Ultraanchor ankkuri

Joo, ankkuri näytti hyvältä ja on pärjännyt testeissä. Ihan uusi ankkurimalli se ei taida sittenkään olla, koska Ultraanchor näyttää esiintyvän vuonna 2007 julkaistuissa ankkuritesteissä.

Kiitos osoitteesta!

ei ihan uusi... kirjoitti:

Joo, ankkuri näytti hyvältä ja on pärjännyt testeissä. Ihan uusi ankkurimalli se ei taida sittenkään olla, koska Ultraanchor näyttää esiintyvän vuonna 2007 julkaistuissa ankkuritesteissä.

Kiitos osoitteesta!

Lue lisää

Tulin nyt itsekin katsoneeksi sitä osoitetta. Suoraan ei näköjään Ultraa ollut heidän ankkuri-osastollakaan, mutta luettelossa oli.

No rupeapa syömään sitä pikkuankkuriasi!! niiiiiiiiiiiiiiin
Minä kirjoitin viesteistä vain yhden, joten ei ne voi olla saman henkilön tekosia.
Leikkaat varmaankin ankkurisi pikkupaloiksi, muuten nielemisessä voi olla ongelmia ;-)

heh heh niiiiiin! kirjoitti:

No rupeapa syömään sitä pikkuankkuriasi!! niiiiiiiiiiiiiiin
Minä kirjoitin viesteistä vain yhden, joten ei ne voi olla saman henkilön tekosia.
Leikkaat varmaankin ankkurisi pikkupaloiksi, muuten nielemisessä voi olla ongelmia ;-)

Lue lisää

Sinkkihän juuri uutisoitiin ihmelääkkeeksi flunssaan. Galvanoitu Bruce olisi siis jopa terveellistä juuri tähän aikaan. Minulla on edelleen näköjään tässä pöydällä se messuilta saatu käyntikortti maahatuojan edustajalta. Se käyntikortti onkin minun ainoa yhteyteni siihen tahoon.

heh heh niiiiiin! kirjoitti:

No rupeapa syömään sitä pikkuankkuriasi!! niiiiiiiiiiiiiiin
Minä kirjoitin viesteistä vain yhden, joten ei ne voi olla saman henkilön tekosia.
Leikkaat varmaankin ankkurisi pikkupaloiksi, muuten nielemisessä voi olla ongelmia ;-)

Lue lisää

>>"Minä kirjoitin viesteistä vain yhden, joten ei ne voi olla saman henkilön tekosia."

NO tämähän todistaa asian, nyt olen täysin vakuuttunut ;) ;)

Älä nyt hyvä mies hermostu, minähän ihailen sinun luovia markkinoiti taktiikoitasi! Ensi kerralla vaan teet sen vähän vähemmän läpinäkyvästi ;) - vaihdat vähän enemmän kirjoitustyyliä eri "kirjoittajien" kesken ja maltat pitää pikkaisen enemmän taukoa viestien välissä, niin hyvin menee. Allt det bästa för dig ;)

nii...........in kirjoitti:

>>"Minä kirjoitin viesteistä vain yhden, joten ei ne voi olla saman henkilön tekosia."

NO tämähän todistaa asian, nyt olen täysin vakuuttunut ;) ;)

Älä nyt hyvä mies hermostu, minähän ihailen sinun luovia markkinoiti taktiikoitasi! Ensi kerralla vaan teet sen vähän vähemmän läpinäkyvästi ;) - vaihdat vähän enemmän kirjoitustyyliä eri "kirjoittajien" kesken ja maltat pitää pikkaisen enemmän taukoa viestien välissä, niin hyvin menee. Allt det bästa för dig ;)

Lue lisää

Ala kiltisti popsia vain Bruceasi. Joku kirjoitti kysymyksen ja minä vastasin siihen. Minä tosin kirjoitin alussa kaksi viestiä, toisen sen jälkeen kun olin käväissyt sen maahantuojan nettisivuilla. Messuilla esittelijä näytti luettelosta mittataulukot, joiden puuttumista nettisivujen tuotevalikoimasta ensin ihmettelin mielessäni, siksi sen pdf:n avasin.

Et sinäkään montaa minuuttia taukoa pitänyt minun edellisen viestini jälkeen. Olet sitten yhtä pätevällä logiikalla todistettavasti vain kilpaileva Bruce-kauppias, joka työkseen vahtii muiden tekemisiä. Et varmasti vahingossa voinut sitä nimeä julki tuoda.

Happoteräksen korroosio tulee riesaksi varsinkin kloridipitoisuuden noustessa (valtameren suolavesi), vähähappisessa ympäristössä (esim. suljetun ketjuboksin ketjukasassa) lämpimässä (tropiikissa varsinkin). Siksi varmaankin hst-ankkuriketjua ei suositella esim. Välimerelle tai Karibialle. Kuormitetuissa hst-heloissa riesa taitaa liittyä stressikorroosioon.

Olisiko hst-ankkuri sittenkin vähemmän altis korroosiolle kuin ankkuriketju. Ankkurihan on suurimman osan ajasta hyvin tuuletetussa ympäristössä, tavallisesti keulan ankkuripidikkeessään. Samalla tavalla siihen tulee ruostetahroja kuin vaikkapa hst-kaidetolppiin ja -kaiteisiin.
Jokaisen luulisi tietävän, että kiillotetun hst-ankkurin selvä etu on, että se on helpompi puhdistaa pohjamudasta tai savesta. Kosmeettinen näkökohta on joillekin tärkeä.

Itselleni kelpaisi galvanoitu ankkuri, kunhan se olisi ominaisuuksiltaan parempi kuin nykyinen bruce-kopio-ankkurini. Rocna saattaisi olla hyvä, mutta ei leveytensä takia sovellu veneeni keulaan ilman isoja muutostöitä. Ultraanchor saattaisi passata.

Mitenhän olisi Fortress sijoittunut, jos olisi ollut saman painoinen kuin muut?

Heh, Bruce-kauppias olisi nopeasti konkurssissa kun aitoja Bruceja ei enää tehdä ;)

Sulla on sitten varmaan esittää jotain faktaa väitteen tueksi.

millä perusteella? kirjoitti:

Sulla on sitten varmaan esittää jotain faktaa väitteen tueksi.

Onko kokemuksia kotimaisesta CobraPro-ankkurista? Katselin messuilla...ainakin kiinnitysteline oli näppärän oloinen...

On iso tukkiankkuri ahkerassa käytössä eikä ole tarvinnut miettiä noita ankkuriasioita.

fisherman ym - se ankkurinappi on edelleen kova sana kivisessä tai kasvustoisessa pohjassa. louhikossa välillä liiankin - ei irtoa millään kerran kilahdettuaan kiinni kivien väliin. pehmeässä pohjassa kouran pinta-ala tahtoo jäädä pieneksi riittävään pitoon tai sitten ankkuri on julman suuri.

pehmeälle mulla on teroitettu Bruce kopio.

tukkiankkuri, kirjoitti:

fisherman ym - se ankkurinappi on edelleen kova sana kivisessä tai kasvustoisessa pohjassa. louhikossa välillä liiankin - ei irtoa millään kerran kilahdettuaan kiinni kivien väliin. pehmeässä pohjassa kouran pinta-ala tahtoo jäädä pieneksi riittävään pitoon tai sitten ankkuri on julman suuri.

pehmeälle mulla on teroitettu Bruce kopio.

Lue lisää

On totta, että painava tukkiankkuri (="fisherman") on erikoistilanteissa parempi kuin ns. kevytankkuri, sinun tapauksessi Brucen kopio. Näitä tukkiankkurille sopivia erikoistilanteita on mainitsemasi kivipohjan lisäksi voimakas pohjakasvullisuus, erityisesti "kelppi". Kelp ei ole Itämeren ongelma, mutta on usein riesa Pohjanmeren ankkuripaikoilla (esim. Norjan ja Englannin rannikoilla) ja kauempana. Niinkuin totesit, toisaalta tukkiankkurin pito on huono, jos on muta- tai hiekkapohja. Siksi se ei ole erityisen hyvä yleisankkuriksi ja on myös aika hankala käsitellä.

Käytännössä tahtoo olla niin, ettet etukäteen voi tietää ankkurointipohjan laatua. Siksi paras ankkuri olisi sellainen, joka pitää kaikenlaisissa tilanteissa. Ankkurin vaihtaminen rekaamistilanteissa ei ole mukavaa, ei varsinkaan herätä siihen hommaan kesken yöunien.

Ankkurin pidon tulisi säilyä myös vetosuunnan muuttuessa (esim. tuulen suunnan muuttuminen ukkosmyräkässä tai vuorovesi). On oikein hyvä, että ankkureissakin tapahtuu kehitystä. Ehkäpä Rocna, Ultra, Manson, Spade, Kobra2 tms. on seuraava ankkurihankintani keula-ankkuriksi. Perä- tai lounasankkuriksi kelpaa vaikkapa Bruce-kopio tai miksei vanha Danforth. Kotimaisesta uutuudesta minulla ei ole omaa kokemusta. Mainospuhe ei korvaa käyttökokemusta ;-)

pohjan laatu kirjoitti:

On totta, että painava tukkiankkuri (="fisherman") on erikoistilanteissa parempi kuin ns. kevytankkuri, sinun tapauksessi Brucen kopio. Näitä tukkiankkurille sopivia erikoistilanteita on mainitsemasi kivipohjan lisäksi voimakas pohjakasvullisuus, erityisesti "kelppi". Kelp ei ole Itämeren ongelma, mutta on usein riesa Pohjanmeren ankkuripaikoilla (esim. Norjan ja Englannin rannikoilla) ja kauempana. Niinkuin totesit, toisaalta tukkiankkurin pito on huono, jos on muta- tai hiekkapohja. Siksi se ei ole erityisen hyvä yleisankkuriksi ja on myös aika hankala käsitellä.

Käytännössä tahtoo olla niin, ettet etukäteen voi tietää ankkurointipohjan laatua. Siksi paras ankkuri olisi sellainen, joka pitää kaikenlaisissa tilanteissa. Ankkurin vaihtaminen rekaamistilanteissa ei ole mukavaa, ei varsinkaan herätä siihen hommaan kesken yöunien.

Ankkurin pidon tulisi säilyä myös vetosuunnan muuttuessa (esim. tuulen suunnan muuttuminen ukkosmyräkässä tai vuorovesi). On oikein hyvä, että ankkureissakin tapahtuu kehitystä. Ehkäpä Rocna, Ultra, Manson, Spade, Kobra2 tms. on seuraava ankkurihankintani keula-ankkuriksi. Perä- tai lounasankkuriksi kelpaa vaikkapa Bruce-kopio tai miksei vanha Danforth. Kotimaisesta uutuudesta minulla ei ole omaa kokemusta. Mainospuhe ei korvaa käyttökokemusta ;-)

Lue lisää

Kaikuni osaa kertoa pohjan laadusta, yleensä karttakin jollain tarkkuudella.

Spade saattaisi olla harkittavissa kun Bruceen kyllästyy, Ultra muuten mutta tuo hinta - kun en ole niin kiiltävän perään.

Mun fiskarit on kasattavaa mallia sekä kourat että orsi liikkuu, tulee yksi painava pötkylä, asustaa salongin punkan aluslootassa.

Tukkiankkuri kirjoitti:

Kaikuni osaa kertoa pohjan laadusta, yleensä karttakin jollain tarkkuudella.

Spade saattaisi olla harkittavissa kun Bruceen kyllästyy, Ultra muuten mutta tuo hinta - kun en ole niin kiiltävän perään.

Mun fiskarit on kasattavaa mallia sekä kourat että orsi liikkuu, tulee yksi painava pötkylä, asustaa salongin punkan aluslootassa.

Lue lisää

Ankkurointi muuttuu todella hankalaksi, jos punkan alta pitää hakea painava tukkiankkuri (ehkä 30-40-kiloinen?). Vielä on hankalampaa, jos ankkuri on kokoonpantavaa mallia.

Eikö ankkurointi olisi helpompaa, jos ankkurisi ei olisi kokoonpanavaaa mallia ja olisi laskuvalmiina keulan ankkuripidikkeessä tai peräankkuri takakaiteen telineessä ketjuun köyteen kiinnitettynä? Etkö koskaan ole joutunut tilanteeseen, jossa ankkurin laskemisella on kiire?

Oma kaikuluotameni ei näytä onko pohja savea, hiekkaa, mutaa vai kalliota. Se ei myöskään näytä onko pohjassa ankkurin läpäisyä haittaavaa kasvullisuutta. Omissa kartoissani ei ole riittävän tarkkoja tietoja ankkurointilahtien pohjan laadusta.

Tukkiankkuri kirjoitti:

Kaikuni osaa kertoa pohjan laadusta, yleensä karttakin jollain tarkkuudella.

Spade saattaisi olla harkittavissa kun Bruceen kyllästyy, Ultra muuten mutta tuo hinta - kun en ole niin kiiltävän perään.

Mun fiskarit on kasattavaa mallia sekä kourat että orsi liikkuu, tulee yksi painava pötkylä, asustaa salongin punkan aluslootassa.

Lue lisää

Nimim. "Tukkiankkuri", mistä löysit Ultran hinnaston? Kerroit liian kalliiksi. Taulukon mukaan omaan veneeseeni sopiva koko olisi 20kg. Paljonko sellainen maksaisi?

erilainen käsitys kirjoitti:

Ankkurointi muuttuu todella hankalaksi, jos punkan alta pitää hakea painava tukkiankkuri (ehkä 30-40-kiloinen?). Vielä on hankalampaa, jos ankkuri on kokoonpantavaa mallia.

Eikö ankkurointi olisi helpompaa, jos ankkurisi ei olisi kokoonpanavaaa mallia ja olisi laskuvalmiina keulan ankkuripidikkeessä tai peräankkuri takakaiteen telineessä ketjuun köyteen kiinnitettynä? Etkö koskaan ole joutunut tilanteeseen, jossa ankkurin laskemisella on kiire?

Oma kaikuluotameni ei näytä onko pohja savea, hiekkaa, mutaa vai kalliota. Se ei myöskään näytä onko pohjassa ankkurin läpäisyä haittaavaa kasvullisuutta. Omissa kartoissani ei ole riittävän tarkkoja tietoja ankkurointilahtien pohjan laadusta.

Lue lisää

Tukkiankkuri 20 kg on kokoontaitettuna ulkotilassa säilytyslokerossa. Alapään kourat avataan ja lukitaan, yläpään orsi liukuu paikalleen ja lukitaan, eihän siihen mene kuin hetki. Vajaan kymmenen vuoden aikana ahkerassa käytössä tukkiankkurini on vain kerran rekannut (hiekkarannalla), niin että yöllä piti ajaa ulommas ja ottaa danforth esiin (ainut kerta kun sitä on käytetty), mutta danforthkin rekasi niin että aamulla siirrettiin venettä taas ulommas. Yhden kerran vain on tukkiankkuri jäänyt kivenkoloon kiinni niin että piti nykiä eri suunnista ennenkuin nousi ylös. Tukkiankkuri on hyvä ja varma yleisankkuri.

hinta??? kirjoitti:

Nimim. "Tukkiankkuri", mistä löysit Ultran hinnaston? Kerroit liian kalliiksi. Taulukon mukaan omaan veneeseeni sopiva koko olisi 20kg. Paljonko sellainen maksaisi?

http://www.marinsystem.se/kataloger-i-54.aspx
Täältä löytyy, sivulta 33. 21 kiloisen hinta Ruåtsin kruunuina, Kreikan valuutaksi käännettynä vähän yli 1500€.

9+10 kirjoitti:

Tukkiankkuri 20 kg on kokoontaitettuna ulkotilassa säilytyslokerossa. Alapään kourat avataan ja lukitaan, yläpään orsi liukuu paikalleen ja lukitaan, eihän siihen mene kuin hetki. Vajaan kymmenen vuoden aikana ahkerassa käytössä tukkiankkurini on vain kerran rekannut (hiekkarannalla), niin että yöllä piti ajaa ulommas ja ottaa danforth esiin (ainut kerta kun sitä on käytetty), mutta danforthkin rekasi niin että aamulla siirrettiin venettä taas ulommas. Yhden kerran vain on tukkiankkuri jäänyt kivenkoloon kiinni niin että piti nykiä eri suunnista ennenkuin nousi ylös. Tukkiankkuri on hyvä ja varma yleisankkuri.

Lue lisää

Ehkä tukkiankkuri onkin sinun veneessäsi ja sinun purjehdusreviirilläsi hyvä yleisankkuri. Ja onhan siinä tietysti nostalgiaa, josta varmaankin nautit.

Itselläni on paljon huonompi kokemus tukkiankkurista, joka myös oli 20kg painoinen (silloinen veneeni oli 9m pituinen 3.8 tn painoinen). Paitsi, että ankkuri oli hankala käsitellä ulokkeidensa takia ja sen pito oli epävarma, se myös helposti kolhi keulaa tai kylkiä ankkuria nostaessa.

Seuraavassa veneessäni (joka oli vähän isompi ja painavampi) saman painoinen CQR oli huomattavasti luotettavampi. Ketju (10mm - 60m) ja ankkurivinssi tekivät ankkuroinnin helpoksi. Nykyisessä veneessäni oli aluksi 16kg Bruce-kopio, mutta vaihdoin sen 20kg CQR-ankkuriin. Ankkuri nousee vinssillä keulan pidikkeeseen asti ilman kolhimista. Peräankkuria (Danforth) en käytä kuin hyvin harvoin, koska mieluummin jään redille ja käytän jollaa.

Käytännön etu keula-ankkurilla täyspitkällä ketjulla ankkurivinssillä on käytön nopeus ja helppous. Eron tukkiankkuriin huomaat vasta, kun itse kokeilet. Tuuliselta ankkuripaikalta voit lähteä ilman ankkurin kokoon laittamista, ketjun köyden irroittamista ja säilytyslokeroon pakkaamista. Savet ja mudat voit huuhtoa sitten, kun olet päässyt turvallisesti avoveteen.

Kannattaa harkita kunnollisen ankkurivarustuksen hankkimista varsinkin, jos meinaa seilata kotisaaristoa etäämmälle!
CQR ja Bruce eivät omien kokemusteni mukaan ole olleet hyviä niillä ankkuripaikoilla, joissa on runsaasti kelppiä tai pohja on kova sileä. Siksi uudet ankkurimallit kiinnostavat. Käytännön ongelma on se, ettei eri ankkureiden sopivuutta omaan veneeseen pääse kokeilemaan.

nostalginen fiskari? kirjoitti:

Ehkä tukkiankkuri onkin sinun veneessäsi ja sinun purjehdusreviirilläsi hyvä yleisankkuri. Ja onhan siinä tietysti nostalgiaa, josta varmaankin nautit.

Itselläni on paljon huonompi kokemus tukkiankkurista, joka myös oli 20kg painoinen (silloinen veneeni oli 9m pituinen 3.8 tn painoinen). Paitsi, että ankkuri oli hankala käsitellä ulokkeidensa takia ja sen pito oli epävarma, se myös helposti kolhi keulaa tai kylkiä ankkuria nostaessa.

Seuraavassa veneessäni (joka oli vähän isompi ja painavampi) saman painoinen CQR oli huomattavasti luotettavampi. Ketju (10mm - 60m) ja ankkurivinssi tekivät ankkuroinnin helpoksi. Nykyisessä veneessäni oli aluksi 16kg Bruce-kopio, mutta vaihdoin sen 20kg CQR-ankkuriin. Ankkuri nousee vinssillä keulan pidikkeeseen asti ilman kolhimista. Peräankkuria (Danforth) en käytä kuin hyvin harvoin, koska mieluummin jään redille ja käytän jollaa.

Käytännön etu keula-ankkurilla täyspitkällä ketjulla ankkurivinssillä on käytön nopeus ja helppous. Eron tukkiankkuriin huomaat vasta, kun itse kokeilet. Tuuliselta ankkuripaikalta voit lähteä ilman ankkurin kokoon laittamista, ketjun köyden irroittamista ja säilytyslokeroon pakkaamista. Savet ja mudat voit huuhtoa sitten, kun olet päässyt turvallisesti avoveteen.

Kannattaa harkita kunnollisen ankkurivarustuksen hankkimista varsinkin, jos meinaa seilata kotisaaristoa etäämmälle!
CQR ja Bruce eivät omien kokemusteni mukaan ole olleet hyviä niillä ankkuripaikoilla, joissa on runsaasti kelppiä tai pohja on kova sileä. Siksi uudet ankkurimallit kiinnostavat. Käytännön ongelma on se, ettei eri ankkureiden sopivuutta omaan veneeseen pääse kokeilemaan.

Lue lisää

Kun veneessä on kovin perinteinen pitkä, kaita viistokeula en sinne painonkaan vuoksi ripustaisi raskasta rautapuskuria etummaiseksi. Viistoudesta johtuen ei tuo kyljen kolhiminenkaan kovin usein iske. Perinteisesti keulakannelle tietysti voisi laittaa ankkurille pedin missä tuo komistus lepäisi vain orsi taitettuna, mutta taas tuo paino - ja kansitila, lisää kamaa mihin kompastuu. Peräkaiteessa killuu se paha Bruce täydessä laskuvalmiudessa ja sitä yleensä käytetään myös keulasta ankkuroidessa.

Viistosta keulasta voi myös, jos seuraava ankkurointi on odotettavissa kohtapuoleen roikottaa ankkuriansa köysilenkillä tuettuna heilumisen hillitsemiseksi (Bruce tietysti tulee varttansa myöten keulapuskuriksi, jos se työvuorossa).

Jos sitten olosuhteet ankkuripaikassa tahtovat tukkiankkuria kartasta, kaiusta (perinteisen pelkän syvyyden näyttävän lisäksi on halpa kalakaiku, joka ihan hyvin kertoo paitsi kaloista myös pohjan muodoista ja laadusta) tai kelpo vedessä ihan laidan yli kurkkaamalla niin se haetaan sieltä sohvan alta painopisteen kannalta edullisesta lepopaikastaan. Ei ihan kaiken tarvitse toimia nappia painamalla. Hätäiseen ankkurointiin on tuo heti käsillä oleva peräankkuri (ei onneksi ole vielä siihen tarvitttu), jonka voisi toivoa tuovan hätään ainakin sen verran lievitystä, että heittelee mereen lisää ankkureita.

Tietysti moniosaaja-ankkuri olisi ehkä keskimäärin toimivampi, mutta näillä mennään:-)

tukkiankkuri kirjoitti:

Kun veneessä on kovin perinteinen pitkä, kaita viistokeula en sinne painonkaan vuoksi ripustaisi raskasta rautapuskuria etummaiseksi. Viistoudesta johtuen ei tuo kyljen kolhiminenkaan kovin usein iske. Perinteisesti keulakannelle tietysti voisi laittaa ankkurille pedin missä tuo komistus lepäisi vain orsi taitettuna, mutta taas tuo paino - ja kansitila, lisää kamaa mihin kompastuu. Peräkaiteessa killuu se paha Bruce täydessä laskuvalmiudessa ja sitä yleensä käytetään myös keulasta ankkuroidessa.

Viistosta keulasta voi myös, jos seuraava ankkurointi on odotettavissa kohtapuoleen roikottaa ankkuriansa köysilenkillä tuettuna heilumisen hillitsemiseksi (Bruce tietysti tulee varttansa myöten keulapuskuriksi, jos se työvuorossa).

Jos sitten olosuhteet ankkuripaikassa tahtovat tukkiankkuria kartasta, kaiusta (perinteisen pelkän syvyyden näyttävän lisäksi on halpa kalakaiku, joka ihan hyvin kertoo paitsi kaloista myös pohjan muodoista ja laadusta) tai kelpo vedessä ihan laidan yli kurkkaamalla niin se haetaan sieltä sohvan alta painopisteen kannalta edullisesta lepopaikastaan. Ei ihan kaiken tarvitse toimia nappia painamalla. Hätäiseen ankkurointiin on tuo heti käsillä oleva peräankkuri (ei onneksi ole vielä siihen tarvitttu), jonka voisi toivoa tuovan hätään ainakin sen verran lievitystä, että heittelee mereen lisää ankkureita.

Tietysti moniosaaja-ankkuri olisi ehkä keskimäärin toimivampi, mutta näillä mennään:-)

Lue lisää

muutama pointti vielä
- kaikki ankkurivinssit eivät ole sähköisiä (omassa veneessäni on käsikäyttöinen Simpson-Lawrence)
- pohjaan tietysti näkee, jos on tyyntä ja valoisaa, jos vesi on kirkasta (ei yleensä Itämeren alueella), eikä ole kovin syvää eikä aurinko heijasta. Eikö ole pikkasen myöhäistä ruveta hakemaan toista ankkuria jostain punkan alta siinä vaiheessa, kun pohja jo näkyy? Itse laitan ankkurin laskuvalmiiksi jo paljon aikaisemmin.
- en tiedä minkälaisissa kartoissa olisi riittäviä tietoja pohjan laadusta. Jossain lahden pohjukassa voi olla erilainen pohja kuin ulkopuolella. Aina eivät pilottikirjatkaan kerro pohjan laatua.
- yksi hyvä yleisankkuri on parempi valinta kuin monta erikoisankkuria (joihin ylistämäsi "fisherman" kuuluu)

Näillä siis mennään heti, kun jäät lähtee....
Toivotan hyviä unia luonnonsatamissa ensi kesänä :-)

nostalginen fiskari? kirjoitti:

Ehkä tukkiankkuri onkin sinun veneessäsi ja sinun purjehdusreviirilläsi hyvä yleisankkuri. Ja onhan siinä tietysti nostalgiaa, josta varmaankin nautit.

Itselläni on paljon huonompi kokemus tukkiankkurista, joka myös oli 20kg painoinen (silloinen veneeni oli 9m pituinen 3.8 tn painoinen). Paitsi, että ankkuri oli hankala käsitellä ulokkeidensa takia ja sen pito oli epävarma, se myös helposti kolhi keulaa tai kylkiä ankkuria nostaessa.

Seuraavassa veneessäni (joka oli vähän isompi ja painavampi) saman painoinen CQR oli huomattavasti luotettavampi. Ketju (10mm - 60m) ja ankkurivinssi tekivät ankkuroinnin helpoksi. Nykyisessä veneessäni oli aluksi 16kg Bruce-kopio, mutta vaihdoin sen 20kg CQR-ankkuriin. Ankkuri nousee vinssillä keulan pidikkeeseen asti ilman kolhimista. Peräankkuria (Danforth) en käytä kuin hyvin harvoin, koska mieluummin jään redille ja käytän jollaa.

Käytännön etu keula-ankkurilla täyspitkällä ketjulla ankkurivinssillä on käytön nopeus ja helppous. Eron tukkiankkuriin huomaat vasta, kun itse kokeilet. Tuuliselta ankkuripaikalta voit lähteä ilman ankkurin kokoon laittamista, ketjun köyden irroittamista ja säilytyslokeroon pakkaamista. Savet ja mudat voit huuhtoa sitten, kun olet päässyt turvallisesti avoveteen.

Kannattaa harkita kunnollisen ankkurivarustuksen hankkimista varsinkin, jos meinaa seilata kotisaaristoa etäämmälle!
CQR ja Bruce eivät omien kokemusteni mukaan ole olleet hyviä niillä ankkuripaikoilla, joissa on runsaasti kelppiä tai pohja on kova sileä. Siksi uudet ankkurimallit kiinnostavat. Käytännön ongelma on se, ettei eri ankkureiden sopivuutta omaan veneeseen pääse kokeilemaan.

Lue lisää

Vielä tästä perinteisestä tukkiankkuristani joka on osoittautunut kuten sanoin erittäin luotettavaksi (ympäri itämerta). Ennen ajoin sen moottorilla kiinni pohjaan turhankin hyvin ja sitä joutui pois lähtiessä hetken nykimään ylös irrotakseen. Nykyisin olen oppinut luottamaan tukkiankkuriini niin etten suojaisissa paikoissa edes vetämällä sitä koettele. Kun veneen peräkin on "oikeinpäin" viisto niin perinteisen ankkurin laskeminen on helppoa eikä se pääse kolhimaan venettä. Ankkuri ketjuineen ja köysineen on omassa perälaatikossaan joten ketjua ei tarvitse erikseen kiinnittää ankkuriin. En siis näe mitään syytä muunlaiseen ankkuriin.

"katki kiskotun hst-ankkurin"????
Miten usein hst-ankkurit ovat katkeilleet? Kerro esimerkkejä. Paitsi Ultraa, myös Bruce- ja CQR-kopioita valmistetaan hst:stä, samoin Deltaa ja ilmeisesti Rocnaa. Ehkä on muitakin tunnettuja ankkureita hst:stä. Tunnetuilla tarkoitan niitä, jotka esiintyvät kv purjehduslehtien ankkuritesteissä.

Kyllähän netistä löytyy monia kotisivuja ja blogeja enkä todennut Lindisferniksen jutussa mitään uutta pointtia ankkuroinnista.

Ankkuroinnista löydät hyvää asiatietoa monista kirjoista, vaikkapa näistä: The Voyager´s Handbook/Leonard, Choosing for Cruising/Roberts-Goodson tai esim. klassikkokirjasta Cruising under Sail/Hiscock.

Oli aika tarpeetonta leimata "mutuksi" niiden kirjoittajien juttuja, jotka perustuivat heidän omiin ankkurointikokemuksiinsa.