Yksinäinen

Iso rakennus ilmestyi jälleen massiivisena eteeni nurkan takaa.Inhosin sitä.
Minä olin inhonnut sitä ensimmäisestä päivästä lähtien, kahdeksan ja puolenvuoden ajan.
Siellä minä olin näkymätön.Kuin ilmaa.
Vain yksi asia sai minut astumaan sinne yhä uudelleen -peruskoulu olisi ohi puolenvuoden kuluttua ja minun ei enää koskaan tarvitsisi tavata niitä ihmisiä.

-Tiia!!Oletko sä täysin seonnut? Jenni huudahti kikattaen.Kaisa ja Miia pyyhälsivät ohitseni ystävineen viereiseen pöytään ruokalassa,vaikka he kaikki olisivatkin mahtuneet aivan hyvin pöytääni, jossa istuin yksin.Se oli aluksi tuntunut pahalta,mutta en enää yksinkertaisesti jaksanut välittää, sillä olin tottunut siihen.Olin aina istunut yksin ruokalassa, syönyt nopeasti ja poistunut johonkin hiljaiseen nurkkaan.Kaisa ja Miia olivat luokallani, mutta he eivät koskaan edes tervehtineet minua...................


Mielipiteitä?
Tämä oli ensimmäisen novellini alku
ja olisin todella kiitollinen mielipiteistä.
4265
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

no minun mielestä tuosta voi syntyä vielä ihan hyvä novelli, eli eiku vaan jatkoa
kirjottelemaan!
:)

Äänestä

Jatka ihmeessä, mutta pidä mielessäsi, että olet tarttunut aiheeseen, jonka käsittelyltä jokainen vaativampi lukija todennäköisesti odottaa jotain 'uutta'... edes jollain tasolla.

Äänestä

Kiitoksia mielipiteistänne :)

Äänestä

Jatka kirjoittamista. Se on hyvä keino oppia kirjoittamaan enemmän ja paremmin. Hyvistä kirjoittajista on aina puutetta. Haluaisin itsekin olla joskus sellainen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Taazie kirjoitti:

Iso rakennus ilmestyi jälleen massiivisena eteeni nurkan takaa.Inhosin sitä.
Minä olin inhonnut sitä ensimmäisestä päivästä lähtien, kahdeksan ja puolenvuoden ajan.
Siellä minä olin näkymätön.Kuin ilmaa.
Vain yksi asia sai minut astumaan sinne yhä uudelleen -peruskoulu olisi ohi puolenvuoden kuluttua ja minun ei enää koskaan tarvitsisi tavata niitä ihmisiä.

-Tiia!!Oletko sä täysin seonnut? Jenni huudahti kikattaen.Kaisa ja Miia pyyhälsivät ohitseni ystävineen viereiseen pöytään ruokalassa,vaikka he kaikki olisivatkin mahtuneet aivan hyvin pöytääni, jossa istuin yksin.Se oli aluksi tuntunut pahalta,mutta en enää yksinkertaisesti jaksanut välittää, sillä olin tottunut siihen.Olin aina istunut yksin ruokalassa, syönyt nopeasti ja poistunut johonkin hiljaiseen nurkkaan.Kaisa ja Miia olivat luokallani, mutta he eivät koskaan edes tervehtineet minua...................


Mielipiteitä?
Tämä oli ensimmäisen novellini alku
ja olisin todella kiitollinen mielipiteistä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu