Eli siis aloitetaan siitä että mun isä on ollut jo noin 5vuotta alkoholisti ja äitini on ollut noin 3vuotta kauhea työnarkomaani.
(TÄSTÄ TULEE PITKÄ TARINA)
Isäni on aina selvinpäin todella mukava ihminen ja äitikin pitää/rakastaa isääni mun hän on selvinpäin..
Se vain että isäni on selvinpäin vain silloin kun on töissä eli en näe häntä melkein koskaan selvänä.
Heti kun hän tulee ¨töistä hän vetää viinapullon esiin ja juo.
Kun äiti tulee kotiin alkaa kauhea huuto siitä että nyt tulee ero kun juot aina!!!
Minä ja 2 pikkusiskoani menemme aina riidan aikana minun huoneeseeni ja yritän saada siskoni pelaamaan kanssani jotakin peliä jotta he eivät kuuntelisi vanhempiemme riitaa!
Äiti on jo noin 5 vuotta sanonut isälleni että nyt tulee ero ja monesti on laukutkin pakannut ja lähtö valmiina ollut mutta ei kuitenkaan ole sitä tehnyt.
Luultavasti isäni takia äitini alkoi noin 3vuotta sitten olemaan töissä ilta 8 asti ja minä sain tehdä ruuat siskoilleni koska äiti ei ollut kotona ja isä oli kännissä.
isäni ei onneksi ole kännissäkään väkivaltainen mutta hän horjuu ja kaatuilee koko ajan ja pelkään hänen puolestaan että milloin hän loukkaa itsensä vakavasti :(
Äitiä en siis näe lähes koskaan.
korkeintaan pari tuntia päivässä.
Ja isäni kun näen hän on umpikännissä.
olen monesti odottanut sitä että vanhempani eroavat vaikka toisaalta en tietenkään halua sitä sillä isänikin on ihana joskus harvoin kun on selvinpäin.
Mutta en vain kestä sitä kännistä äijää (jota en tunne isäksi) ja vanhempieni riitoja ja haluan myös nähdä äitiäni joskus.
Ei tulisi mieleenikään soittaa minnekkään sosiaali juttuun, mutta jotain mun on tehtävä tai muuten tää helvetti ei lopu koskaan!!
Oon nyt 16-vuotta ja siskoni ovat 7-vuotta ja 12-vuotta.
Odotan sitä kun saan muuttaa niin ellei tilanne ole muuttunut vien kyllä siskoni mukanani ja yritän hankkia sitten sitä rahaa jostakin. :(
Auttakaa mua! mitä mä voin tehdä?
Muuten mun elämä on ihan mallillaan..
Koulu sujuu ihan kohtuullisen hyvin ja kavereita on ja vaatteita saan ostettua koska isäni antaa rahaa välillä kännissä ollessaan..
Poikaystäväkin on (16w myös)
Mutta ei minulla muuten väliä olekkaan mutta tiedän että myös siskoni kärsivät ja haluan auttaa heitä. minä kyllä kestän vielä tämän jotenkin vaikka joka iltä itkenkin itseni uneen, mutte entä siskoni?
Auttakaa mua.
tämä on oikeesti kauheeta vaikka väkivaltaa ei vielä onneksi ole, mutta en kestä tätä helvettii..
(tää on sitten oikeesti totta, mut ei oo pakko uskoo! ja sori jos on jotain virheitä!)
(TÄSTÄ TULEE PITKÄ TARINA)
Isäni on aina selvinpäin todella mukava ihminen ja äitikin pitää/rakastaa isääni mun hän on selvinpäin..
Se vain että isäni on selvinpäin vain silloin kun on töissä eli en näe häntä melkein koskaan selvänä.
Heti kun hän tulee ¨töistä hän vetää viinapullon esiin ja juo.
Kun äiti tulee kotiin alkaa kauhea huuto siitä että nyt tulee ero kun juot aina!!!
Minä ja 2 pikkusiskoani menemme aina riidan aikana minun huoneeseeni ja yritän saada siskoni pelaamaan kanssani jotakin peliä jotta he eivät kuuntelisi vanhempiemme riitaa!
Äiti on jo noin 5 vuotta sanonut isälleni että nyt tulee ero ja monesti on laukutkin pakannut ja lähtö valmiina ollut mutta ei kuitenkaan ole sitä tehnyt.
Luultavasti isäni takia äitini alkoi noin 3vuotta sitten olemaan töissä ilta 8 asti ja minä sain tehdä ruuat siskoilleni koska äiti ei ollut kotona ja isä oli kännissä.
isäni ei onneksi ole kännissäkään väkivaltainen mutta hän horjuu ja kaatuilee koko ajan ja pelkään hänen puolestaan että milloin hän loukkaa itsensä vakavasti :(
Äitiä en siis näe lähes koskaan.
korkeintaan pari tuntia päivässä.
Ja isäni kun näen hän on umpikännissä.
olen monesti odottanut sitä että vanhempani eroavat vaikka toisaalta en tietenkään halua sitä sillä isänikin on ihana joskus harvoin kun on selvinpäin.
Mutta en vain kestä sitä kännistä äijää (jota en tunne isäksi) ja vanhempieni riitoja ja haluan myös nähdä äitiäni joskus.
Ei tulisi mieleenikään soittaa minnekkään sosiaali juttuun, mutta jotain mun on tehtävä tai muuten tää helvetti ei lopu koskaan!!
Oon nyt 16-vuotta ja siskoni ovat 7-vuotta ja 12-vuotta.
Odotan sitä kun saan muuttaa niin ellei tilanne ole muuttunut vien kyllä siskoni mukanani ja yritän hankkia sitten sitä rahaa jostakin. :(
Auttakaa mua! mitä mä voin tehdä?
Muuten mun elämä on ihan mallillaan..
Koulu sujuu ihan kohtuullisen hyvin ja kavereita on ja vaatteita saan ostettua koska isäni antaa rahaa välillä kännissä ollessaan..
Poikaystäväkin on (16w myös)
Mutta ei minulla muuten väliä olekkaan mutta tiedän että myös siskoni kärsivät ja haluan auttaa heitä. minä kyllä kestän vielä tämän jotenkin vaikka joka iltä itkenkin itseni uneen, mutte entä siskoni?
Auttakaa mua.
tämä on oikeesti kauheeta vaikka väkivaltaa ei vielä onneksi ole, mutta en kestä tätä helvettii..
(tää on sitten oikeesti totta, mut ei oo pakko uskoo! ja sori jos on jotain virheitä!)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olisiko sinulla mahdollisuutta ottaa yhteyttä sos.työntekijään? Juttelisit hänen kanssaan ja hän voisi tehdä teille kotikäynnin. Jutella vanhempiesi kanssa ja pistää heidät miettimään, missä teidän perheessä oikein "mennään". Ei ole sinun velvollisuutesi huolehtia sisaruksistasi. Sinulla on oikeus ja jopa velvollisuus elää nuoren elämää ja sisarustesi pitää saada elää omaa lapsuuttaan omien vanhempien kanssa. Jotenkin tuntuu, että perheenne tarvitsee eräänlaisen herättäjän. Viranomainen on sellainen ja hänen ilmestymisensä kuvioihin saa varmaan aikaan muutoksen ainakin äitisi elämässä. Hän huomaa, että lapset tarvitsevat häntä enemmän kuin työ.
Tää on surullista, kun mun faijakin juo, mutta se ei ole alkoholisti ja en kestä sitä enää se peittelee multa sen et se juo.. otin yhteyttä erityisnuorisotyön tekijääseen ja hän auttaa mua tän asian kanssa.. kannattaa sunkin ottaa yhteyttä sun paikkakuntasi erityisnuorisotyön tekijääseen hänen kanssa voisit jutella asiasta mailaillen tai kasvoittain!! Mutsini taas ei juo niin kauheesti, mutta yrittää puhua faijalle järkeä, mutta sit se ei oo kuuntelevinaankaan ja lyö sitä silleen vähän, mutta ei silleen kovasti ja sitten faija sanoo et oo nyt vähän aikaa edes hiljaa, kun faijani ei halua et mä nään et se juo vaikka nään sen vissii joka päivä kännis..
Varmaa vituttaa
Olen jo kohta 22-vuotias ja ihan sattumalta eksyin näille sivuille. Tarinasi voisi olla ihan kuin minun elämästäni sinun ikäisenä: Isä humalassa kotona ja äiti töissä tai työmatkalla. Minullakin on pikkusisko, jonka hyvinvoinnista olin tuolloin tosi huolissani. Välillä uhkasinkin vanhempiani sanomalla että kohta tässä on soitettava sosiaalitoimistoon kun lapsi ei saa edes ruokaa, jos ei isosisko anna. Lopulta minulta paloi pinna ja sanoin vanhemmilleni suoraan, että siskoni vuoksi olisi viisainta jos he muuttaisivat hetkeksi erilleen niin tilanne rauhoittuisi. Ihme kyllä he uskoivat minua ja muuttivat erilleen, eivätkä sitten palanneet yhteen enää. Olen toki surullinen vanhempieni eron takia, mutta tilanne tosiaan rauhottui ja äidilläni on nyt uusi mies ja uusi asunto. Haluaisin tietenkin vanhan perheeni takaisin, mutta en sellaisena kun mitä se oli viimeisinä aikoina. Ymmärrän, että kotona oleminen on helvetillistä, vaikka ketään ei edes lyödä. Minäkään en tuntenut isääni kun hän oli humalassa. Niin paljon se viina vaikuttaa persoonallisuuteen. Jos haluat, niin voit kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected]
Mä oon myös kokenut saman..Tosin meidän perheessä molemmat vanhemmista olivat ihan pohjalla (ovat edelleenkin, mutta se ei ole enää mun ongelmani). Mä olin se avuton pikkusisko, ja tuun olemaan loppuelämäni kiitollinen isosiskolleni siitä että se piti musta huolta niin kauan että pärjäsin omillani. Ole siskojesi turvana, he todella tarvitsevat sinua. Jaksamisia, kyllä se aurinko vielä paistaa sinullekin :)
Minäkin suosittelen hakemaan ulkopuolista apua, jotta tilanne rauhoittuisi ja ongelmaa hoidettaisiin edes vähäsen kuntoon. Sinun ei todellakaan kuulu ottaa vastuuta kaikesta, sillä olet vielä itsekin lapsi. Äitisi silmät täytyy saada aukeamaan - siksi teidän kannattaisi pyytää ammattiapua.
Omassa perheessä ei ole ongelmia mutta olen lukenut sukulaisen kirjoittaman kirjan joka kertoo alkoholismista perheessä naisen näkökulmasta ja aika todellisiksi se sanoma kirjassa puettiin kun kirja kertoo nimenomaan minun isoisän (ent. alkoholisti) isoäidin sekä isäni ja tämän siskon elämästä.
Kaikki te jotka kehiititte hankkimaan apua jolatin sos.työntekijältä yms. niin mä en suostu siihen..
Mä rakastan mun vanhempii enkä haluu silti et niille tulee suurempia ongelmia..
Odotan vaan että vanhemmat eroaa tai että saan oman kämpän tai yhteisen poikaystäväni kanssa ja otan kyllä sitten siskoni mukaan..
Ei olla nimittäin kauheen köyhiä mutta ei rikkaitakaan, mutta uskon että kun muutan niin saan hiukan vanhemmiltani silti rahaa ja pystyn huolehtimaan siskoistani.. ja kun muutan, eli olen noin 18w silloin niin vanhempi pikkusiskoni on jo 14w niin hän voi hoitaa toista siskoaan silloin varmaan hiukan kun he tulevat koulusta ja minä olen vielä töissä. :/
Kai tässä jotenkin sitten pärjätään.
Jep, vähän samanlaista meilläkin päin...
Isä joutui alkoholismin syövereihin reilut 5 vuotta sitten, eikä käy edes töissä eikä hae työttömyyskorvausta tms. eli äiti elättää kaikki, isän, minut, pikkuveljen, itsensä ja elukat. Ja asiaahan aina parantaa vain se, että isä ryyppää vielä hyvin suuren osan äidin palkoista, eikä äitikään käy kuin pätkätöissä, eikä palkka ole kehuttava.
Selvinpäin faija vittuilee milloin mistäkin, ja pöllii munkin rahat jos ne sattuu sen lähellä olemaan. Kännissä se taas on älyttömän väkivaltanen, ihme kun en ole vielä kertaakaan sairaalaan joutunu. Ja tosiaan, olen ainoa jonka kimppuun se hyökkää x|
Tahtoisin muuttaa omaan kämppään, mutta en saanut mistään edes kesätöitä, ja 18. ikävuoteen on vielä kolmisen vuotta. Äiti kyllä maksaisi osan vuokrasta, jos omat rahat eivät riitä, mutta silläkään ei vakituisia töitä ole.
Niin, ja minäkään en tod. rupea millekkään ulkopuolisille soittelemaan. Hyvähän niiden on sanoa, jotka eivät tilannetta ole itse kokeneet.
Jaksamisia teille kaikille, joilla on samantapainen tilanne.
Jos joku haluaa kirjoitella, niin pistäkööt e-mailia niin voin kirjoittaa :) Minä kyllä kuuntelen enkä levitä eteenpäin, ja yritän auttaa jos suinkin voin:
[email protected]
oon 17vuotta ja mun isä on ollu koko sen ajan alkoholisti.mulla on myös 15vuotias pikku veli jonka se on unohtanu kokonaan eikä tavallaan välitä siitä yhtään.sillä on myös muitakin lapsia meidän lisäks,mutta minusta se pitää kaikista eniten.johtuuko sit siitä et oon ensimmäinen ja tavallaan ainoo tyttö tai onhan sillä toinenkin tyttö mut sen äiti on kieltäny nähdä isäänsä.mun isi rakastaa mua yli kaiken ja mä sitä.meillä on maailman paras isä-tytär suhde vaikka se onkin alkoholisti. sillä on alkanu pääkin jo pehmiää ku se saa sellasia agressivisia kohtauksia.
mun porukat on siis eronnu mikä oli mulle sillon erittäin paha asia vaikka olinkin 5 vanha ni olisin halunnu jäädä isin luo mut en saanu.eikä se mua enään haittaakaan niin paljoo,sillä jos nyt ajattelee niin mun elämähän ois aivan erilainen ku tätä nykypäivää eletään.
oon kyllä pyytäny isääni lopettamaan juomisen mutta ei se auta.jos se ei voi lopettaa omasta tahdosta niin se ei onnistu ollenkaa.
ainoo toive mikä mulla on mun isille on se että se huomiois myös mun muut veljet varsinkin sen 15 vuotiaan.mutta vaikka se joskus on yrittänykin niin ei se voi korvata sitä 15 vuotta sille koskaan.mun pikku veli on jo kerran tottunu ajatukseen että ei oo kun äiti ja sisko ei ollenkaan isää.
mut anyway...tiedän sen että mun isi välittää musta ja rakastaa ja tekee ihan mitä tahansa mun takia...
tää oli pieni osa mun tarinaani,jos haluut keskustella asiasta(sun porukoistas/muusta)niin voit vaikka mailata mulle...mä kun oon kokenu koko perhe helvetin alusta loppuun eikä se oo viä ees loppunu...
kirjoitin äsken mutta unohdin sähköpostini jos joku haluu keskustella asiasta..
[email protected]
kiitos!
Toi sun kertomus on ihan suoraan mun elämästä.
Lopulta isä joi työpaikkansa ja terveytensä.
Sitten vasta äiti otti eron.
Sen jälkeen ollaan oltu onnellisia, kun ei ole tarvinnut enää katsella sitä juoppoa.
Mä en todellakaan haluu että mun isä menettää terveutensä! :'(
Se polttaa vielä tupakkaakin varmaan noin askin päivässä!!! :(
Mitä mä voin tehä? voinko mitään?!?
Mun isä yskii nyt jo vähän väliä todella pahasti ja kuulostaa ihan siltä kun siltä tulis kaikki sisäelimet ulos ku se yskäsee.. :(
voinks mä tehä enää mitää?
En haluaisi mitenkään aiheuttaa sinulle lisää harmaita hiuksia/huolta, mutta tiedäthän, että viina tappaa. Se tekee sen hitaasti, mutta varmasti.
Se, että ottaisit yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ei välttämättä tarkoita perheellesi lisää hankaluuksia vaan päin vastoin! Jonkun pitäisi ottaa isääsi niskasta kiinni ja ravistella takaisin tämän maan pinnalle! -Ennen kuin se on liian myöhäistä! Ehkä juuri sos.viranomaiset saisivat isäsi katsomaan asioita eri kulmasta ja yrittämään muuttaa elämäntapojaan?!
Minun isäni kuoli 2 vuotta sitten viinaan. minä en edes yrittänyt tehdä mitään juomisen lopettamiseksi ja nyt se on liian myöhäistä.
Ikävöin ja itken isääni vieläkin.
isäni on alkoholisti ja nyt myös äitini on alkanut juomaan joka päivä, nytkin molemmat on ihan kännissä.oon 19 v. ja haluisin jo muuttaa omaan asuntoon mutta kun ei oo rahaa. meidän perhe-elämä on ihan helvetistä. isä on väkivaltainen selvänäkin ja mä joudun kattoo vierestä kun äiti juoksee isää karkuun, viimeks tänään.joka päivä ne haukkuu toisiaan ja riitelee. en vaan kestä tätä enää enkä jaksa oottaa ens vuoteen et pääsen pois täältä helvetistä ja alkaa elämään. veljet on jo muuttanu pois mutta en mä niillekkään pääse.
Niin tuttu tarina. Olen jo sitä ikäluokkaa, että ajattelet, etten ymmärrä ja siksi en ikääni sinulle paljastakaan, mutta usko pois kokemuksesta ja oikein rankasta kokemuksesta tiedän sanoa että:uskon ahdistuksesi olevan täyttä totta.
Elämästä puuttuu tietty onni ja turvallisuus, jotka ovat ihmiselle, varsinkin kasvavalle nuorelle elin tärkeät.
Jouduin itse huolehtimaan itseäni nuoremmista siskoistani kun vanhempani joivat ja tappelivat. Poliisi oli tuttu jutuu meillä samoin jatkuva pelko ja jännistys. Epävarmuus kokonaistilanteesta pelotti ja esti keskittymästä omaan elämään. Jatkuva huoli ja hätä nuoremmista sisaruksista, sekä heistä huolehtimien oli liikaa vaadittu, vastuu lapsista kuuluu vanhemmille ei sisaruksille. Ilmoitin kerran tuskastani ja voimieni uupumuksesta huoltopoliisille ja he lupasivat ilmoittaa asiasta sosiaalihuoltoon, mutta eipä sieltä mitään koskaan kuulunut.
Muutin itse pois kotoa 18vuotiaana, mutta kannoin jatkuvasti huolta siskoista ja he olivatkin usein viikonloppuja minun luonani, samoin kesälomilla ja muillakin lomilla. Niin pystyin tukemaan heidän elämäänsä ulkopuolelta käsin.
Tein monia virheitä helpottamalla vanhempieni elämää uhrautumalla ja se kostautui aikuisiällä, kärsin pahasta masennuksesta ja alkoholisoiduin itsekin, mutta apua hakemalla siitäkin on selvitty. Jos sinua ahdistaa tilanne todella hae apua sos.työntekijältä tms. heillä on vaitiolovelvollisuus eikä he saa kertoa että sinä olet asian vireille laittaja, auta itseäsi ja sisaruksiasi sekä kenties koko perhettä.
Jos olisin itse saanut apua aikoinani ajoissa olisi monta hukkaan heitettyä vuotta voinut elää toisin.
Nauti nuoresta elämästäsi, älä uhraudu ja menetä kallista nuoruutta.
isä käy töissä mutta heti kun saapuu kotiin se alkaa ryppään kaikki alko kun mä olin yheksän eli noin 5vuotta sitten kun äiti petti isää ja isä uhkas erolla,mutta ei sitä eroa tullutkaan "lasten takia" mä olin nuorin ja mun isosiskot piti musta huolta,mutta kaikki on muuttanut pois jo ja mä oon yksin plus mun isoveli,joka harvoin on kotona.se on vielä pahinta että isä todellakin luulee ettei me tiedetä että se juo,siis se juo salaa,oon nähny monta tyhjää viina pulloo ties missä piiloissa,pesukoneen takana,laatikoissa yms. sitten välillä isä on ihan umpikännissä ja alkaa haastaan äidin kanssa riita jostain ihan typerästä asiasta ja jotenkin lopuks ne aina riitelee siitä kun äiti petti isää,en jaksais kuunnella kun sitä nimittelee äitiä huoraks ja äiti lyö isää tai rikkoo jotain.oon tosi onneton..ja meillä on koiria ja isä purkaa kiukkuaan niihin kun äiti on töissä (iltasin) se potkii niitä ja huuta niille,mä aina yritän pelastaa ne mun huoneeseen,ei niiden tarvi tollasta kärsii,kun ei ne mitään oo tehny.iltasin toivon että ne erois,en tiedä miksi..mut tällähetkellä ne ei oo riidelly varmaan 3kk :)
vielä 5 vuotta niin pääsen pois täältä,mut mä en tiedä että miten noille koirille käy kun isä aina potkii niitä kun äiti on töissä jos mä en oo "auttamassa" niitä,pitäisko mun ottaa ne mukaani?aattelin muutta kauas amerikkaan täältä helvetistä..enään 5vuotta..joo ei tää varmaan ketään kiinnosta mut ei voi mitään.
Moi! Tiiän, tai tavallaan samaistun sun tunteeseen! Mun vanhemmat eros ku oli 2-vuotias. Äitillä ja iskällä ei ollu mitään alkoholiin, tai muuhun tollaseen viittaavia ongelmia. Ne vaan eros, koska ei sopinu toisilleen. Sitte muutettiin äidin kanssa rivitaloon kahestaan siihen asti, kunnes mun äiti löysi uuden miehen, ja sain pikkuveljen. Sitte se rivitaloasunto kävi meille liian pieneks, joten muutettiin valtavaan vanhaan omakotitaloon, joka oli tarkotus remontoida. Mun huone remontoitiin ensin, koska olin aloittamassa pian ekaluokan. Asuttiin siinä talossa 6 vuotta. ja sitten äiti ja mun puol isä eros :(. sitte me muutettiin kerrostaloon kolmistaan. sain sitten pian naapurista uuden kaverin, jonka kanssa leikin päivittäin! mun äiti, ja hänen vanhemmat tavattiin joka viikonloppu ja istuttiin iltaa. siitä se alko, mut sehän on ihan tavallista, että vahemmat ottaa viikonloppusin vähän siiderii tai jotain. olihan äiti välillä vähän humalassa, mut ei todellakaan paljon, ja pystys huolehtimaan meistä. sit mun elämä kuitenki parani huomattavasti, ku mun äiti tapas uuden miehen, joka oli musta tosi kiva! noin 2 vuotta seurusteltuaan he rupes ettii meille yhteistä asuntoa. ja arvatkaa kuin iahanan tosi uuden omakotitalon he löysin, ja me muutettiin siihen. Anoo huono puoli oli se, että kouluu oli 5 km matkaa, ja isoi ylämäkii. me asuttiin tosi rauhallisella alueella.Talvisin me kuljettiin aina bussilla, mut sehän maksaa aina kuitenki. ja keväisin matka meni tosi nopeesti pyörällä. mun veli valitti vaan siitä koulumatkasta tosi paljon. bussihan ei kulkenu takasin, vaan meijän piti hoitaa kyyti takasin kotiin, jollei sitte kävelty. yleensä meijän isovanhemmat toi meijät takas kotiin, ku äiti oli päässy töistä. Äiti ei juonu siis melkeen ollenkaan, ja se oli tosi hyvä!!! No sitte me saatiin koira ♥ IIIK! Oikeesti se oli niin ihanaa. mut sitte äitii rupes tressaa ne pitkät välimatkat, ja se alko juomaa lähes joka viikonloppu, ja lähti yöllä baariin taksilla, ja tulu parin päivän päästä yöllä humalassa kotiin. sit me muutettiin ja äiti ja sen mies eros, ja se oli kauheeta! muutettiin rivitaloo takas lähemmäs keskustaa. ja asutaan täällä vieläkin. oikeestaan äitin a´juominen paheni. jouduttiin olee tosi usein meijän isovanhemmilla. tää viime kesäloma. kaikki sano, et tä oli niiden unelmien kesä ja omg omg...mut mun ei! nyt tilanne on oikeestaan ihan hyvä!! nyt mä oon kyllä isovanhemmilla, ku äiti on ehkä vähän humalassa, mut siis mun äitillä on sellanen sairaus, joka tarkottaa sitä, et se väsyy tosi helposti, ja se voi näyttää humalassa oolevalta, ni se voi olla sen aiheuttamaaki. on kuitenki hyvä, et siihen sairauteen ei kuole. ja nii, mun oikee iskä...sil on ihana vaimo, ja käyn niillä välillä viikonloppusin, eikä siellä oo mitään ongelmaa!!!! jos äiti osais vähän enemmän hillitä vielä tota juomista, ni mun elämä ois täydellistä!! äiti ei juo viikonloppusin ollkenkaan!! okei..ehkä yhen saunasiiderin, mut vaan silloon, jos se menee saunaan!! viikonlopulla se ottaa kyllä välillä vähän enemmän! toisaalta mä ymmärrän sitä. mulla on myös urheilu harrastus joka vie tuhottomasti aikaa!!
Heippa Veera1232!
Luin juuri koskettavan tarinasi ja halusin tulla kertomaan, että jos yhtään siltä tuntuu, apua on tarjolla!
Olen Varjomaailma-nimisen verkkopalvelun työntekijä, ja olen nyt kuukauden ajan täällä Suomi24:ssa juttelemassa aikuisten päihteidenkäyttöön liittyvistä asioista teidän nuorten kanssa.
Kuten voit huomata, täällä on nyt monenlaista erilaista Varjomaailma-aiheista banneria, joita klikkaamalla voit mennä tutustumaan palveluumme ja katsoa, josko sieltä löytyisi apua tilanteeseesi.
Meillä alkaa lokakuun puolivälin tienoilla myöskin nettiryhmä, johon olet lämpimästi tervetullut. Siitä voit lukea lisätietoja täältä: http://varjomaailma.fi/nettiryhmat
Kaikkea hyvää sulle ja perheellesi, asiasi on sellainen ettei sen kanssa kannata jäädä missään nimessä yksin!
Koko // Varjomaailma