Olen lukenut näitä viestiketju jonkin verran... monella on tosi vaikea tilanne. Eniten ihmettelen, kuinka tylyjä vastauksia täällä on... näyttää olevan kovin vaikeaa osata asettua toisen asemaan.. antaa ymmärrystä tai tukea..
Kireää keskustelua
oooohhhtttjj
41
355
Vastaukset
- H-M
Kannattaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan, käy niin että alkaa tuntea ulkomaailman vihollisenaan jos ei pääse välillä ulos.
Minulla on pitkä omaishoitajuus takana, olen käynyt sinä aikana kaikki tunteet läpi laidasta laitaan.
Minut pelasti vapaiden lisääminen.
Nyt kaipaan hoitajuutta, kolme viikkoa olen ollut yksin, omaishoitajuus on "päällä", olen valppaana vaistomaisesti, yöllä nousen katsomaan kuten ennenkin oli tapana, puolinukuksissa ja heti takaisin petiin jos kaikki oli hyvin.Ýli kymmenen vuotta ei pyyhkiydy pois noin vain.
Koettakaa jaksaa, on hyviä hetkiä ja todella vaikeita, nyt muistan vain hyvät hetket- Helmi
Minulla omaishoitajuus on vielä muodossa tai toisessa konkreettisesti edessäpäin. Olen etäomaistukija läöhinnä tällä hetkellä vielä. Järjestelyt hoitettavan/hoidettavien hoitamisen järjestämiseksi ovat vielä edessäpäin ja kyllä monenlaista ajatusta risteilee päänupissa kun luen täällä näitäkin kirjoituksia.
Sen olen kuitenkin päättänyt etten suostu uhrautumaan 24/7 yksin, vaan ihan itsekkäästi haluan siihen muita mukaan, sillä turvaan oman jaksamiseni ja oman elämälaatuni säilymisen. Haluan että myös itselläni elämänilo säilyy ja koen elämäni mielekkäänä vaikka samalla pidän läheisistäni huolta, niin kauan kuin jaksan. Ja kun en jaksa tai hoito muutoin käy itselleni tai hoidettavalle kohtuuttomaksi, hankin hoitopaikan, jossa voin käydä hoitelemassa mutta avstuu siitä ei ole silloin minulla yksin. - Tärkeily vai toiminta
Minulla on samoin ilman keisarin siunaamusta.Tiedän aivan varmaan omat kokemukseni paikoissani!
- Epäily ajanhaaskausta
On myös paikkoja joissa vastarannan kiiskit saavat työstään jopa palkkansa,eivät valehtele ja piruile pelkällä omaishoidon palkalla.
- ristiina ja tytär
Minusta oli luksusta kun pääsi kaupoille samoilemaan rauhas,kun yleensä aina kiire kotiin,ei kerennyt kuin ne pakolliset tavarat haalia!Kyllä se syvälle uppoaa tuo "koiranuni",mieki herään yöllä ,menikö ulos,mitä nyt keksii...
Taidan taas lähteä keilaamaan,se hauskaa,ajatukset menee muualle,ja se tärkeintä että pururata lepää... - en kirjaudu
Niin on, kuten aloittaja kirjoitti.
Omaishoitajille pitäisi olla vuosittainen terveystarkastus kuten muillekin työtä tekeville.
Ei olisi pahitteeksi vaikka hoitajien terveyttä ja kelpoisuutta hoitajaksi seurattaisiin useamminkin.
Kun lukee näitä loppuunpalaneiden katkeria viestejä, eikä voi auttaa.. Tulee paha mieli.- Ääretön
Sinä et ainakaan hauku ja arvostele näitä väsyneitä omaishoitajia.
Sekin tuntuu jo hyvältä.
- ristiina ja tytär
kelpoisuutta hoitajaksi ,kukahan senkin määrittelee...mietin vaan,jos vaimo,hoidat
- 1+8
Hoitajia on monenlaisia. Kun 80 vuotias hoitaa samanikäistä puolisoaan, olisi varmaan hyvä pitää silmällä kuinka kelvollinen hoitajaksi on ihminen joka sattaa itsekin tarvita apua.
Luin äskettäin tapauksesta jossa vanha mies oli surmannut vaimonsa ja itsensä kun tunsi joutuneensa umpikujaan.- Helmi
Aivan. Ja onpa joskus vastaan tullut tapauksiakin jossa omaishoitaja on huonompikuntoinen kuin hoidettava ja tätä ei ole huomannut ajoissa kukaan.
- ristiina ja tytär
Juu,ja on niitä 40 vuotiaita jotka tehneet saman ratkaisun kun elämä romahtanut toisen sairauden myötä,ei se ikä aina ole päätekijä.Monet vanhat hoitaa tosi tunnollisesti puolisoaan.Monet on sitä mieltä että mie en esim. ole kelvollinen hoitamaan miestäni,koska olen alusta alkaen ilmoittanut etten marttyyriks ala,ja pidän omasta elämästäni kiinni!
- Tuen saaja.
Samoin minä, ei marttyyriutta.
Saa hyväksyntää ja sääliä (jota en kaipaa) mitä enemmän uhrautuu.
Jos menee vaikka ravintolaan tanssimaan tai ulkomaille vapaillaan, niin saa epäkelvon hoitajan maineen, varsinkin pienellä paikkaunnalla.
Kukaan ei ajattele että levännyt ja virkistynyt hoitaja on myös hyvä hoitaja.
- ristiina ja tytär
Muistan erään kommentin,tuttu tuli säälien mutta tokaisi samalla ,sinäpäs olet niin iloinen ihminen vaikka niin vakavasti sairas mies!!Ajattelin pitäisikö kyyryssä kävellä ja nenäliinaan tihruttaa ja muutenkin olla riutuneen näköinen ,että olisin sopiva hoitaja.
Ensi viikolla meen ravintolaan ja ties mitä hurjaa keksin ; ))) - 6+25
Vapaista.. ei kuitenkaan tarkoita, että jos ei käytä vapaita, olisi loppuunpalanut...
Katsoin telkkarista, kun eräs iäkäs omaishoitaja hoiti miestään käyttämättä vapaita. Hän olisi kyllä saanut miehensä hoitoon. Iäkäs vaimo sanoi, ettei hänellä ole mitään tarvetta, lapset käyvät joskus auttamassa..
Tilanteita ei voi oikein vertailla... - 17 + 12
Se riippuu varmasti monesta tekijästä, mm. siitä miten raskasta ja sitovaa omaishoitaminen on. Jos joutuu hoidettavaansa vahtimaan joka hetki ja melkein nukkumaankin toinen silmä auki, niin aivan varmasti lopulta väsyy.
Olen ymmärtänyt, että nimenomaan pitkälle edenneitten muistisairaitten omaishoitaminen on voimille käypää, muistisairauksiin kun usein liittyy myös agressiivisuutta.
Itseltäni kärähtää hihat harva se päivä, kun yritän etätukea voimakastahtoista alzheimeräitiäni. Varsinaiseksi omaishoitajaksi en hänelle suostu suurin surminkaan.
Olen läheltä seurannut taudin kehitystä monen omaishoitajan näkökulmasta, kun tunnen montakin alzheimerpuolisoa hoitavaa omaishoitajaa. Olen aika äskettäin omaishoitanut mieheni loppuun asti kotona, enkä ole vieläkään siitä täysin toipunut. - H-M
Äidit ovat vaikeita, ei kaikki mutta nämä jääräpäät kuten minunkin äitini.
Mies joutui laitokseen, kohta olisi äidille etsittävä paikka. Hän alkaa huonontua uhkaavasti.
En oikein haluaisi edes keskustella minkä verran olen halukas avustamaan häntä.
Hän ei ole koskaan arvostanut flikkoja, vuotta nuorempi veljeni on kaikki kaikessa.
Hänen kauttaan saan mamman uskomaan mielipidettäni, on aivan turhaa esittää suoraan hänelle mitään asiaa, olen jo tyytynyt siihen että hän ei muutu.
En uskalla edes ajatella hetkeä jolloin mamma joutuu maksamaan jostain itse, se on varmasti kamala, hän on nuukin ihminen jonka tunnen.
En ole niin sydämetön ettenkö auttaisi vastahakoista mummoa jos tiukka paikka tulee. - 8 + 16
Herttinen sentään, H-M, joka sana juuri kuin minun suustani, sillä erotuksella että minun mieheni on jo siellä, jossa ei enää ole vaivoja.
Minun voimakastahtoinen alzheimeräitini alkaa olla oikea riesa kotikuntansa julkiselle terveyspalveluille. On vähän päästä mankuamassa lääkärin vastaanotolle valittamaan huonoa oloaan tai haluaisi sairaalaan. Ei millään usko - tai ei tajua - että olotilan nopeat vaihtelut ja ajoittainen sekavuus harhoineen kuuluu hänen sairauteensa, eikä siihen apua lääkäristä tai sairaalasta löydy.
Kun yritän hänelle asiasta puhua, hän suuttuu ja heittäytyy hirveän ilkeäksi. Olen sata kertaa hänelle kertonut alzheimerista ja tulevaisuudennäkymistä, mutta hän ei tietenkään usko.
Voi kun kuolisi pois.- kokokor
Kyllä ne terkkarissa vielä kaikenlaiset "höperöt" jaksaa kuunnella jne.
Sitten kun omainen alkaa olla sellainen, että alkaa "kaivelemaan" esim vanhoja "vääryyksiä", alkaa arvostelemaan, syyttämään varkaudesta naapuria, ystäviä, niin silloin vastapuoli alkaa provosoitumaan ja siinä alkaa todella raskaat ajat kaikille.. joten tuolla terkkarilla valittamisesta ei kannata nyt "yöuniaan" menettää. - Kummastelija
kokokor kirjoitti:
Kyllä ne terkkarissa vielä kaikenlaiset "höperöt" jaksaa kuunnella jne.
Sitten kun omainen alkaa olla sellainen, että alkaa "kaivelemaan" esim vanhoja "vääryyksiä", alkaa arvostelemaan, syyttämään varkaudesta naapuria, ystäviä, niin silloin vastapuoli alkaa provosoitumaan ja siinä alkaa todella raskaat ajat kaikille.. joten tuolla terkkarilla valittamisesta ei kannata nyt "yöuniaan" menettää.Tuollainen on äitini, tullut ilkeäksi, kaivelee kaikki elämänsä aikana kokemansa vääryydet, lähinnä mitä minä olen tehnyt joskus tai jättänyt tekemättä. Lähetti minulle jopa kirjeen kyseisistä asioista. On käsittämättömän ovela vihjailevilla puheilla, jotka kohdistuvat jollakinlailla minuun, tyttäreen ja mieheeni. Miten tällaista dementikkoa voi mennä katsomaan ja auttamaan, kun syyttää kaikenlaisesta varastelusta ja nyt viimeksi rahan viemisestä. Olen täysin umpikujassa, en ole uskaltanut pariin päivään edes soittaa, koska ei ottanut minua vastaan vierailulle varastelun vuoksi. Käykö kohta niin, että äitini jää aivan yksin kämppäänsä, koska on niin epäluuloinen ja syyttelevä. Väkisin ei voi mennä auttamaan.
Kertokaa onko kellään kokemusta ja mitä voisin tehdä.
- ristiina ja tytär
ALzheimersairaan kanssa ei kannata vääntää,väittää vastaan eikä taistella.Jujuttamalla ja myötäelämisellä auttaa enemmän,väittely vaan lisää käytöshäiriöitä.Jos oma pinna palaa kannattaa poistua paikalta,kunnes itse laantuu.ja alzheimersairas,ja ottaa yhteyttä muistihoitajiin jos alkaa olla liian vaikeaa.
Minulla mies jo kohta keskivaikea alzheimer ja autettava,mutta väittää että hän täysin terve,älä provosoidu,sairaus sen tekee kaiken vaikeaksi! - 8 + 16
Näinhän asia on, oikeata asiaa puhutte, Kokokor ja Ristiina ja tytär.
Tuntuu vaan välillä niin toivottomalta, kun parhaani yritän ja äiti on niin ilkeä, niin ilkeä. Hänellä on aina ollut erityistaito satuttaa ja se taito näyttää valitettavasti säilyvän, ellei peräti korostuvan.
Eilen suuttui minulle, kun yritin houkutella häntä käymään pitkäaikaisen hyvän perheystävän luona. Ystävän tytär menehtyi vastikään sairaskohtaukseen. Vaan eihän äiti viitsi toisen vuoksi vaivaa nähdä, e-heeei. Äiti ei ole koskaan osannut asettua toisen asemaan. Hän on aina valinnut ystävänsä sen mukaan, onko heistä hänelle jotakin käytännön hyötyä vai ei. Sitten kun ei ole, saa ystävä unohtua tuhansien tekosyitten varjolla.
Minua sekä hävettää että raivostuttaa tuollainen itsekkyys ja täydellinen empaattisuuden puute.- Minä ja muut
Luonteenpiirteeseen kuuluva ilkeys ei poistu useinkaan Alzheimerin myötä vaan päinvastoin korostuu. Tässä valossa kannattaako houkutella ilkeää alzheimer-sairasta käymään jakamassa empatiaa hyvän perheystävän luo?Jos kerran tiedossa on ettei sitä empatiaa ole terveenäkään juurikaan löytynyt?
- nimimerkki.
Minä ja muut kirjoitti:
Luonteenpiirteeseen kuuluva ilkeys ei poistu useinkaan Alzheimerin myötä vaan päinvastoin korostuu. Tässä valossa kannattaako houkutella ilkeää alzheimer-sairasta käymään jakamassa empatiaa hyvän perheystävän luo?Jos kerran tiedossa on ettei sitä empatiaa ole terveenäkään juurikaan löytynyt?
Ilkeys korostuu vanhemmiten ja narsismi.
Ennen "siedettävän ilkeä" mummo on muuttunut hirviöksi yli 80 vuotiaana.
Ei ole Alzeimeria, luonne on täysiverisen egoistin. - Minä ja muut
nimimerkki. kirjoitti:
Ilkeys korostuu vanhemmiten ja narsismi.
Ennen "siedettävän ilkeä" mummo on muuttunut hirviöksi yli 80 vuotiaana.
Ei ole Alzeimeria, luonne on täysiverisen egoistin.Aivan. Olettaisitko että hän sitten menisi antamaan empatiaa ja tukea tuttavaperheelle tällöin? Ollaan realisteja vaatimuksissamme vanhaan ihmiseen.
- nimimerkki.
Minä ja muut kirjoitti:
Aivan. Olettaisitko että hän sitten menisi antamaan empatiaa ja tukea tuttavaperheelle tällöin? Ollaan realisteja vaatimuksissamme vanhaan ihmiseen.
En esitä minkäänlaisia vaatimuksia, päinvastoin autan niin paljon kun voin ja hän antaa.
Tämä äidin hyysääminen on ollut minulle elämn pituinen projekti. Hän oli ja on vieläkin fyysisesti terve, silti olen tehnyt hänelle siivoukset ym... aina. Hän ei siivoa eikä tee, eikä ole koskaan tehnyt mitään itselleen vastenmielistä.
Ei enää viitsisisi, olen melkein huonompi kuntoinen kun äiti. - Pompotipompoti
nimimerkki. kirjoitti:
En esitä minkäänlaisia vaatimuksia, päinvastoin autan niin paljon kun voin ja hän antaa.
Tämä äidin hyysääminen on ollut minulle elämn pituinen projekti. Hän oli ja on vieläkin fyysisesti terve, silti olen tehnyt hänelle siivoukset ym... aina. Hän ei siivoa eikä tee, eikä ole koskaan tehnyt mitään itselleen vastenmielistä.
Ei enää viitsisisi, olen melkein huonompi kuntoinen kun äiti.>Tämä äidin hyysääminen on ollut minulle elämn pituinen projekti. <
Hyvänen aika! Ryhdistäydy hyvä ihminen elämään omaa elämää äläkä suostu äidin kynnysmatoksi. Minullakin on itsekäs ja ilkeä äiti, nykyään jo sairaskin, mutta enää en suostu pompoteltavaksi. Muutin muutaman sadan kilometrin päähän äidistä, enkä enää anna hänen elää elämääni. - 8 + 16
Minä ja muut kirjoitti:
Aivan. Olettaisitko että hän sitten menisi antamaan empatiaa ja tukea tuttavaperheelle tällöin? Ollaan realisteja vaatimuksissamme vanhaan ihmiseen.
>Olettaisitko että hän sitten menisi antamaan empatiaa ja tukea tuttavaperheelle tällöin? <
Kiitos sinulle, Minä ja muut. Avasit silmäni sille tosiasialle, ettei äidin suruvalittelukäynnistä naapurin ja ystävän luokse olisi tosiaankaan ollut surevalle ystävälle minkäänmoista lahtua, ehkä jopa päinvastoin, jos äiti olisi tyypillliseen tapaansa sanonut jotain sydämetöntä.
Ei todellakaan kannata odottaa empatiaa ja myötätuntoa ihmiseltä, joka ei siihen ole terveenäkään pystynyt.
On vaan edelleenkin vaikea hyväksyä omassa äidissään tunnekylmyyttä ja toisista piittaamattomuutta, tietäen että hän on elämänsä varrella sekä tarvinnut että saanut paljonkin ystävien, naapureitten ja tuttavien tukea. Mielelläni näkisin, että hän vastavuoroisesti ainakin osoittaisi myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat vuosikymmenten mittaan olleet hänen tukenaan.
Ilmeisesti on sittenkin minun syytä kasvattaa itseäni myöntymään siihen kylmään tosiasiaan, ettei narsisti muuksi muutu. - Minä ja muut
nimimerkki. kirjoitti:
En esitä minkäänlaisia vaatimuksia, päinvastoin autan niin paljon kun voin ja hän antaa.
Tämä äidin hyysääminen on ollut minulle elämn pituinen projekti. Hän oli ja on vieläkin fyysisesti terve, silti olen tehnyt hänelle siivoukset ym... aina. Hän ei siivoa eikä tee, eikä ole koskaan tehnyt mitään itselleen vastenmielistä.
Ei enää viitsisisi, olen melkein huonompi kuntoinen kun äiti.Ymmärrän mistä puhut. Tällaiset "hyväksikäyttäjät" osaavat käyttää hyväkseen "kilttejä tyttöjä" jotka alistuvat siihen mitä heiltä odotetaan. itä tapahtuisi jos vain nyt miettisit hieman itseäsikin ja järjestäisit äitisi asiat jotenkin muuten? Mitä luulet että äidissäsi tapahtuisi?
- Minä ja muut
8 + 16 kirjoitti:
>Olettaisitko että hän sitten menisi antamaan empatiaa ja tukea tuttavaperheelle tällöin? <
Kiitos sinulle, Minä ja muut. Avasit silmäni sille tosiasialle, ettei äidin suruvalittelukäynnistä naapurin ja ystävän luokse olisi tosiaankaan ollut surevalle ystävälle minkäänmoista lahtua, ehkä jopa päinvastoin, jos äiti olisi tyypillliseen tapaansa sanonut jotain sydämetöntä.
Ei todellakaan kannata odottaa empatiaa ja myötätuntoa ihmiseltä, joka ei siihen ole terveenäkään pystynyt.
On vaan edelleenkin vaikea hyväksyä omassa äidissään tunnekylmyyttä ja toisista piittaamattomuutta, tietäen että hän on elämänsä varrella sekä tarvinnut että saanut paljonkin ystävien, naapureitten ja tuttavien tukea. Mielelläni näkisin, että hän vastavuoroisesti ainakin osoittaisi myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat vuosikymmenten mittaan olleet hänen tukenaan.
Ilmeisesti on sittenkin minun syytä kasvattaa itseäni myöntymään siihen kylmään tosiasiaan, ettei narsisti muuksi muutu.Tunnekylmyys ja piittamattomuss omassa äidissä on vaikea hyväksyä ehkä siksikin kun äitiyteen liitetään enimmiten sellainen hoiva- ja huolenpito-ominaisuus. Äitien odotetaan aina huolehtivan ja huoltavan muita. Alzheimerintauti liuúttaa äitiä yhä kauemmaksi lapsistaan kun äiti ei enää kohta tunnista lapsiaan. Puhumattakaan että antaisi itsestään lämpöä ja empatiaa muille jos ei sitä aiemminkaan ole antanut. Kipeitä luopumiseen liittyviä asioita.
- nimimerkki.
8 + 16 kirjoitti:
>Olettaisitko että hän sitten menisi antamaan empatiaa ja tukea tuttavaperheelle tällöin? <
Kiitos sinulle, Minä ja muut. Avasit silmäni sille tosiasialle, ettei äidin suruvalittelukäynnistä naapurin ja ystävän luokse olisi tosiaankaan ollut surevalle ystävälle minkäänmoista lahtua, ehkä jopa päinvastoin, jos äiti olisi tyypillliseen tapaansa sanonut jotain sydämetöntä.
Ei todellakaan kannata odottaa empatiaa ja myötätuntoa ihmiseltä, joka ei siihen ole terveenäkään pystynyt.
On vaan edelleenkin vaikea hyväksyä omassa äidissään tunnekylmyyttä ja toisista piittaamattomuutta, tietäen että hän on elämänsä varrella sekä tarvinnut että saanut paljonkin ystävien, naapureitten ja tuttavien tukea. Mielelläni näkisin, että hän vastavuoroisesti ainakin osoittaisi myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat vuosikymmenten mittaan olleet hänen tukenaan.
Ilmeisesti on sittenkin minun syytä kasvattaa itseäni myöntymään siihen kylmään tosiasiaan, ettei narsisti muuksi muutu.Tästä tuli mieleen äitini "empatia", lähisukulainen sairasti pitkälle kehittynyttä syöpää. Äiti sattui yhtä aikaa meille hänen kansaan, äiti röyhisti rintaansa ja sanoi "eikö olekin hienoa että minä olen näin hyvässä kunnossa, mistähän sulle se syöpä oikein tuli".
Sitten jatkoi, sulla on varmasti paljon rahaa pankissa, meillähän on yhtä isot eläkkeet, minä olen säästänyt........ verran.
Naapurilla on vain velkaa, minä voisin ostaa hänenkin asuntonsa jos haluaisin.
Minua haukkuu lihavaksi, enkä huolehdi hänestä tarpeeksi, on niin yksinäinen.
Pitäisi käydä vain ja ainoastaan silloin kun hänelle sopii, tietysti ruokakassin kanssa.
Miten minusta onkin tullut tällainen nynnerö, opin hyvin varhain että äiti on se jota on palveltava.
Hän piti isääni kuin pässiä narussa, jos en ollut mieliksi niin hän yllytti isän kimppuuni. Sain aiheetta selkääni monta kertaa.
Tällaista seurustelua. - Paha tytär
nimimerkki. kirjoitti:
Tästä tuli mieleen äitini "empatia", lähisukulainen sairasti pitkälle kehittynyttä syöpää. Äiti sattui yhtä aikaa meille hänen kansaan, äiti röyhisti rintaansa ja sanoi "eikö olekin hienoa että minä olen näin hyvässä kunnossa, mistähän sulle se syöpä oikein tuli".
Sitten jatkoi, sulla on varmasti paljon rahaa pankissa, meillähän on yhtä isot eläkkeet, minä olen säästänyt........ verran.
Naapurilla on vain velkaa, minä voisin ostaa hänenkin asuntonsa jos haluaisin.
Minua haukkuu lihavaksi, enkä huolehdi hänestä tarpeeksi, on niin yksinäinen.
Pitäisi käydä vain ja ainoastaan silloin kun hänelle sopii, tietysti ruokakassin kanssa.
Miten minusta onkin tullut tällainen nynnerö, opin hyvin varhain että äiti on se jota on palveltava.
Hän piti isääni kuin pässiä narussa, jos en ollut mieliksi niin hän yllytti isän kimppuuni. Sain aiheetta selkääni monta kertaa.
Tällaista seurustelua.>Miten minusta onkin tullut tällainen nynnerö, opin hyvin varhain että äiti on se jota on palveltava.<
Kohtalotovereita sinulla varmasti riittää. Minustakin tuntuu kaikki kertomasi hyvin tutultä.
Minäkin olen äidin mielestä ruma, lihava, tyhmä, en äidin mielestä osaa mitään ja kuulema koko kylä minulle nauraa. Nain väärän miehen, ostin väärän talon, valitsin väärän ammatin.
Ennen äidin puheet loukkasivat minua syvästi, enää en välitä.
Olen 12-vuotiaasta lähtien tasku- ja vaaterahani itse omalla työlläni koulun ohessa hankkinut ja läksin maailmalle 18-vuotiaana. Minulla on kaunis, omalla työlläni hankittu koti ja haasteellinen, mielenkiitoinen työ.
Toivon, että joskus oppisin ymmärtämään miksi äidillä on aina ollut tarve minua painaa ja mitätöidä - on vielä nykyäänkin. Nyrkki heilahtaa herkästi edelleen.
En vaan enää anna äidin pompottaa ja muistutan häntä omista vioistaan, kun alkaa mennä liiallisuuksiin. En suostu piiaksi enkä kynnysmatoksi, vaan autan matkan päästä, missä voin. Huudan kilpaa, jos on tarvis.
Nytkin pidettiin huutokilpailu lakanoista :-) Yritän saada äidin hyväksymään ja ottamaan käyttöön alapuolelta muovitetun poikkilakanan, joka suojaisi patjat öisiltä vahingoilta. Voitin huutokilvan, sain luvan hankkia hänelle pari sellaista lakanaa. Hyvä minä :-) - Elämä......!
Paha tytär kirjoitti:
>Miten minusta onkin tullut tällainen nynnerö, opin hyvin varhain että äiti on se jota on palveltava.<
Kohtalotovereita sinulla varmasti riittää. Minustakin tuntuu kaikki kertomasi hyvin tutultä.
Minäkin olen äidin mielestä ruma, lihava, tyhmä, en äidin mielestä osaa mitään ja kuulema koko kylä minulle nauraa. Nain väärän miehen, ostin väärän talon, valitsin väärän ammatin.
Ennen äidin puheet loukkasivat minua syvästi, enää en välitä.
Olen 12-vuotiaasta lähtien tasku- ja vaaterahani itse omalla työlläni koulun ohessa hankkinut ja läksin maailmalle 18-vuotiaana. Minulla on kaunis, omalla työlläni hankittu koti ja haasteellinen, mielenkiitoinen työ.
Toivon, että joskus oppisin ymmärtämään miksi äidillä on aina ollut tarve minua painaa ja mitätöidä - on vielä nykyäänkin. Nyrkki heilahtaa herkästi edelleen.
En vaan enää anna äidin pompottaa ja muistutan häntä omista vioistaan, kun alkaa mennä liiallisuuksiin. En suostu piiaksi enkä kynnysmatoksi, vaan autan matkan päästä, missä voin. Huudan kilpaa, jos on tarvis.
Nytkin pidettiin huutokilpailu lakanoista :-) Yritän saada äidin hyväksymään ja ottamaan käyttöön alapuolelta muovitetun poikkilakanan, joka suojaisi patjat öisiltä vahingoilta. Voitin huutokilvan, sain luvan hankkia hänelle pari sellaista lakanaa. Hyvä minä :-)Ottakaa hyvät ihmiset se riski, että vaikka hylkäätte omaisenne!
Nuo yllämainitut jutut ei käy.
Se ei ole oikein.
Ja vaikka miten joku syyllistäisi, älkää uskoko,
se on vanha konsti, syyllistäminen, ja aina yhtä toimiva.
Kukaan meistä ei ole syntynyt kenenkään marttyyrin
tai tyrannin palvelijaksi.
Ei liioin kynnysmatoksi.
Elämällä on jokin ihan muu tarkoitus.
Kumpa joku uskoisi, ennenkuin itse sairastuu.... - Sian sellainen
Minä ja muut kirjoitti:
Luonteenpiirteeseen kuuluva ilkeys ei poistu useinkaan Alzheimerin myötä vaan päinvastoin korostuu. Tässä valossa kannattaako houkutella ilkeää alzheimer-sairasta käymään jakamassa empatiaa hyvän perheystävän luo?Jos kerran tiedossa on ettei sitä empatiaa ole terveenäkään juurikaan löytynyt?
Sodan jälkeen katsottiin parhaaksi kasvattaa swuuri ikäluokka tulevaisuuden turvaksi.Opetettiin myös koulutukset työnteko ja tavat heille,joita he edustivat kykynsä mukaan ja varallisuuksiensa mukaan.Nyt parutaan ja itketään kun sama suuri ikäluokka ikääntyy ja moni kaipaa jo jotain palveluakin elämäntyöstään.Onko se yhteiskuntamme mielestä jokin rikos kun he ikääntyvät.Jos sellaisille vätyksille joilla olisi jo velvollisuus katsella lähimmäisiäkin eikä kykene muuhun kuin ruikuttamaan,ei heillä ole mitään suomalaista sisua eikä mitään muutakaan.Nämä ovat ikänsä elänneet suurenkin ikäluokan verovaroin jonka sossu on levittänyt heidän käyttöönsä ja muut mamseli-järjestöt.
- 4+19
Sian sellainen kirjoitti:
Sodan jälkeen katsottiin parhaaksi kasvattaa swuuri ikäluokka tulevaisuuden turvaksi.Opetettiin myös koulutukset työnteko ja tavat heille,joita he edustivat kykynsä mukaan ja varallisuuksiensa mukaan.Nyt parutaan ja itketään kun sama suuri ikäluokka ikääntyy ja moni kaipaa jo jotain palveluakin elämäntyöstään.Onko se yhteiskuntamme mielestä jokin rikos kun he ikääntyvät.Jos sellaisille vätyksille joilla olisi jo velvollisuus katsella lähimmäisiäkin eikä kykene muuhun kuin ruikuttamaan,ei heillä ole mitään suomalaista sisua eikä mitään muutakaan.Nämä ovat ikänsä elänneet suurenkin ikäluokan verovaroin jonka sossu on levittänyt heidän käyttöönsä ja muut mamseli-järjestöt.
Mene hoitoon Sian sellainen..
- ristiina ja tytär
Minun mies ei ollut koskaan ilkeä minulle kun oli terve,sairaus tehnyt hänet aivan mahdottomaksi välillä.Esim . kauppaankin nykyään vaikea viedä kun saattaa laukaista jonkun ikävän ja ilkeän kommentin jostain ihmisestä.En nyt sanoisi että korostuu,vaan alzhemer tekee tämän,katala sairaus.Lääkitys saattaa joskus auttaa,meillä lievittää vähäsen,jemmaan sitä vanukkaaseen,muuten ei mies ota ; )
- Minä ja muut
Juu mut jos ilkeys on ollut jo ennen Alzheimeria, ja vieläpä taipumus valita läheisensä hyvötyajattelun periaatteella jo terveenä. Haluan vain sanoa et älkää vaatiko omaishoidettaviltanne sellaista mihin hän ei enää kykene, suhtautukaa ymmärryksellä sairaaseen.
- ristiina ja tytär
Alzheimersairas ei ajattele enää muiden hyödyntämistä,kyllä se niin vaistojen varassa kaikki,entinen ,nykyinen ,tulevaisuus sekaisin päässä,ja riippuen mikä osa vaurioitunut,kaikki vaikuttaa käytökseen.Jos alzhemersairaalle sanoo soo ,soo ei hyödytä yhtään mitään,sosiaalinen relekin pois päältä.Aggressivinen alzheimersairas on todella tuuliajolla,hoitoon ja lääkitykseen,jos se nyt enää edes auttaa!!
- :)
Tulee oma pieni maailmankaikkeus, sen tapahtumat ovat juuri sellaisia että kaikkien pitäisi toimia samoin.
Jos joku on eri mieltä, hän on myös väärässä.
Sellaiset jotka eivät ole omaishoitajia, näkevät selkeämmin virheet ja laiminlyönnit joita omaishoitaja tekee. Ei ole hyvä laiminlyödä itseäänkään, se ei ole omaiselle hyväksi jos hoitaja on liian uupunut.- mememex
Kirjoitit todella osuvasti:)
- 9*1
Niin minäkin ihmettelen.
Omaishoitajathan ovat empaattista porukkaa?
Voi olla että raskas työ kiristää hermoja välillä. Hyvä että voi jossain purkaa pahaa oloaan, tämä on tällaisen palstan hyviä puolia. - jk
niinkö
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076952Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982