Ollaan tässä vasta perhesuunnitteluasteella, mutta minua mietityttää todella kovasti yksi asia. Opiskeluni on tällä hetkellä tauolla muuttuneen elämäntilanteen takia. Käyn töissä, minulla on koulutukseeni nähden erinomainen palkka ja kaikki muuukin on kohdillaan. Lapsi sopisi kuvioon juuri nyt, mutta olemme olleet mielestämme vielä turhan vähän aikaa yhdessä ( vajaa 2v.) ja haluaisimme vielä hetken nauttia kahden olosta.
Lapsen yrittämisen aloittaminen vuoden päästä sopisi kuvioon kaikella muulla tavalla, mutta lapsi olisi hyvin todennäköisesti pahimmassa uhmaiässä juuri silloin, kun minun pitäisi tehdä kandini. Tiedän, ettei kaikille tule uhmaikää ja ettei lapsi välttämättä tule silloin kuin haluaisimme tai ollenkaan. Haluan kuitenkin ajatella ennen kaikkea parisuhteemme parasta niin tulevan lapsemme kuin meidän itsemmekin takia.
Nyt haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia opikelusta, kun kotona on uhmaikäinen lapsi/lapsia. Ja kokemuksia ylipäätään uhmaikäisistä ja arvioita siitä onko uhmaikäisen lapsen ja rankan yliopisto-opiskelun yhdistäminen ihan hullun hommaa.
Mietin tätä hommaa erittäin "worst case scenario"-pohjalta, mutta työni ja koulutukseni vuoksi minulla on lapsettomuudesta huolimatta hyvin realistinen käsitys lapsista.
Kiitän vastauksista jo etukäteen
Lapsen yrittämisen aloittaminen vuoden päästä sopisi kuvioon kaikella muulla tavalla, mutta lapsi olisi hyvin todennäköisesti pahimmassa uhmaiässä juuri silloin, kun minun pitäisi tehdä kandini. Tiedän, ettei kaikille tule uhmaikää ja ettei lapsi välttämättä tule silloin kuin haluaisimme tai ollenkaan. Haluan kuitenkin ajatella ennen kaikkea parisuhteemme parasta niin tulevan lapsemme kuin meidän itsemmekin takia.
Nyt haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia opikelusta, kun kotona on uhmaikäinen lapsi/lapsia. Ja kokemuksia ylipäätään uhmaikäisistä ja arvioita siitä onko uhmaikäisen lapsen ja rankan yliopisto-opiskelun yhdistäminen ihan hullun hommaa.
Mietin tätä hommaa erittäin "worst case scenario"-pohjalta, mutta työni ja koulutukseni vuoksi minulla on lapsettomuudesta huolimatta hyvin realistinen käsitys lapsista.
Kiitän vastauksista jo etukäteen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taaperoikäisenen (ja vähän vanhemmankin) kanssa on varauduttava siihen, että lapsen hereillä ollessa ei kotona kerta kaikkiaan voi juurikaan tehdä ns. omia juttuja (esim. opiskelua), oli lapsella uhma tai ei. Omien juttujen tekeminen ei onnistu välttämättä silloinkaan, kun toinen vanhemmista on kotona. Ainakin meillä lapsi heti huomaa ja aistii sen, jos toinen meistä vanhemmista yrittää tehdä jotain, ja lapsi on kuin nakutettuna "häiritsemässä" eli huomiota kärkkymässä. Esimerkkinä: suihkuun ei voi mennä rauhassa, ja jos erehtyy laittamaan oven lukkoon, niin takuuvarmasti kahvaa rämistetään ja oven takana huudetaan koko ajan. Eikä siinä auta, vaikka toinen vanhempi yrittäisi kääntää huomion muualle...
Lapsissa toki on eroja, ja tiedän, että tämä omamme ei ole helpoimmasta päästä. Mutta uskaltaisin väittää kuitenkin, että opiskelu ynnä muu tuollainen onnistuu lähinnä vain lapsen nukkuessa.
Kahden pienen opiskelevan äitinä (lapset 2 ja 4v) voin kertoa, että opiskelu on mahdollista. Kiitos kunnallisen päivähoidon. Lapset ovat päiväkodissa klo 8-16 joka päivä ja se aika on varattu äidin opiskeluun. Kotityöt ja lasten kanssa leikkimiset tehdään sitten iltaisin ja viikonloppuisin.
Opiskelen, käyn töissä 30 h/vko ja lapsi on vuosi ja kymmenen kuukautta.
Lapsen hereillä ollessa tietokoneelle on turha yrittääkään, lapsen hereillä ollessa oppikirjoja on turha yrittääkään lukea, vaan jos kirjoja kerran luetaan, luetaan sitten satukirjoja... Yöt nukutaan sen verran pätkittäisesti (vanhemmat, ei lapsi, lapsi karjuu unissaan, joten jaksaa olla pirteä päivällä) että äidinkin on pakko mennä nukkumaan silloin 21 aikoihin, kun lapsikin menee, jotta jaksaa aamulla kuuden aikoihin olla skarppina kun lapsi herää, eli öisin ei opiskella. Iltaisin voi yrittää lukea kirjaa vuoteessa, yleensä kahta ensimmäistä lausetta muutamaan kertaan ennenkuin ymmärtää sisällön ja kolmannen kohdalla jo nukahtaa....
Päivisin jää se pari tuntia, jotka lapsi nukkuu päiväunia, aikaa opiskelulle, kun jättää kotityöt tekemättä, priorisoida siis pitää osata, kotitöitä on helpompi tehdä lapsen ollessa hereillä, vaikkakin on haastavampaa.
Joskus koti-/kirjatenttipäivinä, vien lapsen surutta päiväkotiin ja teen tentin ihan rauhassa pitkän kaavan mukaan nauttien rauhasta kotona.
Tätä jaksaa kun huolehtii riittävästä liikunnasta ja ulkoilusta, mikä ei ole mikään ongelma silloin kun on parivuotias lapsi, pitää olla aamuisin ja iltaisin muutamia tunteja pihalla tai muuten kyllä kaatuu seinät päälle, sen verran vauhdikkaaksi meno äityy. Kun on ulkona, niin sitten on sama harrastaa vähän tervehenkistä liikuntaa samalla, lapsi rinkkaan ja hiihtämään tai pulkkaan ja lenkkeilemään. Vasta ollut pakkasjakso todisti sen kuinka opiskelut lopahtivat täydellisesti kun ulkoilu ja liikkuminen ei ollut mahdollista; sitä vain tuijotti mielumin apaattisena tyhjyyteen lapsen päiväunien ajan ja ajatukset eivät pysyneet yhtään aiheessa, lapsi nukkui tajuttoman lyhyviä päiväunia ja päässä sirisi ne sisällä riehumisen kaiut edelleen.
Ainakaan meidän vaativa 1,5v taapero ei tosiaan anna kummallekaan (jos ollaan molemmat kotona) rauhaa tehdä omia juttuja. vaatii jatkuvaa huomiota. Mutta jos toinen on poissa ja toinen "omistautuu" lapselle 110%sti niin hyvin toimii. ei kannata kasta liikaa suorituspaineita lapsen ensimmäisille ja tärkeimmille vuosille. Opiskelua/ työtekoa ehtii sitten kyllä yllin kyllin kun lapsi on kypsempi päivähoitoon.