Olemme uusiosuhteessa.Mieheni poika paljastui huumeiden käyttäjäksi juuri kun olimme muuttaneet yhteen.Hän ei asu kanssamme.Poika ei käy töissä,ei opiskele,hänelle ei voi sanoa mitään,koska hän menettää malttinsa heti.Kotona asuessa isän kanssa varasti rahaa, myi milloin mitäkin ,haistatti meille v:a kun ei saanut tarpeeksi rahaa vaikka sai satoja markkoja,mikään ei riittänyt. Koen Hänet riippakivenä elämässämme.Jatkuva soittaminen ,laskujen maksaminen on saanut minut miettimään kuinka kauan jaksan katsella tälläistä.En pysty olemaan hänen kanssaan tekemisissä,josta seurauksena saan haukut niskaani. Mielestäni poika yli kaksikymppisenä on vastuussa laskuistaan ja elämästään.Mieheni mielestä 500markan puhelin laskut eivät ole mitään ,kun poika itsekin voisi tehdä jotain eikä hakea toimeen tuloaan ja elatustaan sossusta ja vanhempien kukkarosta.Mielestäni vanhempien vastuunkin pitäisi jossain vaiheessa väistyä ja siirtyä lapselle itselleen.En voi edes kaikkea kertoa.Minua on alkanut ahdistaa tämä tilanne,koska mieheni tekee minut ongelmaiseksi ,eikä koskaan voi myöntää poikansa toimivan väärin.Olen hakenut apua psykologilta ,mutta hän totesi olevansa aivan avuton ongelmani edessä.Kun kysyin miten selviän tämän tilanteen kanssa hän kehotti minua nostamaan kytkintä.Omat näkemykseni lasten kasvatuksesta ovat kaukana mieheni ajatusmaailmasta. Mielestäni lapsilla täytyy olla rajat ja rakkautta,eikä raha millä pojan vanhemmat kuittaavat kaiken.Kun on antanut tukon rahaa,voi taas vähän aikaa olla hyvällä omalla tunnolla.Haluaisin kuulla toistenkin mielipiteitä asiasta ennenkuin kaikki on liian myöhäistä...
Huumeongelma suhteessa
Päättyykö suhde ?
1339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voitavasi ja minua ilahdutti lukea se, että oet käynyt jopa psykologilla asian tiimoilta. on hyvä päästä puhumaan ja pyytää ulkopuolista apua silloin, kun omat voimat ovat lopussa. mikäli pojalta puuttuu itseltään halu saada elämänsä raiteilleen, ei se tule muiden painostuksesta onnistumaankaan. tätä jatkuvasti auttamalla teette vain karhunpalveluksen. joskus paras apu on antaa toisen nousta itse ylös kaivamastaan kuopasta.
aikuisen on otettava itse vastuu omista valinnoistaan. vanhempien rakkaus ei ole ainaista hyväksymistä ja pelastamista. rakkaus on välittämistä ja auttamista, mutta aikuista lasta kohtaan se tulisi osoittaa muuten, kuin konkreettisesti tekemällä asioita tämän puolesta. tuki voi olla henkistä (rohkaisuja:" kyllä sinä pystyt" ja "kyllä sinä selviät!").
jonkun täytyy käydä todella syvällä oppiakseen. teidän täytyy antaa pojan tulla toimeen omillaan. kun kukaan ei enää ole pelastamassa pulasta, tämä joutuu opettelemaan väkisinkin kantamaan vastuun omista tekemisistään. vaikka se sitten edellyttäisi hyvinkin rajuja tilanteita (virkavallan väliin tulemista ym.), on se ainoa selviytymiskeino teille kaikille. jossain vaiheessa on niin syvällä, ettei ole kuin yksi tie, ja se on siinä vaiheessa eteenpäin!