Omakotitalosta haaveileva

Miten se kiinteistövero lasketaan? Talon asuinneliöt kertaa jotain....?

Niin, omakotitalossa olin aina asunut ja haaveena se oli pikkulikasta asti asua vielä myöhemminkin, sitten isona. Eli nyt.

Eipä muuta kuin tuumasta toimeen: tonttia hankkimaan, arkkitehti suunnittelemaan, rakennusluvat vetämään ja sitten rakentamaan. Siinä sitä sen rakentamisen lumoissa ollaan oltu jo reilu vuosi, eikä ihan vielä loppua näy! Mutta, en tosiaankaan valita. Itse päätimme mökkimme (250m2, mutta ei mikään linna tai palatsi - vaan ihan tavanomainen talo jossa pyritty ottamaan huomioon elämisen erilaiset tarpeet ja viihtyvyys/käytännöllisyys) rakentaa ja kaiken vapaa-aikamme siihen uhrata, mutta onpahan ainakin näkemystä ja kokemusta. Ja vähemmän rahan menoa. Menee se rakentaminen muuten ihan harrastuksenakin (jos tykkää tehdä elementtejä, laittaa aluskatteita, tehdä kattoa, muurata seinää, virittää lattialämmitystä tai maalämpöputkia maahan ja plajon, paljon muuta!) ja mukavaa yhdessäoloa, jos vaan pystyy sen seillai ottamaan. Meidän tapauksessa rakkaus se on vain lujittunut sitä myöten kun talo valmistuu. Alkuunsa aloin rakentamaan taloa yksin, myöhemmin tuli kulta kehiin & hiukan myöhemmin kihlat ja sitä myöten asiat vain parani ja nyt odotamme joulua ja kenties jo oman uuden kodin ihanuutta!

Tällä tarinalla sanon vain sen, että rakentaminen voi tosiaankin olla antoisaa ja mukavaa puuhaa eikä siis aina tuhoa sitä suhdettakaan :) Mutta...kyllä asioista pitää ottaa selvää etukäteen ja olla aidosti innostunut ja valmis kenties sitten tekemään asian eteen muutakin kuin odottaa "linnansa" valmistumista. Tai, jos rahaa on oikein rutkasti, eipä siinä tarvitse muuta kuin valita hyvät työmiehet, mutta niitäkään kun ei aina ole saatavilla- parhailla riittää keikkaa ilman sitä sinunkin projektia. Kaikenkaikkiaan rakentaminen vaatii hirmuisetsi realistisuutta, jalat maassa ajatusta ja varautumista todella siihen, ettei se asuminen ilmaista (kuten aiemmissa jutuissa jo kerrottu)todellakaan ole.

Susba kirjoitti:

Niin, omakotitalossa olin aina asunut ja haaveena se oli pikkulikasta asti asua vielä myöhemminkin, sitten isona. Eli nyt.

Eipä muuta kuin tuumasta toimeen: tonttia hankkimaan, arkkitehti suunnittelemaan, rakennusluvat vetämään ja sitten rakentamaan. Siinä sitä sen rakentamisen lumoissa ollaan oltu jo reilu vuosi, eikä ihan vielä loppua näy! Mutta, en tosiaankaan valita. Itse päätimme mökkimme (250m2, mutta ei mikään linna tai palatsi - vaan ihan tavanomainen talo jossa pyritty ottamaan huomioon elämisen erilaiset tarpeet ja viihtyvyys/käytännöllisyys) rakentaa ja kaiken vapaa-aikamme siihen uhrata, mutta onpahan ainakin näkemystä ja kokemusta. Ja vähemmän rahan menoa. Menee se rakentaminen muuten ihan harrastuksenakin (jos tykkää tehdä elementtejä, laittaa aluskatteita, tehdä kattoa, muurata seinää, virittää lattialämmitystä tai maalämpöputkia maahan ja plajon, paljon muuta!) ja mukavaa yhdessäoloa, jos vaan pystyy sen seillai ottamaan. Meidän tapauksessa rakkaus se on vain lujittunut sitä myöten kun talo valmistuu. Alkuunsa aloin rakentamaan taloa yksin, myöhemmin tuli kulta kehiin & hiukan myöhemmin kihlat ja sitä myöten asiat vain parani ja nyt odotamme joulua ja kenties jo oman uuden kodin ihanuutta!

Tällä tarinalla sanon vain sen, että rakentaminen voi tosiaankin olla antoisaa ja mukavaa puuhaa eikä siis aina tuhoa sitä suhdettakaan :) Mutta...kyllä asioista pitää ottaa selvää etukäteen ja olla aidosti innostunut ja valmis kenties sitten tekemään asian eteen muutakin kuin odottaa "linnansa" valmistumista. Tai, jos rahaa on oikein rutkasti, eipä siinä tarvitse muuta kuin valita hyvät työmiehet, mutta niitäkään kun ei aina ole saatavilla- parhailla riittää keikkaa ilman sitä sinunkin projektia. Kaikenkaikkiaan rakentaminen vaatii hirmuisetsi realistisuutta, jalat maassa ajatusta ja varautumista todella siihen, ettei se asuminen ilmaista (kuten aiemmissa jutuissa jo kerrottu)todellakaan ole.

Rakensimme yhdessä mieheni kanssa kolmelapsiselle perheellemme n. 250m2 talon. Vain pakolliset työt teetimme ulkopuolisella, kuten sähkö- ja putkityöt. Ennen projektia saimme kyllä kuulla tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin avioerokertomuksia ja monenlaisista yllättävistä koettelemuksista mitä rakentaminen voikaan tuoda tullessaan. Liekkö ainakin osa pelkkää pelottelua ja kateellisten panettelua, heh. Omalle kohdalle emme tietenkään pelänneet sellaisia tapahtuvaksi. Otimme haasteen vastaan avoimin mielin, tarkkoja laskelmia tehden ja tietoa hankkimalla. Mies tosin jo ammattinsa puolesta tiesi asioista paljon myös käytännön tasolla, mutta omakohtaista kokemusta rakentamisprojektista meillä ei ennestään ollut. Minä kokemattomampana opin paljon paljon uutta ja innostuin koko ajan yhä enemmän ja enemmän kun alkoi oman suunnittelun ja käden jälkeä syntymään. Luovuus pääsi välillä valloilleen ja nautin suunnattomasti. Myös yhteistyön sujuminen miehen kanssa yllätti, meillä oli usein jopa "hauskaa" raksalla. Kaikesta huolimatta takana on aika rankka vuosi, kun omien töiden ohella rakennettiin. Nyt talo on kutakuinkin valmis ja siinä asuu onnellinen perhe. Olemme tosi tyytyväisiä saavutukseemme ja mies jopa vihjailee, että joskus voitaisiin ottaa uusiksi.