Olen yli nelikymppinen, lapset kohta maailmalla ja oma halu olisi mennä eteenpäin. En ole kuitenkaan vielä eronnut. Katselen sopivaa uutta puolisoa ja katseluksi se on jäänyt. Kaikki kivat miehet ovat varattuja ja haluavat varattuina pysyä. Enkä aio mitään kolmiodraamaa muutenkaan järjestää. Haluan vain miehen, joka tulee minut pelastamaan rakkaudettomuudesta.
Olen kiltti, fiksu, kaunis ja suosittu. Minulla on paljon harrastuksia ja tapaan ihmisiä työssäni.
Mutta en ole löytänyt prinssiä. Muutaman sammakon kylläkin, mutta ne ovat onneksi pomppineet eteenpäin...
Pitääkö erota että saa uuden miehen?
Olen kiltti, fiksu, kaunis ja suosittu. Minulla on paljon harrastuksia ja tapaan ihmisiä työssäni.
Mutta en ole löytänyt prinssiä. Muutaman sammakon kylläkin, mutta ne ovat onneksi pomppineet eteenpäin...
Pitääkö erota että saa uuden miehen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Enpä oikein olisi tätä aikuisen ihmisen viestiksi ottanut.
Ensin päätetään voimassa oleva suhde. Sitten vasta lähdetään KATSELEMAAN ja ETSIMÄÄN uutta suhdetta.
Älä rakenna onneasi toisen ihmisen varaan. Jos kerran sinulla on halu mennä eteenpäin, niin mene. Uusi kumppani tulee jos on tullakseen.
Kiitos. Pitää miettiä. En ole varsinaisesti onneton. Enkä rakenna onnea miehen/miesten varaan. Ehkä olen mieluummin huonon vanhan kanssa kuin yksin.
Mitä jos et nojautuisi siihen, että joku toinen tekee sinut onnelliseksi. Jos olet onneton nyt, voit kokeilla itsellistä elämää ja ehkä silloin löydät uuden onnen. Ensin pitää tietysti itsenäistyä, jottet ala roikkumaan kenessäkään.
Joka kuuseen kurkoittaa, se katajahan usein kapsahtaa.
Voi se uusi olla vieläkin vaikeampi, että vanhassa vara parempi ellei ole ihan ilkeä, sinussa voi itsessäsikin olla rupsahtaneen viukaa, siinä mielessä, että nyt haet kuin helpompaa, mutta et itse kuitenkaa osaa ajatella, että uusi elämä voisi tässä samassa tilanteessakin alkaa kukoistamaan, jos vain molemmat yritätte uudistua.
Uusi mies ei ole onnen tae. Selvitä tarkasti mikä elämässäsi mättää. Onko se kuitenkaan se mies? Toisessa ihmisessä on aina jotain epäkohtia joita täytyy oppia sietämän. Täydellistä kumppania etsivän täytyy olla yksin, nimittäin semmoista kumppania ei ole vielä keksitty.
Huomaat sen jos eroat ja lähdet miestä pyydystämään, että karkeat kivet ovat jääneet siivilään. Voit jopa katuakin päätöstäsi.
Sama juttu. Kovasti tekee mieli mennä elämässä eteenpäin ja katsella uutta kumppania. Vanhan kanssa ei enää asiat taita selvitä kuntoon mitenkään. Jotenkin surkealta tuntuu ajatus että tämä elämä lässähti tähän jumiin vaikka olen kuten aloittaja tai ainakin kiltti, fiksu ja suosittu (tosin mies).
Miksi ja miten ihmeessä se vanha suhde lopetetaan kun ei ole "järkevää" syytä vaan sitä kai mielummin jää roikkumaan ja haavailemaan paremmasta. Miksei sille asialla saisi oikeasti tehdä jotain konkreettista ja haeskella tai katsella ennen lopettamista.
Näinhän sitä tuossa iässä miettiin, tein itsekkin lopulta sen, että erosin ja nyt paljon vanhempana, en löydä enää ketään, ei tämä yksin eläminenkään mitään herkkua ole, olisimpa muistanut elää myös omaa elämää parisuhteessa ollessa, enkä hakenut vikoja vaan toisesta.