Näin liikuntavammaisena nostan esille taas talviaurauksen tason. Bussilla matkustavana kiroan aina nuo pysäkkien edustat, monesti kun bussi avaa keskiovensa, niin kauhea lumivalli siinä, koeta siitä sitten rämpiä. Sitten kaun aurataan kunnolla, niin sitten on ongelmana jalkakäytävien liukkaus, kun aura-autot tamppaavat sen lumen mahdollisimman tasaiseksi, jolloin siitä tulee erittäin liukas.
Ja busseista tuli mieleeni, että kun kuskit pysähtyvät pysäkille, he tekevät se niin, että keskioven ja jalkakäytävän välille jää isokin rako
Ja busseista tuli mieleeni, että kun kuskit pysähtyvät pysäkille, he tekevät se niin, että keskioven ja jalkakäytävän välille jää isokin rako
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekin olen liikuntavammainen, joskaan en juurikaan käytä julkisia, joskus metroa. Ajan omalla autolla Helsingissä ja kokemuksia muistakin kaupungeista löytyy.
Mielestäni lumenaurauksessa on suuria eroja kaupunkien välillä. Huonomman pään kärjessä ovat ehdottomasti Helsinki ja Turku. Parhaasta päästä sitten mm. Oulu ja Rovaniemi, luultavasti siksi, että pohjoisesa on totuttu lumeen ja osataan toimia sen kanssa.
Nämä kolme tuoreinta talvea ovat olleet liikuntavammaisille (ja terveille myös) erittäin vaikeita. Aloittaja on aivan oikeassa siinä, että pienillä hienosäädöillä katujen kunnossapidossa voitaisiin helpottaa monen huonosti liikkuvan elämää. Kysymys kuuluukin, kuka lähtee opettamaan aurakuskeja putsaamaan tiet vammaisten kannalta paremmin?