Riina
Sä olit ehdottomasti yksi luokan parhaimmannäköisistä tytöistä. Kundit tuijotti usein sun perääs kun kävelit; ne oikein odotti, että sä lähdet heti kellon soitua luokasta ulos ja keinutat lanteitas mennessäs ja sit ne vertas sun takapuoltas Jennifer Lopezin ahteriin. Sä istuit aina ekas riviss, koska olit niin lyhyt, ettet olis nähnyt toisten takaa taululle. Heilautit usein pitkiä hiuksiasi huolettomasti kun käännyit ja kampasit niitä joka välitunnilla. Se hiuspehko sai sut näyttämään seksikkäältä ja kun ne vaaleat kiharat tuli vähän silmille, myös salaperäiseltä. Olit saanut raudat pois joulukuussa ja sun hampaas oli suorat ja uskomattoman valkoiset. Sä nauroit paljon, muttet koskaan muiden virheille. Sulla oli käsittämätön määrä päättäväisyyttä ja jos et joskus tajunnut jotain juttua koulussa, otit siitä selvää ja tutkit niin kauan, että ymmärsit asian. Sä olit myös hyvä koulussa, biologia oli sun lempiainees ja sä tiesit kaiken ihmisen biologiasta. Susta piti tulla lääkäri. Sä ostit lääkiksen pääsykoekirjan jo lukion tokalla luokalla ja luit sen ainakin kolme kertaa sen vuoden aikana. Olin varma, että sä saavutat kaiken haluamas.
Me oltiin hyviä kavereita lähes koko kouluaika. Tehtiin usein läksyt kimpassa hyppytunneilla ja luettiin kokeisiin yhdessä. Sulla oli aina valmit muistiinpanot ja kertasit niistä. Mä käytin hyväkseni sun muistiinpanojas ja täydensin niistä omiani. Sä et koskaan ollut kitsas tietojesi suhteen, vaan oikeastaan rakastit selittää muille, miten joku kemian kaava toimi. Sussa oli vähän sellaista narsistista opettajan vikaa ja halusit näyttää, että osaat ja tiedät. Mutta et sä silti mikään ärsyttävä pinko ollut. Vaikka sä pidit eniten biologiasta, sä olit äidinkielessä luokan paras. Sä muistit kaikki kielioppisäännöt ja osasit vielä soveltaa niitä käytännössä. Sä kerroit, että te juttelette sun mutsis kanssa kielioppisäännöistä kotona. Jeesus, mä ajattelin silloin. Eikö teillä tosiaankaan ollut muuta puhuttavaa? Mutta sit kerran kun mä olin teillä ja me syötiin sun mutsin ja pikkubroidin kanssa, meillä oli tosi hauskaa ruokapöydäs kun te kolme aloitti kinata jostain lauseenjäsennyksestä. Silloin mä tajusin, miksi kielioppi oli sulle niin helppoa. Teissä oli jotain hirveen samankaltaista mutsis kanssa.
Joskus keväällä mä huomasin, että sä et enää ollu niin kuin ennen. Sä olit saanut kemian kokeista seiskan etkä ollut yhtään tyytyväinen. Sanoit, ettet ollut lukenut kokeisiin. Mä vähän ihmettelin, mutten sit sanonut mitään, koska ajattelin, että kerrankos tollaista sattuu. Sit maantiedon kokeista sä sait kutosen ja mä kysyin, että mikä sulle on tullut. Sä vastasit vain jotain, että mantsa on sun tulevaisuuden kannalta yhdentekevä aine, eikä sun tarvitsekaan saada siitä hyvää numeroo. Sä halusit keskittyä niihin aineisiin, joita sä tulisit tarvitsemaan lääkiksessä. Mut kemiaahan sä kyl tarvitsit.
Pääsiäisenä sä lähdit broidis ja faijas kanssa Lappiin viikoks lasketteleen. Teidän vanhemmat oli eronneet jo ajat sitten, mut te tapasitte faijaanne aika usein ja se myös kuljetti teitä silloin tällöin matkoilla. Sä tykkäsit faijastas, koska se ei ollu niin tarkka kuin teidän mutsi. Sä sanoit aina, että faijan kanssa sä sait löysätä enemmän, vaikka emmä koskaan huomannu, että teidän mutsi olis mitään kauheita sulta vaatinut. Sen mä kyl tiesin, että sä et joka viikonloppu päässy bailaamaan kun sun piti olla kotona sun broidin kanssa. Teidän mutsi kai teki välilä jotain extraduuneja jossain ja siks sun piti vahtia sitä broidias, vaikka se olikin jo yksitoista.
Sä olit ruskettunut naamastas Lapin-reissun jälkeen. Sä kerroit makeita juttuja kundeista, joiden kanssa olit valvonut lähes joka yö myöhään ja sit päivät lasketellut. Sen takia sulla oli ihan tummat silmänalusetkin loman jälkeen, kun olit bailannut koko ajan. Urheileminen oli terveellistä ja piti paikat kunnossa, selitit, ja aloit lenkkeillä neljä kertaa viikossa. Mä huomasin myös loman jälkeen, kuinka sun ennen tosikireet levikset roikku takapuolesta. Sä olit laihtunu aika paljon, vaikket sä ollut koskaan ollut edes pyöreä. Sulla oli kyllä b-kupit rintsikoissa, niin ettet sä ihan lauta ollut, mutta ei sulla vatsassa ollut yhtään läskiä, päinvastoin: sun mahas vetäytyi sisäänpäin housujen vyötäröltä eikä sulle jäänyt mitään makkaraa housujen ja napapaidan väliin. Siks sulle sopikin se napakoru hyvin.
Me päästiin molemmat kesäduuniin jäätelönmyyjiksi. Mä tosin hain Savonlinnaan, koska mun isovanhemmat asui siellä ja mutsi sanoi, että mun olis terveellisempää lähtee mummolle pariks kuukaudeks kuin olla kotona. Meillä oli myös mökki Saimaalla ja mä voin käydä sit heinäkuun töissä mökiltä. Sä pääsit Espan puiston jädekioskille myymään. Päätettiin mailailla ja lähetellä tekstiviestejä koko kesän. Sun faijas oli luvannu myös vuokrata mökin jostain Saimaalta ja me suunniteltiin vikoina koulupäivinä, että tavataan sit jossain Itä-Suomessa ja pidetään hauskaa kokonainen viikonloppu. Sä et kyllä sitten tullut koskaan ja parin mailin jälkeen lakkasit kirjoittamastakin. Mä soitin sulle pari kertaa, mutta sä sanoit olevas varattu ja soittavas takas, muttet sä sit ikinä soittanutkaan. Mä vähän ihmettelin, että miksi, mutta kesällä aina on niin paljon kaikenlaista, että unohdin sit koko jutun minäkin.
Kun koulut alkoi elokuussa sua ei näkynyt luokassa ollenkaan. Maikat piti nimenhuutoja monella tunnilla ja aina sä puutuit. Sä et vastannut edes kännykkääs. Mä odotin pari päivää ennen kuin soitin sun mutsilles, koska mä ajattelin, että jos sä vaikka lintsaat koulusta, niin en viitsinyt käräyttää sua. Teidän mutsi oli ihan hysteerinen kun se vastasi puhelimeen. Sä olit joutunut sairaalaan elokuun alussa koska sä olit pyörtynyt. Silloin teidän mutsi huomas, että sä olit laihtunut. Sussa ei kuulemma ollut kuin luut törröllään, ihokin oli kulunut vereslihalle kyynärpäistä ja polvista.
Mä lähdin siltä istumalta kattoon sua sairaalaan. Sä olit tosi kamalan näköinen, vaikka yrititkin piilotella ittees sairaalan peiton alla. Sun silmät oli suhteettoman suuret ja hampaatkin oudon ulkonevat, vaikkei ne koskaan aikaisemmin sellaiset olleet. Kesästä huolimatta sun naamas oli ihan valkoinen ja ne mustat silmänaluset näytti sen takia vielä mustemmilta. Sulla oli tippaletku kädessä ja sä kerroit, että sä saat jotain liuosta nenän kautta kolmen tunnin välein. Sä painoit kolkytviis kiloo ja se oli susta vähän liikaa. Mä näin sussa samoja piirteitä kuin hissan kirjan kuvissa keskitysleirivangeista. Sä puhuitkin ihan kummallisia. Mä olin tuonut sulle tuliaisiksi suklaata, mutta sä et halunnu edes nähdä sitä levyä. Mä tunsin itteni ihan hirveen lihavaks sun vieressä, koska olin lihonut kesällä varmaan kolme kiloa jäätelökioskissa. Sä sanoit ylpeänä, ettet ollut maistanut lusikallistakaan oman duunis jäätelöistä. Sua kuulemma oksetti kaikki ruoka etkä sä ollut pureskellut kuin tuoretta kurkkua viimeks joskus elokuun alus. Sen takia sua ruokittiinkin letkuilla, koska sulla ei enää mikään pysynyt sisällä. Sun sisuskalut oli kuulemma jotenkin vioittuneet eikä normaali ravinto päässyt imeytyyn elimistöön.
Sä kerroit, ettet voi tulla kouluun vähään aikaan, koska sun piti vain maata sairaalas, vaikka ne pitikin sua siellä vastoin sun omaa tahtoas. Sä olit jo kahdeksantoista etkä omasta mielestäs kuulunut sairaalaan, mutta sekä sun mutsi että faija oli vaatinut, että sua pidetään siellä. Sä suunnittelit pakoa ja oikeusjuttua niitä vastaan. Mä vähän ihmettelin, koska mä näin selkeästi, ettet sä ollut oma itses. Sä selitit mulle kuinka jäätelössä on kamalasti rasvoja ja kuinka epäterveellistä se on, mutta sanoit sit, että kuitenkin on parempi syödä jotain kylmää kuin lämmintä, koska elimistö kuluttaa enemmän energiaa kun se sulattaa kylmää ruokaa. Sä tiesit noi jutut biologiasta. Sit sä selitit, kuinka ihminen ei oikeastaan tarvii ollenkaan rasvaa, koska hiilihydraatit varastoituu kehossa rasvaksi. Siten syömällä hiilihydraatteja voi korvata rasvan ruokavaliossa. Mä en kyllä ihan tajunnut sitä sun selitystäs, koska sussa itessäs ei ainakaan ollut mitään varastoituneena. Sun juttus pyöri vain syömisen ja syömättömyyden rajoissa. Sä et kertonut mitään sun kesästäs tai mistään kundeista tai festareista, joihin sun ainakin piti mennä. Mä kerroin sulle vähän Savonlinnan bailauksista, mutta sä et edes kuunnellut, tai käänsit jutun heti siihen, kuinka alkoholi lihottaa. Mä lähdin aika pian kotiin ihmettelemään sitä, mitä sulle oli tapahtunut.
Joulun jälkeen luokka valmistautui ylioppilaskirjoituksiin täydellä höyryllä. Sä et ollut vieläkään tullut kouluun. Mä kuulin sun pikkubroidilta, että olit päässyt jouluksi kotiin sairaalasta, muttet sit ollut kauan kotona viihtynyt, koska mutsis oli hankkinut kinkun ja sulta pääsi oksennus kun näit sen läskikuoren kinkun päällä. Kuivattuja luumuja olit kuulemma suostunut syömään, mutta pähkinöissäkin oli liikaa rasvaa. Sun broidis vaikutti tosi tympiintyneeltä sun temppuiluus ja sun faijas syytti sun mutsias kun se oli mukamas antanut sulle aina periks kaikessa. Mä mietin, että pitäiskö mun lähtee sua kattoon sairaalaan.
Penkkaripäivää edeltävänä päivänä mä sit lähdin sua kattoon uudelleen. Jotenkin en ollut saanut aikaiseksi lähteä aikaisemmin. Sä olit silloin elokuussa ollut niin kummallinen, etten oikein osannut puhua sun kanssa. Lisäksi mä olin lievästi kauhistunut sun ulkomuotoas. Ei mun varmaan olis pitänyt tulla uudelleenkaan. Sä olit entistä kauheemman näköinen. Sä kerroit mulle, että olet onnistunut huijaamaan hoitajia. Sua ei enää syötetty letkulla, koska sun painos oli muka noussut. Todellisuudessa sä olit kerännyt pieniä kiviä ulkoa ja tungit niitä terveyssiteen sisälle ennen punnitusta. Side oli tietysti pikkuhousuissa. Silleen sä olit saanut osoitetuksi, että ruoka pysyy sun sisälläs vaikka oikeesti sä olit taas laihtunut. Sä painoit enää kolmekymmentä kiloa ja valehtelit sairaalas, että sun kuukautiset oli alkaneet uudelleen. Mä kyllä luulen, ettei ne sua uskoneet.
Jossain vaiheessa keväällä kuulin, että sut oli päästetty pois sairaalasta. Sulle ei ollut enää mitään tehtävissä. Ne ei voineet enää pitää sua siellä, koska se tuli niin kalliiksi eikä suhun tehonnut mikään hoito. Sulle olis pitänyt palkata ympärivuorokautinen vahti, joka olis kytännyt sun jokaista askeltas, eikä ne sairaalassa voineet sellaiseen ryhtyä. Sä muutit takas mutsis luokse, mutta sä pystyit enää tuskin käveleen. Sun luut murtui helposti ja niiden murtumien takia sulla oli pari kipsiäkin. Hiuksetkin jouduit leikkaamaan lyhyiksi, koska niitä lähti niin paljon, että ne oli helpompi pitää lyhyinä. Sä teit tosi hidasta kuolemaa.
Vapun jälkeen sain tietää, että pääsin ylioppilaaksi magnan papereilla. Viikkoa ennen lakkiaisia vietettiin sun hautajaisia. Lakkiaisten jälkeen toin yhden ylioppilasruusuistani sun kummullesi. Mä en vieläkään tajua, miksi sä päätit olla syömättä.
Sä olit ehdottomasti yksi luokan parhaimmannäköisistä tytöistä. Kundit tuijotti usein sun perääs kun kävelit; ne oikein odotti, että sä lähdet heti kellon soitua luokasta ulos ja keinutat lanteitas mennessäs ja sit ne vertas sun takapuoltas Jennifer Lopezin ahteriin. Sä istuit aina ekas riviss, koska olit niin lyhyt, ettet olis nähnyt toisten takaa taululle. Heilautit usein pitkiä hiuksiasi huolettomasti kun käännyit ja kampasit niitä joka välitunnilla. Se hiuspehko sai sut näyttämään seksikkäältä ja kun ne vaaleat kiharat tuli vähän silmille, myös salaperäiseltä. Olit saanut raudat pois joulukuussa ja sun hampaas oli suorat ja uskomattoman valkoiset. Sä nauroit paljon, muttet koskaan muiden virheille. Sulla oli käsittämätön määrä päättäväisyyttä ja jos et joskus tajunnut jotain juttua koulussa, otit siitä selvää ja tutkit niin kauan, että ymmärsit asian. Sä olit myös hyvä koulussa, biologia oli sun lempiainees ja sä tiesit kaiken ihmisen biologiasta. Susta piti tulla lääkäri. Sä ostit lääkiksen pääsykoekirjan jo lukion tokalla luokalla ja luit sen ainakin kolme kertaa sen vuoden aikana. Olin varma, että sä saavutat kaiken haluamas.
Me oltiin hyviä kavereita lähes koko kouluaika. Tehtiin usein läksyt kimpassa hyppytunneilla ja luettiin kokeisiin yhdessä. Sulla oli aina valmit muistiinpanot ja kertasit niistä. Mä käytin hyväkseni sun muistiinpanojas ja täydensin niistä omiani. Sä et koskaan ollut kitsas tietojesi suhteen, vaan oikeastaan rakastit selittää muille, miten joku kemian kaava toimi. Sussa oli vähän sellaista narsistista opettajan vikaa ja halusit näyttää, että osaat ja tiedät. Mutta et sä silti mikään ärsyttävä pinko ollut. Vaikka sä pidit eniten biologiasta, sä olit äidinkielessä luokan paras. Sä muistit kaikki kielioppisäännöt ja osasit vielä soveltaa niitä käytännössä. Sä kerroit, että te juttelette sun mutsis kanssa kielioppisäännöistä kotona. Jeesus, mä ajattelin silloin. Eikö teillä tosiaankaan ollut muuta puhuttavaa? Mutta sit kerran kun mä olin teillä ja me syötiin sun mutsin ja pikkubroidin kanssa, meillä oli tosi hauskaa ruokapöydäs kun te kolme aloitti kinata jostain lauseenjäsennyksestä. Silloin mä tajusin, miksi kielioppi oli sulle niin helppoa. Teissä oli jotain hirveen samankaltaista mutsis kanssa.
Joskus keväällä mä huomasin, että sä et enää ollu niin kuin ennen. Sä olit saanut kemian kokeista seiskan etkä ollut yhtään tyytyväinen. Sanoit, ettet ollut lukenut kokeisiin. Mä vähän ihmettelin, mutten sit sanonut mitään, koska ajattelin, että kerrankos tollaista sattuu. Sit maantiedon kokeista sä sait kutosen ja mä kysyin, että mikä sulle on tullut. Sä vastasit vain jotain, että mantsa on sun tulevaisuuden kannalta yhdentekevä aine, eikä sun tarvitsekaan saada siitä hyvää numeroo. Sä halusit keskittyä niihin aineisiin, joita sä tulisit tarvitsemaan lääkiksessä. Mut kemiaahan sä kyl tarvitsit.
Pääsiäisenä sä lähdit broidis ja faijas kanssa Lappiin viikoks lasketteleen. Teidän vanhemmat oli eronneet jo ajat sitten, mut te tapasitte faijaanne aika usein ja se myös kuljetti teitä silloin tällöin matkoilla. Sä tykkäsit faijastas, koska se ei ollu niin tarkka kuin teidän mutsi. Sä sanoit aina, että faijan kanssa sä sait löysätä enemmän, vaikka emmä koskaan huomannu, että teidän mutsi olis mitään kauheita sulta vaatinut. Sen mä kyl tiesin, että sä et joka viikonloppu päässy bailaamaan kun sun piti olla kotona sun broidin kanssa. Teidän mutsi kai teki välilä jotain extraduuneja jossain ja siks sun piti vahtia sitä broidias, vaikka se olikin jo yksitoista.
Sä olit ruskettunut naamastas Lapin-reissun jälkeen. Sä kerroit makeita juttuja kundeista, joiden kanssa olit valvonut lähes joka yö myöhään ja sit päivät lasketellut. Sen takia sulla oli ihan tummat silmänalusetkin loman jälkeen, kun olit bailannut koko ajan. Urheileminen oli terveellistä ja piti paikat kunnossa, selitit, ja aloit lenkkeillä neljä kertaa viikossa. Mä huomasin myös loman jälkeen, kuinka sun ennen tosikireet levikset roikku takapuolesta. Sä olit laihtunu aika paljon, vaikket sä ollut koskaan ollut edes pyöreä. Sulla oli kyllä b-kupit rintsikoissa, niin ettet sä ihan lauta ollut, mutta ei sulla vatsassa ollut yhtään läskiä, päinvastoin: sun mahas vetäytyi sisäänpäin housujen vyötäröltä eikä sulle jäänyt mitään makkaraa housujen ja napapaidan väliin. Siks sulle sopikin se napakoru hyvin.
Me päästiin molemmat kesäduuniin jäätelönmyyjiksi. Mä tosin hain Savonlinnaan, koska mun isovanhemmat asui siellä ja mutsi sanoi, että mun olis terveellisempää lähtee mummolle pariks kuukaudeks kuin olla kotona. Meillä oli myös mökki Saimaalla ja mä voin käydä sit heinäkuun töissä mökiltä. Sä pääsit Espan puiston jädekioskille myymään. Päätettiin mailailla ja lähetellä tekstiviestejä koko kesän. Sun faijas oli luvannu myös vuokrata mökin jostain Saimaalta ja me suunniteltiin vikoina koulupäivinä, että tavataan sit jossain Itä-Suomessa ja pidetään hauskaa kokonainen viikonloppu. Sä et kyllä sitten tullut koskaan ja parin mailin jälkeen lakkasit kirjoittamastakin. Mä soitin sulle pari kertaa, mutta sä sanoit olevas varattu ja soittavas takas, muttet sä sit ikinä soittanutkaan. Mä vähän ihmettelin, että miksi, mutta kesällä aina on niin paljon kaikenlaista, että unohdin sit koko jutun minäkin.
Kun koulut alkoi elokuussa sua ei näkynyt luokassa ollenkaan. Maikat piti nimenhuutoja monella tunnilla ja aina sä puutuit. Sä et vastannut edes kännykkääs. Mä odotin pari päivää ennen kuin soitin sun mutsilles, koska mä ajattelin, että jos sä vaikka lintsaat koulusta, niin en viitsinyt käräyttää sua. Teidän mutsi oli ihan hysteerinen kun se vastasi puhelimeen. Sä olit joutunut sairaalaan elokuun alussa koska sä olit pyörtynyt. Silloin teidän mutsi huomas, että sä olit laihtunut. Sussa ei kuulemma ollut kuin luut törröllään, ihokin oli kulunut vereslihalle kyynärpäistä ja polvista.
Mä lähdin siltä istumalta kattoon sua sairaalaan. Sä olit tosi kamalan näköinen, vaikka yrititkin piilotella ittees sairaalan peiton alla. Sun silmät oli suhteettoman suuret ja hampaatkin oudon ulkonevat, vaikkei ne koskaan aikaisemmin sellaiset olleet. Kesästä huolimatta sun naamas oli ihan valkoinen ja ne mustat silmänaluset näytti sen takia vielä mustemmilta. Sulla oli tippaletku kädessä ja sä kerroit, että sä saat jotain liuosta nenän kautta kolmen tunnin välein. Sä painoit kolkytviis kiloo ja se oli susta vähän liikaa. Mä näin sussa samoja piirteitä kuin hissan kirjan kuvissa keskitysleirivangeista. Sä puhuitkin ihan kummallisia. Mä olin tuonut sulle tuliaisiksi suklaata, mutta sä et halunnu edes nähdä sitä levyä. Mä tunsin itteni ihan hirveen lihavaks sun vieressä, koska olin lihonut kesällä varmaan kolme kiloa jäätelökioskissa. Sä sanoit ylpeänä, ettet ollut maistanut lusikallistakaan oman duunis jäätelöistä. Sua kuulemma oksetti kaikki ruoka etkä sä ollut pureskellut kuin tuoretta kurkkua viimeks joskus elokuun alus. Sen takia sua ruokittiinkin letkuilla, koska sulla ei enää mikään pysynyt sisällä. Sun sisuskalut oli kuulemma jotenkin vioittuneet eikä normaali ravinto päässyt imeytyyn elimistöön.
Sä kerroit, ettet voi tulla kouluun vähään aikaan, koska sun piti vain maata sairaalas, vaikka ne pitikin sua siellä vastoin sun omaa tahtoas. Sä olit jo kahdeksantoista etkä omasta mielestäs kuulunut sairaalaan, mutta sekä sun mutsi että faija oli vaatinut, että sua pidetään siellä. Sä suunnittelit pakoa ja oikeusjuttua niitä vastaan. Mä vähän ihmettelin, koska mä näin selkeästi, ettet sä ollut oma itses. Sä selitit mulle kuinka jäätelössä on kamalasti rasvoja ja kuinka epäterveellistä se on, mutta sanoit sit, että kuitenkin on parempi syödä jotain kylmää kuin lämmintä, koska elimistö kuluttaa enemmän energiaa kun se sulattaa kylmää ruokaa. Sä tiesit noi jutut biologiasta. Sit sä selitit, kuinka ihminen ei oikeastaan tarvii ollenkaan rasvaa, koska hiilihydraatit varastoituu kehossa rasvaksi. Siten syömällä hiilihydraatteja voi korvata rasvan ruokavaliossa. Mä en kyllä ihan tajunnut sitä sun selitystäs, koska sussa itessäs ei ainakaan ollut mitään varastoituneena. Sun juttus pyöri vain syömisen ja syömättömyyden rajoissa. Sä et kertonut mitään sun kesästäs tai mistään kundeista tai festareista, joihin sun ainakin piti mennä. Mä kerroin sulle vähän Savonlinnan bailauksista, mutta sä et edes kuunnellut, tai käänsit jutun heti siihen, kuinka alkoholi lihottaa. Mä lähdin aika pian kotiin ihmettelemään sitä, mitä sulle oli tapahtunut.
Joulun jälkeen luokka valmistautui ylioppilaskirjoituksiin täydellä höyryllä. Sä et ollut vieläkään tullut kouluun. Mä kuulin sun pikkubroidilta, että olit päässyt jouluksi kotiin sairaalasta, muttet sit ollut kauan kotona viihtynyt, koska mutsis oli hankkinut kinkun ja sulta pääsi oksennus kun näit sen läskikuoren kinkun päällä. Kuivattuja luumuja olit kuulemma suostunut syömään, mutta pähkinöissäkin oli liikaa rasvaa. Sun broidis vaikutti tosi tympiintyneeltä sun temppuiluus ja sun faijas syytti sun mutsias kun se oli mukamas antanut sulle aina periks kaikessa. Mä mietin, että pitäiskö mun lähtee sua kattoon sairaalaan.
Penkkaripäivää edeltävänä päivänä mä sit lähdin sua kattoon uudelleen. Jotenkin en ollut saanut aikaiseksi lähteä aikaisemmin. Sä olit silloin elokuussa ollut niin kummallinen, etten oikein osannut puhua sun kanssa. Lisäksi mä olin lievästi kauhistunut sun ulkomuotoas. Ei mun varmaan olis pitänyt tulla uudelleenkaan. Sä olit entistä kauheemman näköinen. Sä kerroit mulle, että olet onnistunut huijaamaan hoitajia. Sua ei enää syötetty letkulla, koska sun painos oli muka noussut. Todellisuudessa sä olit kerännyt pieniä kiviä ulkoa ja tungit niitä terveyssiteen sisälle ennen punnitusta. Side oli tietysti pikkuhousuissa. Silleen sä olit saanut osoitetuksi, että ruoka pysyy sun sisälläs vaikka oikeesti sä olit taas laihtunut. Sä painoit enää kolmekymmentä kiloa ja valehtelit sairaalas, että sun kuukautiset oli alkaneet uudelleen. Mä kyllä luulen, ettei ne sua uskoneet.
Jossain vaiheessa keväällä kuulin, että sut oli päästetty pois sairaalasta. Sulle ei ollut enää mitään tehtävissä. Ne ei voineet enää pitää sua siellä, koska se tuli niin kalliiksi eikä suhun tehonnut mikään hoito. Sulle olis pitänyt palkata ympärivuorokautinen vahti, joka olis kytännyt sun jokaista askeltas, eikä ne sairaalassa voineet sellaiseen ryhtyä. Sä muutit takas mutsis luokse, mutta sä pystyit enää tuskin käveleen. Sun luut murtui helposti ja niiden murtumien takia sulla oli pari kipsiäkin. Hiuksetkin jouduit leikkaamaan lyhyiksi, koska niitä lähti niin paljon, että ne oli helpompi pitää lyhyinä. Sä teit tosi hidasta kuolemaa.
Vapun jälkeen sain tietää, että pääsin ylioppilaaksi magnan papereilla. Viikkoa ennen lakkiaisia vietettiin sun hautajaisia. Lakkiaisten jälkeen toin yhden ylioppilasruusuistani sun kummullesi. Mä en vieläkään tajua, miksi sä päätit olla syömättä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämähän on vähän kuin kirjeen muodossa. Todella todentuntuista. Keskittyy tapahtumien kuvaamiseen, mutta ei puuduta. Tämän voisi löytää myös terveystiedon oppikirjasta.
Mutta en oikein tykännyt aihe piiristä... ehkä siksi että se on minulle niin vieras.
Ettei vain olisi Kira Poutasesta haettu inspiraatiota? Hänen esikoisensa minulle tuli mieleen.
Hmm. Jotenkin epätasainen teksti, sekä hyviä että valjuja kohtia. Kannustan julkaisemaan täällä enemmänkin, niin ehkä saan tyylistäsi paremmin selkoa.
(Minua ei nyt kiinnosta, onko tällä jotain totuuspohjaa. Keskityn tähän tekstinä.)
Minusta kronologinen rakenne ensinnäkin on tavattoman tylsä. Ei voi kertoa tarinaa tuolla tavalla.
Minusta alku oli hellyyttävä ja jotenkin se kutkutti kieroa mieltäni. Tuli mieleen Sieppari ruispellossa, mutta mistäpä nuortenkirjasta ei tulisi. Tuo jenniferlopez-vertaus oli karmeudessaan hupaisa. Jännittävää oli myös henkilön ruumiillisuuden korostaminen useaan otteeseen. Mutta mistäpä muusta anorexia nervosaa (kaunista latinaa) käsittelevät tekstit voisivat iloita kuin törröttävistä kamelinraatokylkiluista?
Poutiaisen kirjaa en ole lukenut, vaan elänyt anorektikon kanssa samassa taloudessa.
Voisitko tarkentaa, mitkä kohdat ovat valjuja?
Vertaatpa hauskasti sieppariin - olen sen lukenut joskus vuonna 1974.
Saitko tekstistäni vaikutelman, että iloitsen törröttävistä kylkiluista? Tosin kameleja en muista maininneeni, mistä mielleyhtymäsi?
todella koskettava juttu. luin tuon kaksi kertaa. todella hienoa tekstiä. olet hyvä kirjoittamaan. jatka samaan malliin. :)