Minä tässä sairaanhoitajaopiskelijana haluan tietää, että miten te kohtaatte arjessa vihaisen ja aggressiivisen omaisen/potilaan? Auttaako aina järkipuhe ja rauhoittelu vai eikö asioita ole saatu selvitettyä räyhäämisen seurauksena?
Minun harjoittelupaikassa erään potilaan omainen tuli raivoamaan ja huutamaan LÄÄKÄRIN tekemästä virheestä hoitajille ja syytti kaikesta mahdollisesta todella pelottavaan ja aggressiiviseen sävyyn. Hoitajat pää punaisena ja hammasta purren kuuntelivat sitä sättimistä surkeasta hoidosta, p*skasta ammatista, kiduttamisesta ja kaikesta muusta mahdollisesta jotka eivät edes liittyneet tähän alkuperäiseen asiaan millään tavalla.
Tätä mokan tehnyttä lääkäriä hän ei halunnut paikalle, mutta tämä kuitenkin tuli ja kyllä sitten raivoaminen loppui ja esitettiin niin virallista ja kohteliasta että... Oikein suututti näiden hoitajien puolesta, jotka saivat kokea tuon kuinka vähän arvostettuja idiootteja he tämän omaisen mielestä olivat...
Miten tällaisesta tilanteesta selviytyy? Minä ainakin odotan ihan kauhulla juuri näitä kohtaamisia, koska en halua toisen (ainakaan eri ammattiryhmän) virheestä syitä päälleni ja kuulla siitä kuinka turha ihminen olen... :(
Minun harjoittelupaikassa erään potilaan omainen tuli raivoamaan ja huutamaan LÄÄKÄRIN tekemästä virheestä hoitajille ja syytti kaikesta mahdollisesta todella pelottavaan ja aggressiiviseen sävyyn. Hoitajat pää punaisena ja hammasta purren kuuntelivat sitä sättimistä surkeasta hoidosta, p*skasta ammatista, kiduttamisesta ja kaikesta muusta mahdollisesta jotka eivät edes liittyneet tähän alkuperäiseen asiaan millään tavalla.
Tätä mokan tehnyttä lääkäriä hän ei halunnut paikalle, mutta tämä kuitenkin tuli ja kyllä sitten raivoaminen loppui ja esitettiin niin virallista ja kohteliasta että... Oikein suututti näiden hoitajien puolesta, jotka saivat kokea tuon kuinka vähän arvostettuja idiootteja he tämän omaisen mielestä olivat...
Miten tällaisesta tilanteesta selviytyy? Minä ainakin odotan ihan kauhulla juuri näitä kohtaamisia, koska en halua toisen (ainakaan eri ammattiryhmän) virheestä syitä päälleni ja kuulla siitä kuinka turha ihminen olen... :(
Vastaukset 41
Vanhimmat
Sanot vaan että asiaa hoitanut henkilö on nyt lomalla/sairaslomalla/opintovapaalla tms. mutta palaa takaisin puolen vuoden päästä jolloin asia voidaan ottaa käsittelyyn. Ja lopuksi kutsut turvamiehet heittämään rähisijän pihalle : )
Kiitti Bubbelis! Oot hoitaja ilm. Ja olen itsekin päätynyt juuri mainitsemistasi syistä,
(valehdellaan potilaalle ja kutsutaan sitten vartijat hakkaamaan sitä.Invalidi varsinkin on helppo nakki pieksettäväksi. Kun vartija suojelee sinua, voit samalla kohdistaa seksuaalista häirintää miesinvalidiin, niin saat purettua kaunojasi miessukupuolta kohtaan samalla.) etten enää käy julkisessa terv.hoidossa.
Saat juoruta rauhassa loppuurasi työpaikalla, yleensä päättäjiltä kestää puoli vuosisataa, ennen kuin tajuavat, että työaikalorvailusi on turhaa veronmaksajien
Rasittamista.
Huutaminen ja räyhääminen on uhkaavaa käytöstä. Perusteltu syy eristää potilas. Ei muuta kuin eristykseen ja lepositeisiin. Pari vuorokautta kopissa sänkyyn sidottuna rauhoittaa kummasti. Potilas on sen jälkeen hyvin nöyrä. Nimim. kokemusta on.
Ai sinä oot joskus rehannut niin paljon, että olet remmeihin joutunut!? Hui!
Vai pari vuorokautta remmeissä. Taitaa raastupa kutsua senjälkeen sitojaa ja sidonnan hyväksyjää.
Se on kyllä hyvin yleistä, että lääkärille ei uskalleta urputtaa mitään vaikka aihetta olisi, mutta hoitajille kyllä voi ja varsinkin näistä lääkärin tekemistä virheistä... Hoitajat ja sihteerit varmaankin saavat nämä kaikki pahimmat kurat niskaan, mutta arvon lääkärin edessä ollaan niin nöyrää ja kohteliasta...
Kyllä mä ainakin oon yrittänyt lääkäreillekin puhua virheistä, mut eihän ne mitään kuuntele! Koko porukka vaan pitää omaa puoltaan ja mitään virheitä ei koskaan myönnetä. Kyllä ainakin mun koulutuksessa eräs opettaja sanoi aina, että vaikka virheen tekisikin, niin AINA PITÄÄ OLLA REHELLINEN! Tosin en kyllä muutenkaan valehtele vaikka ko. opettaja ei olisi tätä asiaa tähdentänytkään, mut tällaiset asiat mitä jo oikeastaan lapsena pitäis oppia, niin kummasti ne opit vanhempana joiltain unohtuu... Jos nää valehtelijat sit koskaan ovat olleet rehellisiä. Surullista, ja muut ihmiset siinä sivussa sitten kärsii näiden valehtelijoiden takia.
olinpa keran saattajan päivystyksessä potilaalle,joka ei jaksanut/osannut pitää puoliaan tarvitessaan somaattista hoitia...siis psyk.puolen potilaasta kyse.....pelkona,että heivataan takas psyk.osastolle nääntymään....lääkäri ei puhunt juuri mitään...potilaan puolesta puhuessani hän nakkeli ylimielisesti....haluttomanan kirjoittamaan apua tarvitsevaa sisään sairaalaan....silloin kämi kärähti, sanoin herra tohtorille, että lopetetaanpa nyt tämä pelleily (olin siis "tyhmä lähihoitaja"....) siihen loppui pullistelu ja potilas pääsi onneksi samaan tarvitsemaansa hoitoa.... että ei ne potiaat ja omaiset aina suotta räyhää....koppihoito ja sitominen on vallankäyttöä ja pelottelua, kun lopen uupunut ja ahdistunut potilas ei saa asiallista kohtelua eikä vastauksia kysymyksiinsä.... näin olen sen nähnyt itse hoitajana enkä enää siihen homman mene.....teen kyllä auttamistyötä vapaaehtoisesti....juttu erikseen...
Hoitoalalla noita tilanteita valitettavasti tulee - ja paljon. Tärkeää on hoitajana, ja ammattilaisena, muistaa, että tilanteessa vaikuttaa paljon tunteita, tiedostamattomia ja tiedostettuja. Sairaus voi säikäyttää, pelottaa, aiheuttaa fyysisiä muutoksia mielialoissa jne..
Täytyy hyväksyä, että aina työtä ei arvosteta ja sinua tullaan syyttämään muiden virheistä (lääkärien, toisien hoitajien, yhteiskunnan, kuntapäättäjien, sukulaisten, luonnon "saatana kun et säkään tee mitään sille, että silmiä sattuu ulkona" "niin, siellä on aika kirkas aurinko siellä tupakkapaikalla"..)
Muistettava kuitenkin on, että hyvin harvoin syytös tai viha kohdistuu henkilökohtaisesti sinuun. Ja jos kohdistuukin, niin voisi sanoa aina, että "ammattiminääsi". Kun hoitaa oman työnsä hyvin, niin ei voi muuta kuin tyynnytellä sen verran kuin osaa, mikäli asia on selkeästi ratkaistavissa, niin toki ratkaista se, ohjata potilasvahinkoasiamiehen tai osastonhoitajan tms puheille virka-aikana tai muuta.
Suurin osa tilanteista, mihin minä olen joutunut, on kuitenkin ollut sellaisia, että potilaat tai omaiset ovat vihaisia asiasta, jolle en oikeasti voi tehdä mitään sillä hetkellä. Silloin pahoittelen, että heillä on sellainen olo (johtuu virhe sitten minusta, lääkäristä tai sairaalan keittiöstä - samaa porukkaa ollaan kuitenkin) ja kysyn yleensä, että miten voimme YHDESSÄ varmistaa, ettei sama toistu. Sitten menen kahvihuoneeseen ja lasken kymmeneen - joskus ihan lähimpään komeroon. Aggressiota on vaan pakko niellä. On pakko kuunnella, kuinka saat virheet päällesi ja kuinka turha ihminen hoitaja on. (Hoitaja - et Sinä!)
Muista, se et ole sinä, se ei ole työkaveri, se on yleisesti vaan "hoitaja". Kun tekee oman työnsä hyvin ja tietää tehneensä kaikkensa, pystyy nämä sivuuttamaan. Tottakai ne harmittaa - ja varsinkin se, kun sitä tulee päivittäin vastaan. Mutta työkaverien tuella ja sillä, että ymmärtää, ettei se ihminen olisi ehkä toisessa ympäristössä todellakaan käyttäytynyt samoin, sen oppii hyväksymään ei niin mukavana osana työtä.
Kuulostaa siltä että ne rähjäävät hoitajille juuri siksi että hoitaja kuuntelee ja ymmärtää vaikka miten huonosti käyttäytyisi.
Yleensä meillä auttaa juuri tuo järkipuhe ja rauhoittelu omaisten kanssa. Yleensä lähtevät anteeksi pyydellen pois paikalta, koska tajusivat ettei raivoaminen auta asiaa yhtään. Pitää muistaa, että vakavasta sairaudesta kuulleet omaiset ja potilaat ovat hyvin haavoittuvaisia ja näin ollen pelko ja epätietoisuus saattaa purkautua aggressiivisena ja kuka onkaan se raivon hyvä vastaanottaja - tietysti hoitaja tai sihteeri, jotka yleensä ovat siinä kansliassa ensimmäisenä... Lääkärit, kun yleensä piiloutuvat näissä tilanteissa omiin huoneisiinsa eivätkä "ehdi" tavata potilasta/omaista juuri nyt ;) Näitä siis meillä sattunut pariin otteeseen.
Siinä pitää vaan rauhoitella ja yrittää neuvotella asiasta. Meillä ainakin kaikki hoitajat ja sihteerit auttavat toisiaan tällaisten tilanteiden sattuessa. Kukaan ei jää yksin änkyttämään huuli pyöreänä vaan KAIKKI YHDESSÄ yritämme neuvotella ja auttaa asiassa. Kyllä ne pahimmatkin räyhääjät rauhoittuu juuri siinä vaiheessa, kun on PALJON "ymmärtäjiä" ja auttajia lähellä.
Viestisi loppuosa kertoo, että ammatillisuutesi on vielä hakusessa. Kuvailemasi tilanteet ovat tietenkin ikäviä, mutta ei ammatilainen voi niitä itseensä ottaa. Ethän sinä oikeasti ala tuntea itseäsi turhaksi sen takia, että joku niin sanoo.
Meitä on moneen junaan, eikä kaikilla riitä kapasiteetti käsitellä niin vaikeita asioita kuin vakava sairastuminen jne. Moni reagoi kokemaansa uhkaan, pelkoon ja toivottomuuteen ja hallinnan menettämiseen aggressiivisesti, mikä on ihan loogistakin. He ovat kuin eläimiä nurkassa. Useimpiin tehoaa se, että he kokevat tulevansa kuulluiksi. Kehota istumaan alas ja kertomaan, mikä on hätänä. Kysy, miten voisit auttaa. Ole rehellinen. Pahoittele, jos siihen on aihetta. Voit pahoitella myös toisen puolesta. Tämä yleensä tehoaa, jos ihminen ei ole mielisairas tai päihteissä.
On myös loogista, että lääkärille ei uskalleta huutaa. Hän on valta-asemassa. Omainen tai potilas voi pelätä, että hän evää hoidon, lääkkeen tai tutkimuksen. Omalla oudolla tavallaan se, että juuri hoitajalla huudetaan, on luottamuksen osoitus. Se voi kertoa siitä, että kaikesta huolimatta uskotaan, että hoitaja aina hoitaa eikä hylkää.
En sairaanhoidossa, mutta muuten ihmisten parissa työskentelevänä, törmään valittaviinkin ihmisiin (jotka siis valittavat myös muiden tekemästä työstä, jopa useiden vuosien takaa)
Voin lohduttaa Sinua, että ikä ja kokemus opettaa suhtautumaan turhiin syytöksiin niin, että tilanteen jälkeen voit pian unohtaa koko asian. Kuinka sitten suhtautua näihin henkilöihin? Ehkä on paras antaa vaan sen pahimman raivon ensin tulla ulos. Pitää ilme kuuntelevana ja ymmärtäväisenä (ei siis hymyillen tai ylimielisesti suhtautuen) Kun pahin raivo on tullut purettua, edelleen myötäillen kertoa, että asia selvitetään varmasti ja kysellä, kenen kanssa ja missä tilanteessa ongelmat ovat esiin tulleet. Käyttäytyä rauhallisesti, kuunnellen ja ottaa sitten keskusteluun mukaan myös asianosaiset.
Joskus on niin, että valitus on ihan aiheellinen. Joskus taas tilanne riistäytyy käsistä hyvinkin pienen asian vuoksi, ja valittaja raivonsa keskellä kertookin asiasta hyvin yksipuolisen ja itselleen sopivan version... taustat on siis aina selvitettävä, mutta sen vihaisen asiakkaan/omaisen kanssa on pidettävä oma pää kylmänä, ja jopa näyteltävä ymmärtäväistä, vaikka kuinka tietäisi olevansa tilanteessa oikeassa ja täysin kypsä valittajaan.
Ika ja työkokemus opettaa, mutta älä rahaa vapaa-ajallesi niitä raivoavia omaisten juttuja. Opettele suhtautumaan siihenkin osana työtä.
Ensinnäkin siis virhe oli teillä tehty, mikäli oikein ymmärsin.
Miksi siis ei heti haettu virheen tekijää paikalle, taisi olla se tyypillinen asenne sairaanhoitajalla että älä tänne tule valittamaan ja taisi sinultakin jäärä puolet tilanteesta kirjottamatta, koska halusit puollustaa virheen tekijää.
Voin kertoa tapauksen jossa huomasin että sairaanhoitajalle ei tavallinen puhe auttaanut vaan piti ottaa vähän tiukempi sanavalinta käyttöön.
Eli kyseessä oli leikkaus jolla piti lyhentää toinen jalka että selkäranka oikenesi.
Kyseessä oli potilas joka ei osannut vammansa vuoksi itse ilmaista itseään, onneksi menimme kumminkin omaisena katsomaan vielä illalla leikkauspotilasta kun leikkaus piti aamulla tapahtua.
Huomasimme heti jalasssa merkinnän mistä kohtaa leikkaus piti suoritta vaan kun oli väärässä jalassa.
Haimme hoitajan ja sanoimme asiasta joten vastaus oli että kyllä meillä lääkärit tietää enemmän kun te ja kehotti poistumaan ettei potilas häiriintyysi.
No onneksi saimme pienen huutamisen jälkeen kyseisen hoitajan hakeen potilaan paperit ja arvaa hoitajan naaman senjälkeen.
No selitys tuli tekevälle satuu, senjälkeen kielsimme koko leikkauksen ja veimme leikattavan kotiin ettei vain satu vahinkoa.
No toinen lääkäri hoiti homman pienellä palalla kengäs kantapään alla ja nyt kaikki on ok.
Uskon tänjälkeen että monessa paikassa sairaanhoitajat ja lääkärit puollustaa virheentekijöitä joten olen aina kannustanut että katsokaa omaiset mitä vanhemmille tai vammaislle kyseisissä laitoksissa tehdään.
Minä en ole hoitaja, mutta olen tuttujen hoitajien kautta päätellyt tällaisia asioita:
Hoitajat varmasti suojelevat toisiaan jonkin verran, mutta auta armias jos ja KUN tieto leviää suuremman tahon korviin hoitaja on mennyttä, jos kyseessä kovin vakava tapaus (näin sen kuuluu mennäkin), mutta inhimillisiä virheitä sattuu kuitenkin kaikille. Lääkärit taas suojelevat myöskin toisiaan ja heitä suojelee myös nämä suuremmat tahot! Lääkärin virheistä hyssytellään ja vaietaan vaikka lääkäri on OIKEASTI se joka on kaikesta hoitotyöstä VASTUUSSA.
En minä ainakaan empisi mennä räyhäämään virheen tehneelle lääkärille vaikka olisi kuinka sivistynyt ja hieno ihminen tahansa!!! En minä hoitajille kiukkuani purkaisi vaan nimenomaa sille, joka asiasta on vastuussa! Ja kyllä se varmaan niinkin on, että lääkärit luikkivat hyvissä ajoin karkuun, kun näkevät kiukkuisen omaisen tulevan... ;) Tietysti lääkäritkin tavallisia ihmisiä, joille sattuu myös inhimillisiä virheitä, mutta hoitajien virheisiin puututaan talon sisällä varmasti herkemmin!
Nämä ihmiset ovat melko rahvaanomaisia ja heillä on monenlaisia vaikeuksia elämässään näin ollen.
Voit opastaa heitä käyttäytymään paremmin.
Eihän siinä auta kuin odotella, että tilanne hieman rauhoittuu. Henkilökohtaista tuo raivoaminen ei ole - joskaan ei aina ole helppoa kaikkea paskaa ottaa niskaansa.
Ammattitaitoa osoittaa se, että osaa pysyä tilanteen yläpuolella,
Näinhän se on joka ainoalla alalla, että se rivihenkilöstä ottaa paskan vastaan. Sellaista alaa ei ole olemassakaan, missä ei joudu välillä kuulemaan täysin asiatonta huutoa tai arvostelua.
Life is sometimes hard.
Det är bara att säga : "Du är elak, jag vill inte prata med dej" och sedan gå ut ur rummet. Vården kan fortsätta men du behöver inte prata med personen. Varje gång pasienten är ohövlig är det bara att gå ut. Går också bra att säga: "jag mår illa, måste gå hem". Sedan kan du sätta dej på ett kafe och ta en latte.
Det är förstås bäst att ha en fast tjänst om du går på vikariat kan det hända att arbetsgivaren inte förlänger det då du dricker latte i stället för att ta skit.
Och samma på finska.
Ja suomeksi:
Jos potilas haukkuu sut pystyyn niin ei tarvi sanoa kun että : OHO, nyt tuli ripuli, pakko ottaa muutama päivää saikkua. Sitt ei kun hoitsuvaatteet nurkkaan ja kahvilaan juomaan kafe latte.
sano ettei kiinnosta PASKAAKAAN, et olet vain töissä täällä, teet tätä työtä vain RAHAN takia, et sen takia että oikeasti kiinnostaisi.
Minä olen kokenut parhaiten tepsiväksi keinoksi antaa samalla mitalla takaisin. Jos omainen huutaa, huudan minäkin. Yleensä huuto loppuu siihen.
No, onko asiaan puututtu millään lailla? :D Kyllä minä ainakin voin kuvitella, että jos ruvetaan omaisen kanssa kilpaa huutelemaan niin varmasti se hoitaja jää kakkoseksi, kun peliin puuttuu pomo, että mitäs täällä räyhätään... Eipä taida tuo huutaminen olla kummaltakaan osapuolelta kannattavaa eikä sillä saada mitään ratkaisua...
Voisin yhden pointin lisätä. Toivoisin, että jos hoitaja huomaa, että lääkäri on tehnyt tai mahdollisesti tekemässä virheen, tai jos ylipäänsä jokin ei näyttäisi olevan potilaan tilassa kohdallaan, hän olisi vastuullinen ja rohkea ja ottaisi vakavasti yhteyttä potilaan lääkäriin.
Itselle kävi niin, että 16-vuotiaana oikea lonkkani leikattiin väärin, minkä takia koko jalkani jäi väärään asentoon, mikä näkyy siinä, että jalkaterä osoittaa liikaa oikealle. Hoitajat käskivät leikkauksen jälkeen koittamaan pitää jalkaterää enemmän pystyssä, kun retkotti ihan oikealla, että se ei jäisi oikealle lihasten "tottumuksen" takia.
Siinä tosin en minä eikä varmaan hoitajatkaan ainakaan vielä ymmärtäneet, että asento johtui luun ja siten myös koko jalan luuduttamisesta väärään asentoon, eikä sitä tietenkään voi korjata pitämällä jalkaa eri asennossa. Nyt huonosti tehdyn leikkauksen seurauksena vuosien jälkeen lonkassa on nivelrikko, minkä ennaltaehkäiseminen oli leikkauksen tarkoitus... Luulin, että tietäisin leikkauksen todellisen tuloksen vasta kunnolla toivuttuani leikkauksesta. Nyt vuosien päästä tiedän, että olisi pitänyt silloin tajuta, että kaikki ei ollut kohdallaan...liian myöhään. Ei mukana ollut isäkään tiennyt, mitä tapahtui, kun luotti vain lääkäriin.
Sitä vaan toivoisi, että JOS hoitaja huomaa, että jokin ei ole kohdallaan, hän uskaltaisi ottaa selvää ja mahdollisesti puuttua asiaan ja ottaa yhteys vastuussa olevaan lääkäriin. Parempi tehdä se vaikka vain varmuuden vuoksi, kuin ottaa se riski, että jokin on oikeasti pielessä, eikä asialle tehty mitään. Tuloksena voi olla iso apu potilaan terveydelle ja tulevaisuudelle. Aina ei tosiaan potilas itsekään tajua, että kaikki ei ole kohdallaan, ainakaan ajoissa... Sitä vaan luottaa lääkäriin ja hoitajiin ja heidän tietotaitoonsa.
Pienenä arjen esimerkkinä vielä ja opetus kaikille: Minä olen oppinut, että esimerkiksi, jos jossain tilanteessa tuolla jossain näyttää siltä, että tarvitaan poliisia tai ambulanssia tai palokuntaa, soitan empimättä hätänumeroon. Parempi pelata varman päälle. Ei se haittaa, jos tilanne ei ollutkaan niin vakava, kuin luulin. Itse olisin todella järkyttynyt, jos itse tarvitsisin joskus apua ja ihmiset ympärillä jäisivät vain katsomaan ja miettimään, että pitäisiköhän tehdä jotain, soittaako vai eikö soita, auttaako vai eikö auta.
Tuota näkee itse asiassa aivan liian usein!! Itse kerran mietin, soitanko ambulanssin vai en, kun eräs nainen näytti humalaiselta ja nojautui kaiteeseen ja sitten menetti tajuntansa. Autoin hänet kuitenkin kylkiasentoon ja vaikka odotin ja mietin jonkin aikaa, soitin viimein ambulanssin. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli aivoverenvuoto, ja pelastin hänen henkensä soittamalla apua! Enää en epäröi auttaa tai soittaa apua! Koskaan ei tiedä, miten vakavasta asiasta on kyse!
Kerran mies hyökkäsi kahden naisen kimppuun ja kaatoi toisen. Toinen naisista päästyään kauemmaksi soitti kuullun perusteella ilmeisesti kaverilleen, minä poliisille.
Tiedätkö mitä tapahtuu, jos hoitaja menee arvostelemaan lääkärin työtä ja ns. hyppii varpaille? Tietysti potilasta ja työkavereitaan kunnioittava lääkäri ottaa hoitajan neuvosta vaarin ja on kiitollinen huomautuksesta ja tekee varmasti kaiken, jotta virhe saadaan korjattua :) MUTTA sitten on näitä, jotka eivät KOSKAAN IKINÄ salli hoitajan tai muun häntä "alemman" työntekijän neuvovan tai puuttuvan hänen työhön. Ei todellakaan kuuntele vaikka hoitaja yrittäisi huutaa vieressä! Käskee lähtemään pois ja sanoo ettei hoitaja puutu hänen työhönsä IKINÄ!
Tämä on siis tullut koettua ja kyseessä ihan perus ylimielinen lääkäri jollaisia aika monet sattuvat jostain syystä olemaan... On olemassa todella kohteliaita, nöyriä, oppimisen haluisia ja mukavia lääkäreitä, mutta on olemassa myös näitä, jotka eivät ikinä kuuntelisi ainakaan hoitajaa - kehtaavat vielä omaisiakin arvostella ja käskevät heitä vaan luottamaan ja olemaan hiljaa.
Kauheaa potilaitten kannalta, ja omaisten tai huoltajienkin, että joillain lääkäreillä on tuollainen asenne. Ehkä asian voisi tuollaisessa tapauksessa koittaa toimittaa lääkärille jättämällä hänelle kirjallinen viesti, esittää tilanne lyhyesti ja selkeästi, ja pyytää huomioimaan tai tarkastamaan tilanne.
Minä tässä sairaanhoitajaopiskelijana haluan tietää, että miten te kohtaatte arjessa vihaisen ja aggressiivisen omaisen/potilaan?
Minun neuvot:
Hankaliin tilanteisiin ei mennä yksin, vaan porukalla päätetään, että ne hoidetaan yhdessä. Yksi kaveri ainakin pitää saada mukaan tueksi. Tämä on tärkeää siksikin, ettei valittava asiakas/omainen voi jälkikäteen väittää toisiksi omia tai hoitajan sanomisia, kun on toinenkin ollut kuuntelemassa mukana.
1. Suhtaudu viileästi ja kuuntele. Älä itse provosoidu tai hermostu tilanteessa, vaan säilytä rauhallisuus. Jos itse kiihdyt, niin se vain lisää toisen kiukkua.
2. Voit perustella lyhyesti omaa työtäsi ja tehtyjä asioita, mutta älä ala väitteleen.
3. Anna esimiehen yhteystiedot ja pyydä antamaan palaute sinne. Kehoita olemaan esimieheen yhteydessä, jos on tyytymätön hoitoon. Palaute hoidosta annetaan esimiehelle. (Tyytymättömiin omaisiin tai potilaisiin liittyvät asiat käsitellään porukalla esimiehen kanssa. Yhdessä pohditaan miten toimitaan ja kuunnellaan esimiehen näkemys. Koska tehdään tiimityötä, niin yksittäinen hoitaja ei voi antaa lupauksia tai muuttaa toimintatapoja ominpäin, vaan asiat käsitellään porukalla esimiehen läsnäollessa palaverissa)
4. Jos syytös koskee toisen työtä esim lääkärin, kerro ettet voi hoitajana siihen mitenkään vaikuttaa. Sano, ettet vastaa näistä asioista. Kysy, voitko jättää esim soittopyynnön lääkärille.
5. Kun olet ohjannut antamaan palautteen esimiehelle tai lääkärille, kerro että sinulla on töitä. Yleensä on kiire, eikä ole mahdollista selvitellä pitkään yhtä asiaa kesken töiden.
Ei kannata olla huomaavinaankaan. Näyttele ettet näkisi etkä kuulisi mitään mitä hän sanoo äläkä missään tapauksessa reagoi yhtään mitenkään.
Jatka töitäsi kuin ei mitään olisikaan. Keskity töihisi ja ajattele että tuo on vain nyt este, hidaste, haitta, josta pääsee eroon kun ei provosoidu. Jos jäät kiinni tuohon raivoavaan ihmiseen, voi olla, että muut työsi kärsii, jäät jälkeen ehkä aikataulussa tai teet hermostuneisuudesta johtuvia virheitä.
Eli jyräät vaan eteenpäin mistään tunteista välittämättä.
"miten te kohtaatte arjessa vihaisen ja aggressiivisen omaisen/potilaan? Auttaako aina järkipuhe ja rauhoittelu vai eikö asioita ole saatu selvitettyä räyhäämisen seurauksena?
Minun harjoittelupaikassa erään potilaan omainen tuli raivoamaan ja huutamaan LÄÄKÄRIN tekemästä virheestä hoitajille"
Ihan ensiksi pitää ymmärtää se mikä omaisen/potilaan tilanne on. Miten itse käyttäytyisi silloin? Olisiko itsekään kauhean rationaalinen vastaavassa tilanteessa? Hoitotyössä ollaan suurien, elämää mullistavien asioiden kanssa tekemisissä. Se, mikä itselleni on vain yksi työpäivä muiden joukossa, voi olla usealle potilaalle ja omaiselle elämän täysin mullistava päivä. Ei siis ihmie, jos tunteet on voimakkaita ja pinnassa.
Ihminen haluaa tulla otetuksi todesta, vaikka hän sitten syyttäisi kidutuksesta hoitajia. Se on hänen arvokas kokemuksensa ja tuntemuksensa, eikä pidä tulla ohitetuksi. Vaikka potilas otetaan todesta, voi kuitenkin samalla edustaa ja osoittaa sitä realiteettiä esim. ettei kidutettu. Virheet pitää myöntää, eikä valehdella ja peitellä. Hoitaja on aina potilaan asianajaja.
"Oikein suututti näiden hoitajien puolesta, jotka saivat kokea tuon kuinka vähän arvostettuja idiootteja he tämän omaisen mielestä olivat... "
Itse en koe vastaavia tilanteita suututtavina, vaan pikemminkin niistä jää päällimmäiseksi se omaisen/potilaan turhautuminen, pelko ja huoli. Ja miettii sitä kuinka häntä voisi auttaa, että hän itse selviää tuosta tilanteesta...Miten itse käyttäytyisit jos olisit totaalisen turhautunut ja huolestunut? Ehkä pettynyt saamaasi hoitoon, jossa lääkäri on tehnyt virheen?
"Miten tällaisesta tilanteesta selviytyy? Minä ainakin odotan ihan kauhulla juuri näitä kohtaamisia, koska en halua toisen (ainakaan eri ammattiryhmän) virheestä syitä päälleni ja kuulla siitä kuinka turha ihminen olen... :("
Oletan, että olet opintojen alkuvaiheessa ja suhteellisen nuori? Tulet vielä kasvamaan ammatillisesti - se todellinen kasvu hoitajaksi tapahtuu vasta sitten koulun loputtua ja valmistuttua. Kun opit tuntemaan itseäsi ja omia tunteitasi, ei muiden tunteet ja niiden voimakkaatkaan ilmenemismuodot enää pelota sinua.
Tsemppiä opintielle!
Meillä on työpaikalla tapana pelastaa työkaveri pulasta. Esim narkkari sättii työkaveriani, jolloin minä menen "rentona" väliin hoitamaan asian. Päästään nopeammin eroon vaikeasta asiakkaasta. Yleensä narkki rauhoittuu, kun seuraa rauhallista kehonkieltäni ja kun korostan, että nyt hoidetaan hänen asia loppuun.
ihannhyvin
Ei siinä muuta voi kun olla itse rauhallinen, ystävällinen ja koettaa asiallisesti selittää, ettet hoitajana voinut asialle mitään. "Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu" on hyvä tapa aloittaa lause.
Työskentelen terveysasemalla ja siellä potilaat kyllä tietävät oikeutensa. Ovet paukkuu, nimitellään hoitajia ja joskus jopa uhkaillaan.
Tällaisissa tilanteissa pyrin olemaan ammatillinen. Kuuntelen potilaan huudot. Vastaan asiallisesti kysymyksiin ja EN provosoidu. Sitten annan valituskaavakkeen käteen ja kerron, että parasta tehdä kirjallinen valitus, niin siihen saa myös kirjallisen vastineen. Tässä vaiheessa rähjääjä on jo saanut tarpeeksi ja poistuu vo:lta.
Mulla on hyvä lääkäri työparina. Jos mulle aletaan huutamaan, lääkäri avaa oven ja tulee tilanteeseen mukaan ja kysyy potilaalta mikä on ongelma? Tämäkin taltuttaa rähjäämisen aika hyvin.
Kun asiakas on käynyt huutamassa, kirjaan potilaan tietoihin asiallisesti, mitä on tapahtunut. Seuraava ammattilainen kyllä ymmärtää, miten hankalasta ihmisestä on kyse.
Viestini on, että älä ota henkilökohtaisesti huutoja. Tällä alalla vaan pitää kasvattaa kilpeä. Sitten kun on huono päivä ja potilaat raivoaa, tulee pikkupotilas hymyillen vastaanotolle ja se pelastaakin koko päivän....
TSEMPPIÄ!!!!
Monet lääkärit ansaitsevat Suomessa tuon huutonsa. Ei osata hommiaan, toimitaan hätiköiden ja välinpitmättömästi ja ollaan töykeitä. Monia hoitajia löytyy samalla mitalla. Joten oli mielestäni oikein
Varmaan, mutta se vasta hauskaa onkin, kun ei lääkäri KOSKAAN saa mitään huutia! Uhriksi joutuu aina ensimmäisenä se hoitaja tai sihteeri - ei koskaan lääkäri vaikka vika olisikin ihan täysin lääkärissä :D Eikös ole huvittavaa..? Lääkärille kun puhutaan, niin puhutaan kirjakieltä ja ollaan niin mielinkielin (varsinkin vanhemmat ihmiset). Hoitajille ja muille lääkäriä alemmille (sylkykipoille??) voidaan sitten räyhätä ties mitä!
Ei se noin ole. Onneksi.
En koko litaniaa lukenut läpi, kun paikoillen näkyi ihan älyttömiä neuvoja.
Hoitajana olen kehoittanut tekemään hoidosta virallisen valituksen, ohjannut ja neuvonut sen teossa.
Samoin olen ollut ottamassa vastaan omaisten haukkuja lääkärin kanssa: jos omainen ilmaisee moitteensa kohteen, lääkärinkin, olen keskustellut asiasta asianomaisen kanssa. Yleensä lääkärimme ovat menneet ja keskustelleet omaisen kanssa, se on ammatillista ja asiallista.
Siksipä eppäilenkin, onko totta se, että jos omainen kaataa paskat hoitajan niskaan, itse jättää asian siihen, eikä jaa asiaa epäiltyä mokaa tehneen kanssa, jos paskankaataja ei halua. Siinähän on oma oikeusturva pahasti vaarassa. Siispä, ei pidä antaa räyhätä, missään tapauksessa. Ja jos meno jatkuu, vartijan saa kyllä paikalle rauhoittelemaan.
Varsinaisiin tilanteisiin, jossa joku riehuu ja räyhää en kehoittaisi edes menemään yksin, sekään ei ole turvallista.
Muistathan aina, että potilaalla on oikeus tarkistaa itseä koskevat potilastiedot? Luuletko, että siinä tapauksessa on oikein mustamaalata potilasta myös muille, jos itse on tehnyt virheen tai hoitaa riittämättömästi, mistä syystä potilas rähjää? Luuletko, että kirjalliset valitukset sen enempää auttaa missään asiassa, hoitohenkilöstö kun niin heikosti haluaa myöntää tehtyjä virheitä?
Kertokaapa hyvät hoitajat, kuinka tulisi toimia, kun sh-sisar levittelee epikriiseihinsä sellaisia tietoja, jotka hänelle on kerrottu vapaa-ajalla pahaa-aavistamatta?
Näissä blogeissa on joitakin vinkkejä keskusteluun ja erityisesti jälkimmäisessä tunteiden hallintaan eli siihen miten esim. kestää sättimiset:
http://jaanmurtajat.blogspot.com
http://elaparemmin.fi
Riippuu, mistä aggressiivisuus johtuu ja keneltä se tulee. Potilaaseen ja omaiseen suhtaudutaan eri tavoin. Jos rähisijä on potilas, taustalla on monesti muistisairaus, psyykkinen sairaus tai päihteiden käytön vieroitusoireet. Tällaisia potilaita saa yleensä ihan luvan kanssa rauhoittaa lääkkeillä, jos rauhoittelu ja kehoitus eivät tehoa.
Jos potilas ei keskustelulla rauhoitu turvalliselle tasolle, niin turha siinä on hyssytellä. Ensisijaisesti käytetään tablettimuotoisia rauhoittavia, mutta jos potilas kieltäytyy niistä, turvaudutaan "uhkaavan käytöksen hallintaan", eli pistetään rauhoittavaa lihakseen piikillä. Tarvittaessa vielä laitetaan lepareihin, jos on syytä olettaa, että potilas voi olla vaarallinen itselleen tai ympäristölleen. Jos potilas on "hyvissä voimissa" (yleensä keski-ikäiset alkkikset), niin turpaan ei kannata mennä ottamaan lääkeruiskut kädessä, vaan on paras hälyttää vartija paikalle.
Jos rähisijä on omainen, asiasta yleensä yritetään päästä yhteisymmärrykseen keskustelemalla. Lääkkeitä ei voi käyttää omaisiin :D Vartija kutsutaan, jos omainen uhkailee ketään tai rikkoo paikkoja.
Kohtaan lähes päivittäin tilanteita, joissa omainen rähisee ja haluaa sylkykupin. Omaiset rauhoittuvat kummasti joka kerta, kun heitä kuuntelee, ja aloittaa kohteliaan vuoropuhelun. Kaikkea ei kannata ottaa vastaan alistuvasti. Kannattaa esittää kysymyksiä, niin omainenkin joutuu miettimään, mistä suuttumus kumpuaa..jos et tunne potilaan tilannetta kunnolla, kysy omaiselta rohkeasti. Kerro potilaan nykyisestä hoidosta ja siitä, mitä hänen hyväkseen voidaan tehdä. Jos omainen tuo esille vaivan, jota hänen mielestään ei ole huomioitu, voi aina sanoa, että tiedotamme asiasta lääkäriä samantien. Voi myös ottaa omaisen puhelinnumeron ylös ja jättää lääkärille soittopyynnön. Jotkut omaiset eivät ota hoitajia vakavasti, mutta rauhoittuvat, kun pääsevät juttelemaan lääkärin kanssa.
Etkö ohjannut eteenpäin? Hänellähän on valitusoikeus ja sinä voit auttaa ottamaan yhteyttä potilasasiamieheenkin tarpeen vaatiessa. Jos hän on järkyttynyt huonosta hoidosta, niin voidaanko tilannetta korjata jotenkin?
Valitettavasti usein on juuri niin, että halutaan purkaa se paha olo juuri hoitajaan, joka ei ole pätkääkään asiasta vastuussa. Kiroillaan, yleistetään koko paikan hoito, haukutaan ja kun antaa palautelomaketta tai yrittää esim kertoa vallitsevasta tilanteesta, että ei ole säästösyistä otettu sijaisia ja palvelu sen vuoksi viivästyy, ei asiakas halua antaa palautetta sinne, mihin valittamalla oikeasti voisi tilannetta parantaa vaan räyhää hoitajalle. Vaikka me kuinka veisimme ylöspäin tietoa, ei sillä oe mitään merkitystä. Kun viimeksi kerroimme kiireen olevan suurin vaikeutemme, on siitä työntekijämäärää vähennetty 4-5:stä 4-3:een. Että silleen. Samaan aikaan vielä työmäärän lisääntyessä.