Onko kukaan muu huomannut miten puisevaksi, ontoksi ja mielikuvituksettomaksi nykyinen kirjallisuus (suomalainen) on mennyt?? Miika Nousiainen toimii, Tuomas Kyrö on yhtä tyhjän kanssa ja Hirvisaaresta muista en ilkeä edes mainita...
Paasilinnan villi tarinan kuljetus ja venäläisten mestarien (esim.Popov) mielikuvitukselliset koukerot ovat katoamassa. "Uskallusta" kirjoittaa löytyy enää Gunnar Sudelta (nettikirjailija) ja J. Martikaiselta (Pitkiä piikkejä ja muita tarinoita.) Onko niin että massaviihde idolseineen ja realityineen on tappanut nuoremman polven mielikuvituksen??
Häh?!
Paasilinnan villi tarinan kuljetus ja venäläisten mestarien (esim.Popov) mielikuvitukselliset koukerot ovat katoamassa. "Uskallusta" kirjoittaa löytyy enää Gunnar Sudelta (nettikirjailija) ja J. Martikaiselta (Pitkiä piikkejä ja muita tarinoita.) Onko niin että massaviihde idolseineen ja realityineen on tappanut nuoremman polven mielikuvituksen??
Häh?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieluummin osoittaisin syyttävällä sormella kustantajia, hehän loppupeleissä päättävät millaisia kirjoja meillä on kunnia lukea.
Hih, et ilkeä mainita uransa loppupuolella olevasta isoäidistä... niin mitä? Oletkos edes kokeillut?
1970-luvulla suuret kustantajat politisoituivat.
Lahjakkaat kirjoittajat unohdettiin ja taistolaisia suosittiin. Mm. Aleksander Sholtsenitsinin Vankileirien saaristo jätettiin julkaisematta.
Tätä politiikkaa noudatetaan vieläkin. Vanhoja taistolaishörhöjä pitää nuoleskella saadakseen teoksensa julkaistuksi. Lahjakkuudella ei ole niin väliä.
Onneksi myöhemmin on tullut uusia kustantamoja, jotka julkaisevat kunnon kirjoja.
Totta. Niin totta. Yhtälailla kun televisiossa on meneillään jokin vitun lifestyle ja "olen ahdistunut 30v sinkku" on kirjallisuudessa meneillään jokin "olen ahdistunut 30v naiskirjailija, paska yhteiskunta yms." aLa katja kettu plus muut diipa daapa tapaukset.
Tarina ei välttämätrtä ole kuollut mutta ajatus on!
Kirjojen kustantaminen on liiketoimintaa ja valintoja tehtäessä on kaikkein turvallisinta mennä massan mukana. Julkaistaan sitä, mikä on ennenkin suurta yleisöä kiinnostanut. Uusi kirja ja/tai kirjailija ovat aina riski kustantajalle. Tietääkö kuka, montako % uusjulkaisuista tuottaa edes sen, minkä kustantaja siihen joutuu satsaamaan? Ilmeisesti kustantajat eivät ole ymmärtäneet, mitä vaihtoehtoja internet tarjoaa. Jopa kotisivut ovat toiminnallisesti tuuliajoilla, vaikka ulkoasuun olisi satsattukin.
Tämä sieluttomuus näkyy erittäin voimakkaana televisiossa, jossa usein esiin tuleva sana "formaatti" kerta kaikkiaan sylettää minua. Aikaisemmin puhuttiin matkimisesta. Minulle formaatin käyttöönotto kertoo omakohtaisten älyllisten ponnistelujen epäonnistumisesta.
Merkittävältä osalta asiaan myös vaikuttaa se, että kirjallisuuden osuus ihmisten ajankäytössä on kilpailutilanteessa monen muun harrastuksen kanssa. Joskus 50 vuotta takaperin ihmisillä oli kertaluokkaa vähemmän vaihtoehtoja.
Loppujen lopuksi on kuitenkin kyse aivan tavallisten ihmisten valinnoista, joita markkinamekanismien avulla - skandaali, perversio, verta, seksiä - ohjataan. Tämä on se kaikkein surullisin osa asiaa. Tavallinen kansalainen hyväksyy tylsämielisyyden.
Kiitos viisaasta lauseesta, harmi ohuest.
"Tarina ei välttämättä ole kuollut mutta ajatus on! "
Onko Jarkko Martikainen muuten enää julkaissut pitkien piikkien jälkeen mitään?? Jos ei niin miksi? Se oli hemmetin hyvä teos...
Olen kuullut parin kirjailijan suusta heitä haastateltaessa, että kirjoissa pitää olla valtaa, rahaa ja rakkautta (seksiä?), jotta ne myisivät. Tarinoita kaipaaville, Mediapinta on julkaissut monta tavallisen tallaajan tarinaa.
Martikainen ei ole julkaissut piikkien jälkeen enää mitään. Sinänsä sääli. Alotuksessa mainutti Gunnar susi näyttää julkaisevan, mut ihan vitun sairasta kamaa. Kävin vilkaseen päivänä eräänä eikä oikeen osannu sanoo mitään. Martikaiselle pitäisi kyllä lähettää joku joukkovetoomus uuden novellikokoelman puolesta, kuka lähtee messiin????