Miten suhtautua asiaan?Olen pyörinyt jo yli 4-vuotta erään naisen kanssa.Hänellä on lapsi,tyttö,jostain ihmehairahduksesta.Elikkä tytön isistä ei oo mitään harmia ja asianosainen itse toivoo,että koko henkilö ois kuollut tms.No asiaan.Elikkä oon itse jo iän puolesta lähestymästä keski-ikää,lapseton mies.Ja tämä nainen on noin 5-vuotta nuorempi.Omia lapsia ei oo.Eikä näköjään tuu.Tää on ollut aika kova kompastuskivi suhteessamme.Itseasiassa en ole edes itse varma,haluanko omia lapsia,mutta surkeimmatkin kaverit lähiympäristössä ovat saaneet omia pentuja.Pientähän toi on ottaen huomioon viime joulun.Muijan nuorimmaisellakin siskolla oli esittää appivanhempien riemuksi väh. pari kappaletta ihmelapsia.Itse vietin joulun sohvannurkassa istuen ja ihmetellen.Naiseni tietää,että tää on kynnyspaikka meidän suhteessa.Hänen 7-vuotias tyttönsä on kyllä aivan loistava sydäntenmurskaaja.Oon aika usein lapsenvahtina pikkulikalle ja se pitää ihan isänään,vaikka tietää etten oikeasti oo.Mutta tää rassaa..varsinkin kun muija on jyrkästi sanonut,ettei haluu lisää lapsia.Rakastan naistani syvästi,en kait muuten roikkuisi suhteessa.Mutta mitä tehdä,roikkua suhteessa vai tehdä mukulia jonkun asiaan vihkiytyneen kanssa??
Lapsenteko
Daiju
3544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi koskaan saada biologisia lapsia. kun kerran saat olla "isänä" tälle kumppanisi lapselle, niin miksi et ottaisi koko iloa irti siitä? miksi lasten täytyisi olla biologisia? olen itse ottolapsi ja kokenut olevani aivan yhtä tärkeä ja rakas ottovanhemmilleni, kuin mitä biolapsetkin ovat vanhemmilleen.
mutta kun tiedän,että mun ruuti on "kuivaa".Eräs nainen teki abortin mulle satunnaisessa suhteessa joskus nuorempana.Olin silloin aika hölmö muutenkin.Mutta kai tää on joku geeneissä oleva juttu kans "Minä mies,minä siittää lapsia".Hölmöä touhua toikin.Mutta joku tässä hommassa vähän jurppii.
Hankala paikka. Kyllä minusta on vahvasti biologinen tarve haluta omia lapsia; ymmärrän tuskasi.
Itselläni on hieman samantapainen tilanne; mulla on kuitenkin jo yksi lapsi ja avomiehelläni kaksi, jotka jo isoja. Kaipaisin kovasti toista lasta, mutta avokkini on kylmästi pitänyt päänsä eikä halua kanssani enää lapsia vaikka tietää, että asia on mulle tosi kipeä. Mitään varsinaista estettä ei ole mutta avokkini on vain itse saanut tarpeeksi lapsia. Hän pitää tiukasti myös minusta kiinni; haluaa silti pitää suhteemme koossa.
Mulla olisi kyllä hyviä perusteita, mm. lähisuku on tosi vähissä. Tosin lapsihaaveeni alkaa olla kohta utopiaa, alan lähestyä neljääkymmentä.