Onko teillä tapoja ja perinteitä joita olette siirtäneet omille lapsillenne ja he edelleen omille lapsillensa?
Itse olin ns. uskovaisten isovanhempien lasten lapsi, vanhempanikin uskovaisia, mutta eivät samalla tavalla kuin heidän vanhempansa. Isoisäni oli aikanaan kiertävä saarnaaja, hänen vaimonsa, isäni äiti oli rauhallinen ja harras nainen. Hänen seurassaan sain oppia monia vanhoja tapoja ja työmenetelmiä joista olikin hyötyä aikoinaan kun menin naimisiin ja sain lapsia. Vähällä rahalla selvisi kun teki itse.
Äitini äiti taas opetti käsitöiden maailmaan, vaikka ei hän ompelukonetta käyttänyt, mutta puikkoja ja koukkuja sitäkin enemmän.
Hänen perintöään äitini meille lapsille opetti, samoin isäni omien vanhempiensa opetuksia seuraten kasvatti meitä kurissa ja nuhteessa.
Meitä opetettiin rukoilemaan, pyytämään anteeksi ja olemaan kaikessa rehellisiä. Valehteleminen ja toisen omaisuuden ottaminen omaan haltuun olivat niitä pahimpia syntejä joihin me emme edes rohjenneet sortua. Kurikin oli ankara, mutta sen ajan tapojen mukainen.
Iltarukouksen perinteen olen siirtänyt nyt jo neljättä polvea koskemaan. Omat lapset pyytävät anteeksi, vaikka eivät kaikin tavoin opetuksiani ole seuranneetkaan.
Lapsenlapseni kunnioittavat vanhempia ihmisiä, kuuntelevat opetuksia ja luulenpa ettei kaikki opit ole valuneet hukkaan heidänkään korvistaan.
On paljon josta haluaisin kertoa, mutta jään kuuntelemaan mitä te olette perinteinä nuoremmille siirtäneet.
Itse opettelin ompelemaan, tein nukelle mekkoja ja vähitellen taito kasvoi ja sain kaavoitettua mekkoja itselleni ja muille.
Keittiötaidot siirtyivat opetuksen kautta ja nyt kolmas polvi on jopa innokkaasti oppimassa, osin jo neljäskin.
Kannatatteko perinteitä ja niiden kautta sukupolvelta toiselle siirtyvää tieto-taitoa?
Itse olin ns. uskovaisten isovanhempien lasten lapsi, vanhempanikin uskovaisia, mutta eivät samalla tavalla kuin heidän vanhempansa. Isoisäni oli aikanaan kiertävä saarnaaja, hänen vaimonsa, isäni äiti oli rauhallinen ja harras nainen. Hänen seurassaan sain oppia monia vanhoja tapoja ja työmenetelmiä joista olikin hyötyä aikoinaan kun menin naimisiin ja sain lapsia. Vähällä rahalla selvisi kun teki itse.
Äitini äiti taas opetti käsitöiden maailmaan, vaikka ei hän ompelukonetta käyttänyt, mutta puikkoja ja koukkuja sitäkin enemmän.
Hänen perintöään äitini meille lapsille opetti, samoin isäni omien vanhempiensa opetuksia seuraten kasvatti meitä kurissa ja nuhteessa.
Meitä opetettiin rukoilemaan, pyytämään anteeksi ja olemaan kaikessa rehellisiä. Valehteleminen ja toisen omaisuuden ottaminen omaan haltuun olivat niitä pahimpia syntejä joihin me emme edes rohjenneet sortua. Kurikin oli ankara, mutta sen ajan tapojen mukainen.
Iltarukouksen perinteen olen siirtänyt nyt jo neljättä polvea koskemaan. Omat lapset pyytävät anteeksi, vaikka eivät kaikin tavoin opetuksiani ole seuranneetkaan.
Lapsenlapseni kunnioittavat vanhempia ihmisiä, kuuntelevat opetuksia ja luulenpa ettei kaikki opit ole valuneet hukkaan heidänkään korvistaan.
On paljon josta haluaisin kertoa, mutta jään kuuntelemaan mitä te olette perinteinä nuoremmille siirtäneet.
Itse opettelin ompelemaan, tein nukelle mekkoja ja vähitellen taito kasvoi ja sain kaavoitettua mekkoja itselleni ja muille.
Keittiötaidot siirtyivat opetuksen kautta ja nyt kolmas polvi on jopa innokkaasti oppimassa, osin jo neljäskin.
Kannatatteko perinteitä ja niiden kautta sukupolvelta toiselle siirtyvää tieto-taitoa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.