Pääni humisee.
Voimaton tunne sen tekee.
Olen harhaillut.
Yksinäisyyden poluilla.
Unettomilla.
Sinne ei toiset yllä.
Siellä on väliin niin kylmä.
Ei valoa.
Vain pimeys kattona.
Ryömien edeten.
Kohti valoisten päivien.
Rakkaus turvana.
Selän takana.
Sananen vielä.
Kaikki on siellä.
Muistojen arkussa.
Usko toivo ja rakkaus.
Avaimena.
Voimaton tunne sen tekee.
Olen harhaillut.
Yksinäisyyden poluilla.
Unettomilla.
Sinne ei toiset yllä.
Siellä on väliin niin kylmä.
Ei valoa.
Vain pimeys kattona.
Ryömien edeten.
Kohti valoisten päivien.
Rakkaus turvana.
Selän takana.
Sananen vielä.
Kaikki on siellä.
Muistojen arkussa.
Usko toivo ja rakkaus.
Avaimena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus se vuan on semmone asija
että sitä kohti kannattaa männä vaekka
ryömimällä jos ee pysy tolopillaan.....
Ja sitä avvaenta ee piä hukata......
Valoa kohden kasvikin kallistuu..
Usko toivo ja rakkaus ovat voimavarojasi..
luota niihin..säilytä avaimet..
Turvan ja toivon Enkeleitä tiellesi lähetän
voimia jokaiseen päivääsi ja lämpöä sydämestäni
Kiitän Mar... ihanan suruisasta runostasi..