Adoptiolakia ei saa uudistaa

Olen homoseksuaali mies ja työskentelen lasten ja nuorten parissa. En kannata kuitenkaan adoptiolain muutosta, sillä olen omin silmin nähnyt miten tärkeää on, että lapsella on vanhemmat kumpaakin sukupuolta. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että isän ja miespuolisten roolimallien poissaolo, on jättänyt syvät arvet itseeni. Siksi koen myös, että tehtäväni on yrittää vaikuttaa tähän asiaan, ettei lapsien oikeuksia laiminlyödä. Yksin en siihen pysty. Tämän lain muutoksen kannattajat ovat suurimmalta osin itsekkäitä ihmisiä ja heidän joukossaan olevat homoseksuaalit ajavat omaa etuaan, eivät lasten. Totuus on kuitenkin se, että lapset eivät tarvitse homoja vanhemmiksi, vaan homot tarvitsevat lapsia.

Homoseksuaalien tulisi ymmärtää, että seksuaalisuuden hyväksymisen myötä on hyväksyttävä lapsettomuus, mutta siitä on opittava näkemään positiiviset puolet. Vähemmän vastuuta ja enemmän vapautta. On niin paljon lapsettomia heteroparejakin, että on suorastaan törkeää, miten meikäläiset raukuttaa lapsia itselleen. Vanhemmuus ei ole sellainen oikeus, jonka yhteiskunnan tulee taata kaikille, koska sitä ei voida taata kaikille eikä se edes kuulu kaikille.

Kaikkea ei yksinkertaisesti voi saada tässä maailmassa. Lapset eivät ole objektejä joiden kohdalla voidaan toimia miten sattuuu. Isä ei korvaa äitiä, eikä äiti korvaa isää. En ymmärrä miten tämä voi olla monelle ihmiselle niin vaikeaa ymmärtää. Isän ja äidin roolit ovat perheessä aina erilaiset, vaikka isä tekisi ns. "äidin hommat" kuten ruuanlaiton ja pyykinpesun tai äiti "miesten hommia" kuten auton renkaiden vaihdot tai jotain talon korjausjuttuja. Sukupuolet eivät ole neutraaleja, mutta useimmat aktiviteetit voivat olla mahdollisia kaikille sukupuolesta riippumatta. On miespuolisia gynekologeja ja naispuolisia urologeja, mutta tämä asia ei viittaa siihen, että sukupuolien roolit ovat merkityksettömiä. Yhteiskunta rappeutuu jos sukupuolia yritetään neutraloida. Miehet ja naiset eivät ole kaikissa asioissa samoilla lähtöviivoilla. Miksikö? Koska mies on mies ja nainen on nainen ja on siis kaksi eri sukupuolta, mutta kumpikin ihmisiä. Meillä ei olisi kahta eri sukupuolta, jos niin ei olisi tarkoitettu ja silloin olisimme sukupuolettomia.

On paljon yksinhuoltajia ja rikkinäisiä perheitä. Aina ei perhe-elämä tule menemään niin kuin on suunniteltu ja toinen vanhemmista tai molemmat voi kuolla. Mutta niiden asioiden ei pitäisi antaa oikeutta siihen, että voidaan valmiiksi jo luoda lapselle epäedulliset olosuhteet. Siihen tulisi pyrkiä, että lasta tehtäessä luodaan mahdollisimman hyvät olosuhteet ja lapselle edullisempi kasvuympäristö on sellainen jossa on isä ja äiti, joiden ansiosta lapsen olemassaolo ylipäätänsä edes on mahdollista.

Ei ole todellakaan sama asia, että lesboperheessä pojan saama miehen tuki tai homoperheessä tyttären saama naisen tuki tulee perheen ulkopuolelta kuin se, että perheessä lapsi saa tukea kumpaakin sukupuolta olevilta vanhemmilta. Voiko lesbo- ja homoparit edes taata sitä, että eri sukupuolta kuin vanhempansa oleva lapsi saa tarvitsemansa tuen hänen sukupuoltaan olevalta aikuiselta? Erittäin kurjalta tuntuu ajatus pojasta joka kasvaa naisten keskuudessa ilman isää tai tytöstä joka kasvaa miesten kanssa ilman äitiä. Äiti on monelle lapselle erittäin tärkeä henkilö ja siksi on mielestäni röyhkeää, että monet miespuoliset homot ovat valmiita eväämään lapsen oikeuden äitiin. Mutta isänkään roolia vähättelemättä, pojille on erityisen tärkeää saada miespuolisen aikuisen tukea koko kehityksensä ajan. Mutta lapselle on silti tärkeää saada myös tukea ja ohjausta eri sukupuolta olevalta vanhemmalta.

Tutkimukset sateenkaariperheiden lapsista eivät ole mielestäni riittäviä puoltamaan sitä väitettä, että ei ole väliä kasvaako lapsi perheessä jossa on vanhemmat eri sukupuolta tai perheessä jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Kaikenlisäksi itse en ole edes löytänyt luotettavia tutkimuksia ja tuntuu että kaivamalla kaivaa pitäisi. Jotkut tutkimukset ovat epäilyttäviä puolueettomuuden osalta. Tutkimustahan voi tehdä ohjailevastikin. Näistä perheissä kasvaneet jo aikuiset lapset tietenkin puolustavat vanhempiaan, koska eivät välttämättä ole tienneet paremmasta. Lapsihan mukautuu eri tilanteisiin, mutta silti pitäisi saada enemmän tutkimuksia siitä, miten lapsen kehitykseen ja etenkin psykoseksuaaliseen kehitykseen vaikuttaa samaa sukupuolta olevat vanhemmat.

Suomen ei tule mennä jokaisen maan perässä ja tanssia niiden pillin mukana. Jos tätä valtiota voi ikinä kutsua hyvinvointivaltioksi niin adoptiota samaa sukupuolta oleville pareille ei tule myöntää koskaan. Miettikää jokainen ajatteko todella lapsien etua vai itsekkäiden aikuisten ihmisten?