Pistin ilmoituksen tositarkoituksella seuranhakupalstalle ja vastauksia ropisikin postilaatikko täyteen. Mutta mitä löytyikään
- hyvin nuoria miehiä, jotka olisivat halunneet kokeilla ikääntynyttä naista
- petturimiehiä, jotka yrittivät vaimon selän takana ruveta touhuamaan
- maahanmuuttajia, joiden kielitaito oli sitä sun tätä
- löytyi sitten muutama kirjeen perusteella mahdollinen kumppani.
Sovin treffit yhden miehen kanssa, joka koko treffien ajan puhui naisista, joita hänen elämässään oli ollut ja joita edelleenkin tuntui olevan. Hän kertoi myös ko. naisten kanssa harjoitetusta seksistä. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Mies nro 2 piereksi treffeillämme kahvilassa. Jokaisen pierun jälkeen hän nauroi remakasti. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Mies nro 3 kittasi treffeillä kaljaa oikein olan takaa ja yritti kouria. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Mies nro 4, joka oli kirjoittanut runollisia ja korkealentoisia kirjeitä, oli reaalimaailmassa täysin tuppisuu, joka vastaili yhdellä sanalla. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Muita miehiä en tavannut. Mieltäni jäi vaivaamaan kysymys, onko olemassa noin viisikymppisiä miehiä, jotka olisivat kelvollisia kumppaniksi. En odota mitään prinssiä vaan ihan tavallista normaalia miestä. Tuntuu, että vapaalla jalalla on vain alkoholisteja tai muuten epäkelpoja kumppaneita.
- hyvin nuoria miehiä, jotka olisivat halunneet kokeilla ikääntynyttä naista
- petturimiehiä, jotka yrittivät vaimon selän takana ruveta touhuamaan
- maahanmuuttajia, joiden kielitaito oli sitä sun tätä
- löytyi sitten muutama kirjeen perusteella mahdollinen kumppani.
Sovin treffit yhden miehen kanssa, joka koko treffien ajan puhui naisista, joita hänen elämässään oli ollut ja joita edelleenkin tuntui olevan. Hän kertoi myös ko. naisten kanssa harjoitetusta seksistä. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Mies nro 2 piereksi treffeillämme kahvilassa. Jokaisen pierun jälkeen hän nauroi remakasti. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Mies nro 3 kittasi treffeillä kaljaa oikein olan takaa ja yritti kouria. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Mies nro 4, joka oli kirjoittanut runollisia ja korkealentoisia kirjeitä, oli reaalimaailmassa täysin tuppisuu, joka vastaili yhdellä sanalla. En halunnut tavata häntä toistamiseen.
Muita miehiä en tavannut. Mieltäni jäi vaivaamaan kysymys, onko olemassa noin viisikymppisiä miehiä, jotka olisivat kelvollisia kumppaniksi. En odota mitään prinssiä vaan ihan tavallista normaalia miestä. Tuntuu, että vapaalla jalalla on vain alkoholisteja tai muuten epäkelpoja kumppaneita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
minä sinuna olisin käynyt sen miehen kimppuun kuin sika limppuun joka piereskeli jota vasta aletaan tekemään kun suhde on vakiintunut,mun motto on ,että silloin on seurustelu vakavalla pohjalla kun voi pieraista ilman punastumatta tai naureskelematta,puhuiko se mies muuten savonmurretta?silloin on mahdollista että sen sulkijalihasta on pahoinpidelty kaikilla konsteilla,se on sille tahatonta,mutta kuitenkin perustelen valinnan ohajustani sillä vanhalla sanan laskulla ,että kuka pierua pidättää niin siinä on muutakin vilppiä.siin meni rehti ukko sivu suus
;)) hymyilytti!
Hyvää viikonloppua,
eikä pidätellä enää.
tuon selvityksen mukaan olen tainnut arvioida miehiä ihan väärin perustein :-D
itku, kun oli hyvät perustelut....lähdenkin tästä liveen etsiskelemmän piereskelevää miestä..ei muuta kuin antoisaa viikonloppua itsekullekin;)))
Mulla taitaa olla jo vakiintunut suhde, kerroin hurmaavalle miehelleni kärsiväni laktoosi intoleranssi vaivasta (suomeksi pierutauti) ja sen vuoksi en käytä maitotuotteita. Jos nimittäin käytän, päiväni alkaa jo sängyssä mahtavalla pörähdyksellä.
Viime viikolla olimme lomalla ja mieheni toi kaupassa käydessään herkullista kermajäätelöä, jota en tietenkään voinut vastustaa ja hän alkoi jo aamuyöllä odottamaan lupaamaani pörähdystä.
Ollaan vieläkin yhdessä.
Minun kelpo veljeni oli ollut naimisissa yli 20 vuotta ennenkuin hän pieraisi vaimonsa kuullen. Tosin seurusteluaikana hän oli kerran päästänyt tuhnun mutta kihlattu olikin sanonut: "Hyi kun tuo Kaukaan paperitehdas haisee taas pahalle".
Kyllä ensi treffeillä voisi olla pieremättä, että tekisi hyvän vaikutuksen. Jos kysymys on laktoosi-intoleranssista niin voisihan sen kertoa. Vaikka jo etukäteen sähköpostilla.
missä mahtavat kunnonmiehet olla. Tuntuu että viiskymppisen naisen on aivan mahdoton sellaista löytää. Ressukoita, anteeksi vain miehet, mutta heitä kyllä löytyy. Taitavat kaikki kunnolliset olla "onnellisesti" naimisissa.
Kun sitten tapaat toivomasi miehen, hän on niin kiinni työssään, urassaan, firmassaan että ei siinä jää aikaa suhteen hoitamiselle. Aikanaan nämä ovat olleet pakopaikkoja huonolle avioliitolle ja nyt elämäntapa.
Ja lisäks meistä naisista taitaa olla ylitarjontaa.
Missä te miehet olette! Kertokaa miten teidät löytää.
viiskymppistä miestä, vaan siirry kymmenen vuotta nuorempiin.
Pikkusen yli nelikymppiset on jo täysiä miehiä.
Niitä on eronneina pilvinpimein ja monella on niin paljon lapsia huollettavana ettei enää nuoret naiset kiinnosta, kun heidän kanssa pitää tehdä vielä lisää lapsia.
Voithan siinä samassa nipussa saada muutaman viikonloppulapsen, mutta ei kai se mitään haittaa, miehestä saat täydellisen, koska viiskymppinen nainen osaa tehdä miehen onnelliseksi.
Kiitos hyvästä vinkistä!
Entäs jos ei halua enää hoitaa toisten lapsia?
niitä hoitaa, eikä kantaa vastuuta, kyllä se mies sen puolen hoitaa.
Mun miesystävä on leski ja hänellä on koko ajan vastuu lapsista, hän haluaa usein kanssani kahdenkeskisille lomille, lapset on sitten hänen edesmenneen vaimonsa vanhempien luona, tai keskenään kotona.
Sanoin joskus että kun saan omat lapset pois kotoa ei enää koskaan lapsia.
Nyt on taas muksuja, mutta nyt mulla ei oo vastuuta, saan vain rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta.
tulee lastenlapsia ja nehän on niin ihania että kietoo hetkessä sormensa ympäri ja muutoinkin taas kiinnostaa kuule lansten kanssa oleminen
Ne omat lapset kun on aina lapsia myös niin on se vain että niiden lapset sitte vaikuttaa kovastikin elämään ja huolehdit niistäkin varmasti vai meinaatko ettei se kuulu sulle ollenkaan . Ikävää niille lapsillesi ja heidän lapsilleen jos ei mummoa ole
jo lastenlapsia ja usein ovat mukana menossa, viime kesänä mulla oli lastenlapset mukana lomalla, kun vietin lapsuuden maisemissa loman, halusin heille kertoa isänsä äidin lapsuudesta ihan konkreettisesti, kuljimme kaikki polut ja leikkipaikat, kävimme kalassa ja uimassa.
Syksyllä venetsialais-iltana sitten muistelin kesää näiden "enkelien" kanssa , kun lapset vietti aikuisten iltaa omalla tahollaan, lastenlapsilla oli ollut hieno kesä.
Mutta heistäkään mun ei tarvitse kantaa kasvatusvastuuta, saan vain rakastaa.
Ja miniät tykkää kun anopilla on omakin elämä, ettei tartte puuttua lasten elämään.
Olen muuten sattunut saamaan niin hyvät miniät, ettei oo pojista sen kummemmin tarvinnut huolehtia.
Pojan perhe kasteli kukkia ja ruokki kissaa kun olimme viikon lomalla ja kun tulin kotiin oli lattiat imuroitu ja jääkaapissa kökötti mansikkakakku.
Kai tuttavissasi on tuon ikäisiä miehiä. Eikös siellä ole muutama aika mukavakin?