Oliskohan aika kypsä

puolesta tekemään eutanasia päätöstä, vain omalta kohdalta se voisi olla mahdollinen.

valitettavasti mä en pystyis antamaan lupaa eutanasiaan toiselle ihmiselle, tällä hetkellä omaiseni on avuton, loppu lähestyy, on hirvittävä tuska luopua hänestä, varsiki kun tietää ettei hän tahtois kuolla,
omaisen menettäminen on todella tuskallista,
lopullisesti menetyksen pelko on hirvitävää tuskaa tänne jäävällekki,

vain itse jos ihminen tahtoo kuolla vain siinä tapauksessa tarkan harkinnan jälkeen häntä voisi ammattilaiset avustaa lempeällä poislähdöllä, esm nukuttamalla pitkään uneen.

omakohtainen kokemus montatuntia kestävässä leikkauksessa ihminen vaipuu syvään lempeään uneen josta ei enään tahtoisi herätä, joten omakohtaisesti omalla kohdallani voisin hyväksyä semmosen poislähdön jos olisin hyvin hyvin kipeä ja uupunu ja toivoa terveeksitulemisesta ei enään olisi, kärsimys olisi helvetillistä silloin voisin nukutettuna poistua tuonpuoleiseen.

Eutanasian osalta on asia kohdallani selvä, sen hyväksyn kaikkien asianhaarojen ollessa kunnossa, potilaan näkökulmasta.

Suhteellisuusteorian osalta on paljon mieltä kiehtovaa ajateltavaa:D
Tuo aika avaruus kun muuttaa ajan kulkua, ei valon nopeutta, joka muistaakseni on 300.000 km s. ollen on aina sama.
Mutta jos pystyisimme liikkumaan avaruudessa ylittäen valon nopeuden, pysähtyisi aika kohdallamme. Toisin sanoen emme vanhenisi.

untuu silti siltä, että tuo olisi pelkkä teoria, laskentatapa jolla mittaamme ikämme täällä. Mikä voisi pysähdyttää prosessin solussamme tuolloinkaan, vaan mitattuna,.. ei herra jestas, muut olisivat vanhentuneet täällä maan päällä palatessamme!

En kyllä ole vakuuttunut olisko niin, vaiko vaan E=mc ^2 suhteellisuusteoriaa :D

Oliko sinulla Sus ajatuksissasi yhdistävä tekijä näille, kuolemalle ja suh.teoria käsitteelle?

Jään sitä vielä miettimään:)

minusta sitä lakia ei pidä hyväksyä, sillä on vaara että väärinkäyttöä tapahtuu siinäkin, niinkuin jossain muissakin asioissa, kun maailma on mennyt hyvin hankalaksi, rehellisyydessä,

Se pitäisi tapahtua vain jos ihminen itse suostuu, ja silloin vielä on itse niin hyvässä kunnossa, jos suostumusta pyydetään, että kukapa haluaa silloin kuolla, jos taas olet niin huonossa kunnossa että toiset päättää, niin silloin juuri vaara on suuri että väärinkäytöstä voi tapahtua.

Kunpa vaan ei lakia sorvata meitä vanhuksia varten ????

Tuottamattomana olemme yhteiskunnalle taakkana.

Ole kainostelematta tai muutu muuksi!

Niin hätäisesti tuo asia mainittiin uutisissa, että meni hiukan ohi.

Minun mielestäni suhteellisuusteoria pitää edelleenkin paikkansa. Kun se on luonnonlakeihin sidottu ei se voikaan muuttua.
Jonkinlainen tieteellinen lipsahdus on jollekin tai joillekin sattunut, ettei ihan lapsus.

Teorioista en tiedä kuolema on syntymän vastakohta, elämä jää johonkin siihen väliin.
Kova vauhti huimaa ja ja keittiöjakkarassa on minulla avaruus, pieni on maailmani ja pieni on elämäni olen sitä mieltä.
Mukava teidän juttuja on lukea ja antaa mielikuvituksen lentää valon vauhdilla, ihan turvallista näin istuen tuo tehdä ei ainakaan huimausta esiintynyt.
Olin eilen tervehtimässä vanhinta sisartani, matkalla keskustelimme hänen tyttärensä kanssa tuosta "helpotusta" antavasta eutanasiasta, tulos jäi avoimeksi.
Kumpikaan meistä ei ollut tuon päätöksen puolella, mieluimmin ei, niin se kansan joukossa ilmenee osa kannattaa osa ei.
Kun siinä vuoteen vieressä häntä katselimme ja tietysti puhuimme hänelle kauan sitten tapahtuneita asioita, tuli erilaisia ilmeitä jotka ilmaisivat hänen jotain ymmärtäneen.
Hän yritti puhua, mutta selvää emme saaneet.
Tuo hauras iäkäs nainen kasvatti perheen oli monessa mukana auttoi toisia missä voi, makaa nyt melkein liikkumattomana.
Ravinto menee nesteenä samoin lääkitys, hengitys on työlästä ja välillä silmät painuu umpeen, kuin odottaen noutajaa.
Ei kukaan lapsista ole kuitenkaan eutanasian kannalla, jäisi lopuksi elämää syyllisyyden tunne, vaikka kaikki ovat sitä mieltä että syyllisyys jää tästä heikosta elämänlangasta jota vielä pidetään yllä.
Lapsuudessa tarvitsemme apua, nuoruudessa opetusta, keski-iässä autamme toisia ja vanhuuteen jää vain avuttomuus.

Eutanasia = hyvä kuolema yleensä toteutuu henkilön omasta tai hänen läheistensä vakaasta toivomuksesta. Eutanasian tarkoituksena voi myös olla elämän päättäminen ennen kuin parantumattomaksi tiedetty sairaus johtaa sietämättömään kärsimykseen.

Tämän tapahtuman toteutuessa olen tavannut henkilön joka oli Sveitsiin kutsuttu tätinsä pyynnöstä olemaan paikalla tapahtuman hetkellä lähtijän kahden lapsen kanssa. Kaikki asiakirjat olivat tapahtumassa mukana olevien nähtävissä ja henkilö itse Alzheimerin tautia sairastava, täysin tietoinen mitä halusi elämälleen tehtävän. Mukana olija kertoi miten kauniisti huone oli sisustettu ja toivemusiikki soi hiljaisena taustalla. Rouva itse avasi kädessä olevan lääketiputuksen ja kauniisti nukkui pois. Mukana olleille tapaus ei ole ollut helppo, jollakin tavalla mieleen on jäänyt jälki tapahtumasta, vaikka he kunnioittivat poislähtijän toiveita viimeisen päälle.

Eutanasia nostaa esille kysymyksen elämän arvosta ja sen ratkaisee vain henkilö itse. Pidän asiaa niin vaikeana etten pysty ottamaan selvää kantaa eutanasia kysymykseen. Se tuo mukanaan aina pohdinnan perimmäisiin kysymyksiin, ensimmäisenä mikä on elämän arvo, kuka on oikeutettu päättämään toisen henkilön elämästä, tässä palaan omaan tahtoon. Oma vakaa tahto on kait päällimmäinen kysymys.

Avasipa Susmorsian todella monisärmäisen aiheen palstalle pohdittavaksi. Eipä silti hyvä on olla joskus perimmäisten kysymysten äärellä. Kokonaisuutena - otan huomioon kaikki osapuolet, sillä eutanasia kysymys ja sen toteuttaminen ei jätä ketään kylmäksi.

Olen nähnyt TVstä parikin kertaa tuon tapahtuman, kauniisti lähtä tästä maailmasta tapahtuu.
Läheiset mukana ja jäähyväiset siinä ennen 'nukkumista.
Siitä on suomalainenkin versio näytetty eikä se helpota ollenkaan päätöstä puoleen eikä toiseen.
Miten lie onko luonteesta, kasvatuksesta vai uskonnosta ettei se kuitenkaan tunnu niin oikealta, että sisarenikaan jälkikasvu pystyisi päättämään, olen tässä tapauksessa vain yksi keskustelija.
Todella niin henkilöityvä kysymys ja antaa miettimistä hyvinkin paljon.
Sellaisessa tapauksessa kun lähtö on kivuliasta voisi olla helpotus, mutta uskon että kaikille luonteille sekin jättää jälkeen miettimistä jopa syyllisyyttä.

Mistähän lie tullut mieleeni kubismi ja surrealismi, Marc Chagall, aikoinaan yksi mielitaiteilijoistani. Hänhän kuvasi muunmuassa ilmassa "lenteleviä" ihmisiä, lehmiä, milloin mitäkin. Jotenkin liitän kvanttiteorian aikakäsityksen myös häneen tai suhteellisuusteorian siis. Valon nopeudella liikkuva näkisi (ehkä kuvattuna geometrisin kuvioin, kuten Picassokin kubismissaan) maailman samanaikaisesti kokonaisuudessaan, sitäkö nämä kubistit yrittivät esittää.

Ihan pelottavalta tuntuu, kun sanotaan, että avaruudessa on olemassa paikkoja, joissa aika loppuu kokonaan. Tai että aika voi hidastua.

Taitaa miun pääni seota, parempi olla näitä aattelematta.Enhän kyllä niin tosissain aattelekaan.

Yhen asian kuitenkin viel. Jos olisi niin, että meillä luonnonluomilla, elollisilla, olisi määrätty elinikämme pituus, ja jos se katkeaa ennenaikojaan, tapahtuisiko jotain erilaista kuin "oikeanpituisen elämän" päättyessä. Hajaantuuko ihmisessä oleva energia eri tavalla, hajaantuuko voimakkaammin vai jääkö hajaantumatta. Minä kun olen joskus esittänyt ajatuksen , että meissä oleva valtava energia hajaantuu kuollessa eri kohteisiin.

Eutanasiasta minulla oli ennen aika varmat mielipiteet, että tietyissä tapauksissa ja tilanteissa se pitäisi sallia. Enpä nyt enää ookaan ihan niin varma.

nokosilta noustua näitä höpäjöin.

Onneksi ei lääkäriliitto ota esille edes eutanasiaa, ei kukaan toinen ihminen voi eikä pysty päättämään kenekään päiviä.

Jopa jotakin! Lääkäriliitolla on ollut ja on, myönteinen kanta eutanasiaan.

Eivät lääkärit "kenenkään päiviä päätä" mutta tärkeä osa heillä on tässäkin.

Eikös jokainen ihminen omista oman elämänsä , oman kehonsa jne.
Erilaiset uskovaiset tietysti ajattelevat kaikki omilla tavoillaan. Joka uskoo johonkin, niin uskokoon.
Minusta olisi ihan reilua ja kansantaloudellisesti kannattavaa, että kun tullaan tiettyyn ikään, voi saada sellaisen pienen pillerin, jota voisi sitten käyttää oman harkintansa mukaan.

Suomessa eutanasia on rikos!

Ruune on väärässä, lääkäriliitolla on kielteinen suhtautuminen eutanasiaan, lääkäriliitto ei ota koko asiaa esille, sanoi tänään puheenjohtaja Pälve.

On minun asiani päättää omasta elämästäni. olen tehnyt Hoitotestamentin jossa kiellän elämän pitkittämisen jonkun laitteen avulla , jos on todettu että se ei voi palauttaa minua parempaan elämään . Jos se vain pitkittää kuoleman odotusta, ja siihen ei voi edes lähisukulaiseni puuttua.
se on tehty lakimiehen avustuksella.
ja kahden ei omaisen allekirjoituksella,

lääkäriliitossa ollaan kahta mieltä. Toiset jyrkästi vastaan, toiset kannattavat kokeilemista.
Hollannissa taitaa olla laki voimassa.
Siten että vaikeasti ja parantumattomasti sairas ihminen voi toivoa eutanasiaa. Vain itse sairas voi päättää sen -ei omaiset eikä lääkärit. Ja täytyy täysin itse ymmärtää mitä on haluamassa.
Ja pystyä itse ottamaan uneen vaivuttava lääkejuoma.
Omaiset ja ketä potilas haluaa ovat paikalla. Lisäksi lääkäri joka antaa lääkkeen. Ihan viimeiseen saakka voi vielä muuttaa mieltään. Sitä kysytään viimehetkelläkin.
Kuvattu tilaisuus oli hyvin kaunis, harras ja liikuttava.
Kynttilät paloivat, oli kukkia, omaiset itkivat. parantumattomasti ja toivottomasti sairas rouva vaipui ikiuneen.

Noin sen näki kauniina ja helpottavana hänen kohdallaan.
Vaara on kuitenkin että sitä käytetään väärin . Ettei se olisi tarkoitettu vanhojen eikä kenenkään päivien päättämistä varten . Vaan asianomainen voisi itse päättää. Jos sairauden tuska on sietämätöntä ja loputonta.
Vaikea päätös mikä on oikein ?

Eutanasian sallivia maita on monia. http://eevieettinen.blogspot.com/2011/09/eutanasia.html

leivon tässä leipää, taikina kohoamassa....siis elämänhalu tallella. Kaikesta huolimatta...On toki ollut aikoja, jolloin on ollut niin loppuunväsynyt, ajatellut, ettei elämällään ole mitään merkitystä.
Eutanasia on nähdäkseni kuitenkin oikein äärimmäisissä tapauksissa, antaa enää vain kuolemaa pelastajana odottavan kuolla, kovat tuskat vain eikä enää toivoakaan elämään palaamisesta. Mutta sen pitäisi olla se äärimmäinen ratkaisu.

Suurta itsekkyyttä on taas vain elämäänsä kyllästyneen kerätä pillereitä, odottaen hetkeä, jolloin niitä käyttää, jolloin mieli murtuu omassa epätoivossaan. Vaikka kyllä senkin ymmärtää.
Mutta itsekkyyttä se on, ei oma itsemurha vain elämäänsä lopen kyllästyneenä voi olla oikein. Silloin on vain oma itse elämän keskipisteenä. Oma itse tärkein. Se voi murtaa lähimmäisiä, jopa tuhota jonkun toisen, toisien elämän.

Joku ihminen voi vqaikuttaa vain läsnäolollaan, olemalla olemassa, ei puheillaan ja teoillaan. Emme aina tiedä, mitä sanoisimme lohduttaaksemme elämän todellisen kestämättömissä vaikeuksissa olevaa, ei tarvitsekaan sanoa mitään, katsoa silmiin ja ottaa syliin. Jos ei tiedä, mitä sanoa, ei pidäkään keksiä sanomista.

on palstalla varmaan sellaisiakin, joita on ärsyttänyt puheeni liiallisesta empatiasta, joku jopa opastanut säätelemään tunteita, että pitäisi osata hillitä itsensä. Käyttäytyä? Kamalaa.
Monet valittavat omaa elämäänsä, omaa yksinäisyyttään ettei ole mitään tarkoitusta elää.
Sehän on mitätöntä sen rinnalla, kun on kärsittävä toisen ihmisen, toisten läheisten epätoivo omanaan, se tuska on suurempi kuin vain itsensä ympärillä elävän tuska.
Ei tuskaa, myötäelämistä toisen rinnalla noin vain napista kääntämällä napsauteta pois. On tarkoitusta elää.

Mitenkähän Jeesus-niminen ihminen kesti itsessään tuntemansa ihmisten hädän ja tuskan. Kaipa tällainen erikoislaatuinen mies on silloin joskus ammoin elänyt. Mutta hänkin huusi tuskissaan: Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit, ota pois tämä tuska.
Mutta tämä erikoinen mies pystyi ilmeisesti aikansa kanssaihmisille antamaan lohtua ja helpotusta ihmisten toivottomuudessa.

Sen olen itse kuitenkin päättänyt jo aikoja, että jos minut jokin vakava sairaus tässä elämän loppukulussa yllättää, en enää hoitoihin suostu, miksi pidentää elämää elämättömäksi, kun on jo kylliksi elänyt.

No nyt elämän jatkamisen tarkoitukseni, leipätaikinani on kohonnut, lähden tekemään kiitollisena leippää, kun vielä jaksan.