Palvelusarvo vs. sotilasarvo

Pari asiaa:

ensinnäkin jos insinööri on käynyt vain AUK:n asepalvelusta suorittaessaan niin, häntä ei ylennetä insinööriluutnantiksi vaan aluksi toisen asteen sotilasvirkamieheksi, jolla on arvomerkkinä kaksi tähteä, arvo vastaa luutnantin arvoa.

Sotilasvirkamies on palvelusarvo, joka rinnastetaan ensimmäisessä luokassa ylikersanttiin, toisessa luokassa luutnanttiin ja kolmannessa luokassa yliluutnanttiin.

Palvelusarvoja käytetään silloin kun henkilön sotilasarvo ei vastaa hänen tehtäväänsä. Sotilasvirkamiehen palvelusarvoa käytetään, kun tehtävä vaatisi upseerin arvoa, mutta henkilö on aliupseeri.

Sotilasvirkamies suorittaa sitten työnsä ohella reserviupseerikurssin eli käy RUK:n, tätä kurssia sanotaan heidän kohdallaan sotilasjohtamisen kurssiksi ja tämä kurssi "muuttaa tähdet nappuloiksi", kuten armeijassa sanotaan.

Siten kun aliupseeri on käynyt tuon kurssin niin hänen palvelusarvona ollut toisen luokan sotilasvirkamiehen arvo muuttuu insinööriluutnantin SOTILASARVOKSI.

Erikoisupseeri on siis sotilasarvoltaan tällöin insinööriluutnantti joka on upseeri siinä missä luutnanttikin, ylennyspäivä ratkaisee käskyvaltasuhteen aivan samoin kuin muidenkin sotilasarvojen kohdalla.

Opistoasteen tutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet erikoisupseerit palvelevat aluksi luutnantteina ja voivat yletä kapteeniksi asti, eivät sen korkeammalle.

Yliopistotutkinnon (ylemmän korkeakoulututkinnon, alemmista korkeakoulututkinnoista ei ole tietoa, asia ei ole tullut käytännössä esiin, esim. tekniikan kandidaateja ei ole hakeutunut erikoisupseeriksi ilmeisesti tai heitä ei ole valittu virkaan) suorittaneet eli insinööripuolella diplomi-insinöörit aloittavat palveluksensa taas yliluutnantteina ja voivat yletä aina kenraalimajurin arvoon asti.

Esim. lääkintäupseerit aloittavat yliluutnanttina (tai kolmannen asteen sotilasvirkamiehenä) ja voivat yletä lääkintäkenraalimajuriksi lopuksi (puolustusvoimien ylilääkärinä).

Erikoisupseeri käyttää sotilasarvonaan erikoisliitteellään varustettua tavanomaista arvoa (esimerkiksi insinööriyliluutnantti, musiikkimajuri), mutta häntä puhutellaan pelkällä arvolla (herra yliluutnantti, rouva majuri).

Tavallinen luutnantti herroittelee lääkintäyliluutnanttia puhutellessaan aivan normaalisti ja tervehtii ja huuta huomiota (ainakin yleisen palvelusohjesäännön mukaan), tosin tässä käytännössä menee niin että vain muodollisissa ja virallisissa tilaisuuksissa tätä tapahtuu, eivät oikeasti toimistossa töissä ollessaan työkavereina olevat luutnantti ja yliluutnantti edes teitittele toisiaan puhumattakaan herroittelusta aina. Vähän tärkeämmissä tilanteissa (kuten vaikkapa rykmentin tilannekatsauksessa) tosin noustaan ylös asentoon ja herroitellaan yms. mutta silloinkin käsky nousta ylös esitetään useimmiten sanomalla "pyydän nousemaan ylös" ja sitten esim. majuri tekee ilmoituksen "herra eversti, henkilöstö järjestynyt tilannekatsausta varten" ja eversti sanoo istukaa tai vaikka nyökkää vain istumaan.

Suomessa on tällä hetkellä kolmenlaisia upseereita: Maanpuolustuskorkeakoulun Kadettikoulusta (perustutkinto-osasto) valmistuneet ns. aktiivi- tai kadettiupseerit, erikoisupseerit ja reserviupseerit. Opistoupseerit eivät ole Yleisen palvelusohjesäännön mukaan upseereita vaan oma henkilöstöryhmänsä, vaikka heidän asemansa onkin monesti nuorten upseerien ja reserviupseerien yläpuolella.

Ennen vanhaan oli toimiupsereita, opistoupseereita ja upseereita, näistä löytää tietoa vaikka googlella hyvin.

Itse asiassa muistin nyt vielä sen asian että lääkintäupseeri voi yletä jopa lääkintäkenraaliluutnantin arvoon asti, näitä kolmen leijonan erikoisupseereita on ollut 2kpl Suomessa (Kimmo Koskenvuo ja Pekka Somer).

Jos on insinööriluutnantti tai vaikka insinöörimajuri niin on. Arvo ei palaudu palvelusaikana miksikään alemmaksi vaikka se olisi ollut ennen palvelukseen tuloa vaikka sotamies.

On olemassa nakkeja ja talousnakkeja.
On olemassa kyljyksiä ja talouskyljyksiä.
On olemassa upseereita ja talousupseereita.

Olen koulutukseltani lähihoitaja. Intissä ollessa minulla ei vielä ollut ammattia. Enkä ollut lläkintämies. Jos tulee kriisi, niin joudunko lääkintämieheksi?

Väitän, että minulla on oikea ammattitaito toimia lääkintämiehenä. Armeijassa käyneen lääkintämiehensijaan, joka on intin jälkeen tehnyt jotain muuta kuin hoitoalan töitä, eikä omaa hoitoalan koulutusta.

Mites minun palvelusarvoni sitten menee???

Ei olla alikersanttina ta vänrikkinä vaan ollaan sillä palvelusarvolla, joka on voimassa. Sitä paitsi vakipalveluksessa olevaa ei määrätä kertausharjoitukseen muuksi kuin reserviläisten kouluttajaksi virkssnsa kuuluvana tehtävänä.

Tosipaikassa tehtävät täytetään osittain myös osaamisen, ei sotilasarvon mukaan. On vanhempia erikoisalojen ihmisiä, jotka voivat tositilanteessa palvella vaikka kertausharjoituksien pohjalta saadun kapteenin arvossa. Mutta tehtävä voi olla jonkin mpk-kurssin kautta siirtynyt vaikka teknisen erikoisosaamisen pariin. On siis siviilissä kertynyt työkokemus, ja sen pohjalta voi huoltaa jotain systeemiä "haalareissa" ja kauluksessa kapteenin ruusukkeet 55-vuotiaana. Nykyisinhän reserviläisiä on vähempi komppanian päälliköiksi sijoitettuna kuin 70-luvulla, jolloin kenttäarmeija oli suurempi. Niin hullulta kuin kuulostaakin, voi tosipaikassa sen "verstaan" pomona olla verstaan johtamiseen koulutettu ylikessu ja siellä haalarimiehenä upseeri. Mutta nämä ovat omia hakeutumisia kiinnostaviin tehtäviin, eikä koske perus jalkaväkeä. Eikä näitä sinänsä paljoa ole.

Entäs jos on luutnantti ja ammatiltaan luudantekijä.
Onko palvelusarvo luutanantti