Katselin juuri Whitney Houstonin elämänkerran.
Vaatiiko yleisö liikaa, vaatiiko lahjakas ihminen itseltään liikaa?
Miksi niin liian monen upean artistin elämä loppuu liian lyhyeen?
Kuin hänkin, kaunis, upea, ilmiömäinen.
Ihminen, jolla olisi ollut valtavasti annettavaa, meille, vähemmän lahjakkaille.
Miksi, miksi, ihmisen on uhrauduttava, jotta meillä olisi ihmeteltävää?
Vaatiiko yleisö liikaa, vaatiiko lahjakas ihminen itseltään liikaa?
Miksi niin liian monen upean artistin elämä loppuu liian lyhyeen?
Kuin hänkin, kaunis, upea, ilmiömäinen.
Ihminen, jolla olisi ollut valtavasti annettavaa, meille, vähemmän lahjakkaille.
Miksi, miksi, ihmisen on uhrauduttava, jotta meillä olisi ihmeteltävää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En mä tiiä...
Lahjakkuus ja itsensä likoon pano vaatii uhrautumista. Oli kyse taiteellisesta lahjakkuudesta tai sitten "tavalliselle" työlle uhrautumisesta, kaikkensa antamisesta, niin se "kostautuu" tavalla tai toisella.
Miten siitä vajavaisuudesta selviää, vaihtelee persoonasta riippuen.
Usein elämän tasapaino kiikkuu veitsen terällä.
Whitney tuhosi huumeilla itsensä vuosikausia, miksi niin teki... tuskin sitä kykenemme tajuamaan? Äijänsä oli samaa kaliberia joten helpotti alasajoa.
Mahtava laulajana hän oli, kepeet mullat.
Niinpä, mutta kuuluuko se julkun ammattiin? Niin moni artisti on huumeisiin kuollut.
Miksi?
Miksi lahjakkuus tuhoutuu, kuin tuhka tuuleen?
Kaunis, upea, lahjakas, rakas omilleen.
Kuvitellaanko, että huumehöyryt lisäävät luovuutta, vähentävät esiintymispelkoa, helpottavat itsekriittisyyttä?
Vaiko vain, vaimentavat aivotoiminnan, kun ollaan liikarasittuneita?
Mistäpä me kunkin tarkoitusperät tietäisimme?
Mitä killinlapselle kuuluu? Kovin olen hänen tilaansa miettinyt.
Sitäkun emme tiedä millaiset kitsit sitten huumeista saa et jää niihin koukkuun?
Pakkohan siinä jotain tuollaista on oltava.
Viinottelusta saa krapulan.... mut miten noiden kaa sit on? Joku tuollainen on pakko olla ainakin yhtenä osana koukkuun jäämiselle.
Jaa...sinä :)). No leikataan, 13.3 päivällä on aika. Kuvat otettiin ja ei levinnyt ole keuhkoihin, joten leikkaus suoritetaan. Se vain taas hirvittää...se kaikki.
Nukkuu enempi kuin ennen, ja huom. ihan pokkana kusasi kynnysmatolle päivällä ja jos tohtisin sanoa... niin killitti ilmeellä et ´älä mulle ala´ :))) kun kysyin eT miTÄ sä TEET? :D
Kummet-Suen
Nuorena naisena työskentelin suositussa Hotelli ravintolassa, jossa joka viikko oli suomalaisia supertähtiä esiintymässä. Kulisseissa näki yhtä sun toista.
Jatkuva eturivissä oleminen vaatii vastapainoksi lepoa. Kehon voimavaroja eivät kuuluisuudet osaa välttämättä hallita. Yövalvomiset, matkustelut pois kotoa olemiset. Jotkut taiteilijat jookasivat ennen lavalle menoaan, toiset taas räiskyivät ja kiukuttelivat jotkut lenkkeilivät jne.
Olla valmis lunastamaan suosio joka ilta, virheitä tekemättä. Olla kaikille mieliksi, olla hyvän näköinen ja pysyä pirteänä pitkien kiertueiden aikana.
Väsymiseen ei ole varaa eikä aikaa, on taottava rautaa niinkauan kuin vielä on mahdollista.
Kuka jaksaisi olla hyväksytty ja paras joka päivä.
On todella karmeaa, että lahjakkaat, hienot, upeat ihmiset varmaan perustavat julkisuutensa omaan pahoinvointiinsa.
Kumpi lie pahempi, kansan vaatimus, vai julkun oma itsensä päteminen?
Oma kultanikin alkoi ennen loppuaan kikkakakkailla sisälle, mutta, silti, miksi melkein päivittäin, kuulen ja tunnen hänen läsnäolonsa?
Toivon teille hyvää, rakastava ihminen on kultaakin arvokkaampi.
Ihan samaa olen ounastellut.
Yleisön vaatimukset ovat pohjattomia.
Itsestään kaiken ottavat artistit vaativat itsestään paljon.
Liika itsekritiikki ajaa ihmisen nurkkaan, nurkkaan, jonne voi kuvitella
tulleensa maalatuksi.
Mutta, kumpi on vaateliaampi, katsomon mieltymys, vai artistin itsekritiikki, kaikkivoipuus?
Onko missään reajaa tulla täydelliseksi?
Niin, kun vein koirani piikille... he hyvästelivät minua yöllä kumpainenkin, nousin istumaan sängystä ja komensin oleen hiljaa kun on yö.
Kun heräsin kunnolla tajusin ettei heitä ole, vaikka uneeni selvästikin kuulin äänensä.
Mitähän uskaltaisin nyt sulle sanoa ettei ihan hulluna pidetä? Pitäkööt... sanon et päästä irti. Tee siellä hautakummulla selväksi et hyväksyt sessesi poismenon, lakkaa tulemaan uniisi , tai päivääsi. Päästä menemään
Pitäkööt, minun uskoani ja rakkauttani lemmikkeihin he eivät vie.
En muuta, kuin vain, jokin ihme narina, ääni tavallisesta päivästä, hihku, kuhku, kaikki jotenkin muistuttavat hänestä. Itkettää, taas.
Joka ei rakasta itseään, ei osaa rakastaa muitakaan. Nyt taisi mennä jo aiheen ulkopuolelle.
Paljon saa lukea inhoavia kirjoituksia kun tohtii sanoa rakastavansa lemmikkiään. Kun se ei ainakaan minun tytöltä ja lapsenlapselta ole mitenkään pois kun tuota kattistani hoivaan. He tietävät sen olevan minulle tärkeä, mut niinhän hekin ovat.
Olen samaa mieltä, kylmä on ihminen joka ei ottamaansa luontokappaletta hoivaa.
Pakko kommentoida sivusta.
Mietippä nyt vähän. Levy-yhtiö kustantanut levyn, sen promoamiseksi on painettava paanalla. Joopa, keikka jossain takahikiällä laskettelukeskuksessa. Vetäset 1000 kilometriä keikkapaikalle, heität puolenyön jälkeen tunin setin,sitten istuskelet huoneessas, seurana joku hura ja kossuleka. Ammull taas paanalle, toiseen paikkaan soittamaan.
Ja tää oli kotimaisia kuvioita. Joku Nightwish teki levy julkistamisen jäkeen kaks vuotta kestäneen maailman kiertueen. Sitten ne piti kaks vuotta "taukoa". Elikkäs sävelsivät ja äänittivät uuden levyn, sekä kuvasivat kokopitkän elokuvan. Ja eiun paanalle taas. No on juu rikottu levynmyyntiennätyksiä briteissä ja jenkeissä. Kai muuten kaikkien aikojen paras levymyynti nimenomaan jenkeissä-
Ja sivumennen. Hanoi, tai siis Michael Monroe painaa keikkaa kuin hullu. Tehnyt sitä kolkyt vuotta. Nyt se tärkee juttu. Ammatti on niin raskas ja vaativa, ei sitä kossunvoimalla voi hoitaa. Nightwis on tunnettu työmoraalistaan. Makkonen on käyttänyt kamaa, mutta aina kiskonut ittensä kuiville ja tunnettuna liikuntaaddiktina nykii joka ilta lavalla spagaatin. Se on niin kova ammatti, toi esiintyvän taiteilijan duuni, hyvin harva siihen pystyy. Se on jo fyysisestikkin niin hiton rankka. Mä en muista nyt varmaa, mutta isoista pändeistä monet heittää älyttömästi keikkaa vuodessa. Aikanaan ennätys oli Deep Purplella, parisataa keikkaa ympäri maapallon. Ja kun kattoo kotimaisten pändien euroopankiertuelistoja. Malliksi Sunrice Avenuen keikkakalenteria:
http://www.sunriseave.com/show.php
Musan tekeminen on raakaa työtä, ei siinä luovuudelle tai viinan vetämiselle tai huumeitten kans sekoilemiselle enää nykyään yksinkertaisesti jää aikaa.
=DW=
Apina Suomi tietää.
Mitä vaati suomi apina?
Samalla tasolla monelle.
Mnaah.
Esiintyvät artistit tietenkin on paljon lööpeissä, nekun tavallaan saa tienestindä niistä. Paljon ihmetelty, hiton moni tunnettu, nimenomaan muusikko, kuollut 27 vuotiaana, jus tukehtunut oksennukseen. Mutta noin pitemmällä perspektiivillakin, on niitä ennenaikaisia kuolemantapauksia todella paljon, ollut suomessakin, lista pitkä, ihan Baddingista ja Cisse Häkkisestä, Olavi Virrasta jne alkaen.
Olemassa monenlaisia hommia. Tuskin pääsee lööppeihin, että paperitehtaan työttömäksi jäänyt trukkikuski löytyi kuolleena hangesta. Että niin että totuus ei unohtuis, sattuu sitä kehnommissakin perheissä.
Luovuus ja siihen liittyvät jutut kyllä polttaa ihmistä loppuun nopeammin kuin kaupankassalla istuminen, mutta mun käsityksen mukaan, suurin osa ns. taiteellisista ihmisistä on kyllä aikalailla perusduunareita. Net istahtaa aamusta kirjoituskoneelle tai painuu ateljeehensa sotkeen värejä. Keikkamuusikko heittää keikkaa koko ikänsä, kunnes kuolee keuhkosyöpään kuin Sorsakoski.
Tosiasia kuitenkin on mun mielestä, jotkut ammatit on vaarallisempia kuin toiset, just kemikaali ja piristeosastolta. Mä muuten tunnen ihmisiä, jotka veti kofeiinitapletteja ja tötsyä, että jaksoivat tehdä ihan tavallista tehdastyötä. Suurin osa hengissä mun tietojen mukaan. Mutta aika raadollista, muutaman markan takia ihmiset hankki jotain kamaa, että jaksavat tehdä pitkää päivää.
Esiintyvät taiteilijat ei välttämättä tee pitkää päivää. Mitens se nyt menikään, tsadissa lähtee ruotsalaisessa teatterissa pyörimään Abba-äijien näytelmä. Ne on tehneet sitä 20 vuotta. Joopajoo, jokuhan voi miettiä, että kahden tunnin musikaalin kirjoittaminen vie kahdella miehellä tunnin. Ei se niin ole, luovatyö on omanlaisensa ammattiura. Aiheesta vois kirjoittaa pitkästikkin, mutta mun mielestä ammateissa ei sinällään ole eroja, jos ihminen satsaa kovin paljon siihen mitä tekee, se käyt voimille.
=DW=
Kun on katsellut välillä JIM kanavalta Leijonanluolaa, niin siinä esiintyvät sijoittajat edustaa minulle sen luovan ja herkän ihmisen vastakohtaa.
Heillä tuntuu raksuttavan kuin laskukoneella vaikka onneksi sentään huumorintajuakin löytyy, siksi kai sitä ohjelmaa tulee tsiikattuakin että näkee kaikenlaisia keksintöjä idiotismin ja nerouden väliltä.
Mutta se että omistaa montasataa miljoonaa euroa tai puntaa, ja silti on sitä fyrkkaa tahkottava aina vaan lisää ja lisää lienee pelkästään pohjatonta ahneutta.
Miksiköhän sitä ei ole luokiteltu psykiatriseksi sairaudeksi on joskus ihmetellyt?
Siksikö koska mielenterveyden ammattilaiset sairastuneet samaan "vammaan" ja silloinhan se on tietysti ihan normaalia :)
Rauli (Badding) Somerjoki oli kyllä malliesimerkki luovasta, lahjakkaasta ja äärettömän herkästä muusikosta, on hänen musiikistaan mitä mieltä hyvänsä.
Häntä tuli nähtyä Kallion kulmilla siihen aikaan kun oli levyistä alkanut tulla hittejä.
Fyrkkaa tuli tietysti maineen mukana, mutta myös kaikenlaista siipijengiä ja Raulihan tarjos kaljat näille tyyliin " se mikä laulaen tulee se viheltäen menee"
Eli aikamoinen vastakohta tämä esimerkki Leijonanluolan sijoittajiin verrattuna.
Kait se niinon että kaikki todella herkät ihmiset joutuu maksamaan kovan hinnan tästä luonteenpiirteestään tavalla tai toisella, vaikka ehkä se elämä
muuten voi ollakin todella rikasta ja antoisaa.
Minä taas moittisin, että oli laitettu Whitney ohjelma hyvän ohjelman sijaan! Mitä meille kuuluu, mitä julkkikset tekevät? Ihan sama. Lehdet, telkkari täynnä vain tuota aihetta. Kuollut mikä kuollut ja taatusti omasta syystään (Huumeet, alkoholi). Ja vielä niin aikaisin tuo ohjelma, että lapset katsoivat ja oppivat taas "hyville" tavoille. Tosin en siis ohjelmaa katsonut, mutta kuvittelen, että huumeista ja alkoholista se kertoo. Ainakin lehdet olivat sitä täynnä. Whitney oli hyvä laulamaan ja oli hyviä hittejä, mutta se on siinä!
Taas sivusta.
Mulla taas jäi jonkinlainen trauma Sylvi Kekkosen kuolemasta. Nimittäin, sinä päivänä kun Sylvi kuoli, julkaistiin kaikkien aikojen paras kitaralevy suomessa ikinä. Albert Järvinen, Ride on.
Muttakun sylvi nyt sattui delaamaan, laitettiin neuvostoliittotyyliin kaikki ohjelmaat uusiksi ja adioon varattu levyn ensiesittely tietenkin peruttiin ja soitettiin klassista musaa koko päivä. Ok, olihan se kai se kotimasita, mutta kun sen takia, yks suomen historian suurin levy kaadettiin romukoppaan joittenkin Reprasiolaisten mielipiteen mukaan. Levy on kyllä luvattu soittaa radiossa jälkikäteen, tähän päivään mennessä sitä ei ole tapahtunut.
Kandee nyt hokata, nykyään sekä Sylvi, että Albert on tätänykyä montussa, enenpi ikävä Alberttia, siis rehellisesti sanottuna.
Albert Järvinen;Teenage Nervous Breakdown:
http://www.youtube.com/watch?v=bSVcQrC_st8
=DW=