Pitää ehdottomasti paikkansa että elämänlaatu on maalla moninkertainen kaupunkiin verrattuna. Ei kukaan haikailisi rauhaisaa mökkeilyä jos ei näin olisi.
Elintaso maalla on paljon alempana hyvin toimeentulevien kaupunkilaisten elämästä
Elintaso maalla on paljon alempana hyvin toimeentulevien kaupunkilaisten elämästä
Vastaukset 12
Vanhimmat
-
-
-
Elämänlaadun arvostaminen on varsin subjektiivinen asia. Siitä päätellen, mihin muuttovirta on suuntautunut, jokin asia on kuitenkin olennaiseisesti paremmin muualla kuin maaseudulla. Maaltapako on ollut runsasta ja maaltapaon kärjessä on ollut nuori naisväki. Tämä on puolestaan aiheuttanut sukupuolista vääristymää maaseudulla ja ns. peräkammarinpoikailmiön. Tätä en halua sanoa mitenkään pilkallisesti, sillä ymmärrän täysin, että yksinäisyys ja vertaisen naisen puute ovat henkeä ahdistavia asioita. Tämä on olennainen elämänlaatua koskeva asia.
Kaupungeissa on paljon houkutuksia työn ja toimeentulon ohella, mitkä vetävät väkeä. Suuret kaupungit ovat 24/7 eläviä ympäristöjä, joissa elämän syke näkyy ja kuuluu. Kaamos on pääosin poissa. On lukuisia mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaansa ja hyvät matkustusmahdollisuudet. Markkinat ovat vieressä niin sosiaalisen elämän kuin hyödyketarjonnan suhteen.
Itsekin mökkeilen ja käyn esim. Lapissa hiihtämässä ja kesäisin vaeltamassa, mutta ei tulisi mieleenkään muuttaa pääkaupunkiseudulta asumaan jonnekin peräkylään. Ihminen kaipaa vaihtelua ja sitä varten maaseutu on kaupunkilaisellekin hyvä henkireikä muiden mahdollisuuksien ohessa.
On totta, että elämänlaatu on subjektiivinen asia ja, että kaupungeissa on enemmän valinnanmahdollisuuksia niin vapaa-ajan kuin työajankin suhteen. Se taas ei pidä paikkaansa mitä sanoit nuorten naisten puuttumisesta maalta. Nuoret naiset ovat tällä hetkellä tutkimuksen mukaan innokkaimmat maallemuuttajat ja he ovat melkoinen voimavara tällähetkellä pikkukylillä. Maalle haluavia nuoria perheitä on paljon ja kun katsoo tätä meidänkin syvimmän maaseudun pikkupitäjää, on tänne tällä hetkellä nousemassa noin kymmenen uutta taloa nuorille maallemuuttaja perheille. Muuttokriteereinä kuuluu olevan juuri elämänlaadun parantaminen ja turvallisemman kasvuympäristön mahdollistaminen lapsille.
Kaikki eivät kaipaa kaupungin 24/7 elämänsykettä ja vähemmälläkin vapaa-ajan tarjonnalla pärjää. Sosiaalinen elämä on maallakin vilkasta ja mitä tulee tuohon hyödyketarjontaan, päivittäistarvikkeet saa maaltakin ja muut tarvittaessa lähimmästä kaupungista. Ei sitä shoppailua tarvitse joka päivä harrastaa :) Vaihtelua se on maalaisellekkin kaupungissa käynti, mutta minä taas en ikinä halua asua kaupungissa. On hyvä, että suomalainen saa ainakin vielä itse valita asuinpaikkansa ja turha riidellä siitä kumpi on parempi, maaseutu vai kaupunki. Molempia tarvitaan.
Kyllä on mielikuvia nuo maaseudun sosiaaliset elämät.Käytännössä tuo tarkoittaa ,että joku morjenstaa autolla ohimennessään.
Aina joku kaupunkilaisparis kunta yrittää muutamien keväitten välein tulla tänne elämänlaatuonnelaan häipyen vähin äänin takaisin huomatessaan,että suomi-filmi-suomea ei ollutkaan.
Ysksi ihmisryhmä on nämä konien kanssa hörhöilevät jotka eivät ole nyt muutenkaan täysillä valoilla ajelevia.
Minusta kaupunkilaiset ovat koppavia, sisäänpäinkääntyneitä, nenä pystyssä kulkevia jurottajia jotka eivät tervehdi edes naapuriaan, saati ketään muuta vastaan tulevaa. Siinä missä maaseudun ihminen pysähtyy keskustelemaan eurooppalaisittain sivistyneesti ja sosiaalisesti vastaantulijan kanssa, kaupunkilainen painaa sivulleen vilkuilematta kyynärpäät koholla toisten samanlaisten kanssa kilpaa.
-
-
-
Aikuisiästäni puolet maalla ja puolet kaupungissa asuneena, minulla kenties on vertailupohjaa tähän asiaan.
Sosiaalisuus on tietenkin myös ihan yksilöllinen juttu. Jotkut tarkoituksella eristäytyvät muista ihmisistä ja välttelevät sosiaalisia tilanteita. Toiset ovat vain ujompia ja sen vuoksi eivät ota helposti kontaktia muihin. Näitä molempia löytyy niin kaupungeista kuin maaseudultakin.
Kaupungeissa on kuitenkin huomattavasti helpompi vetäytyä yksinäisyyteen eikä kukaan pidä ihmeellisenä sellaista, joka ei tervehdi naapureitaan. Eihän niin tee valtaosa kaupunkilaisista muutenkaan. Maalla taas sellainen on outoa käytöstä. Maalla sosiaalisuus kuuluu elämäntapaan ja umpioutojenkin kanssa keskustellaan vaikka kaupan kassajonossa. Kaupungissahan sellaista katsottaisiin kieroon, joka aukaisee suunsa vaikka bussissa ja alkaa keskustelemaan säästä lähellä istuvan kanssa. Tämän olen kokenut omakohtaisesti :D Lapsiperheiden jutut, harrastukset ja iltamenot luovat sosiaalisia tilanteita samoin maalla kuin kaupungeissakin. Näissä ei ole mitään eroa. No paitsi tietenkin tarjonnan laajuus, mutta sillä ei ole sosiaalisuuteen mitään merkitystä.
Tällä keskustelulla ei ole mitään tekemistä palstan aiheen kanssa, mutta kerroinpahan oman näkemykseni. Olen kaupungista lähtöisin, kävin vuosia asumassa maalla työni vuoksi ja nyt taas opiskelen ja asun kaupungissa. Muutan maalle takaisin heti kun se mahdollista.
-