Myöhäinen murrosikä ja kaverit

"Olen tytöltä yrittänyt kysellä, mutta hän ei vastaa. Ainoa vastaus on, että muut ovat tyhmiä ja hän on ainoa kiva. Hänen sisällään on joku lukko, jota en saa auki."

Heh murrosikä tuloillaan ihan selvästi. Onneksi olkoon ja otan osaan.

grappi se tyttös kehittyy normaalisti ajan kans turhaa hätäillä nyt vielä täsä yhteiskunnasa hätäillää muuteski liikaa

Minulla alkoi puberteetti normaalisti ja mieluumminkin melko aikaisin kuin myöhään (11v) mutta sitten tapahtui jotain merkillistä; minulla oli selkeästi rinnat ja karvoitusta, mutta jostakin tuntemattomasta syystä pituuskasvu pysähtyi ja samalla kaikki muukin fyysinen kehitys äitini yritti puhua terkalla mutta hän vain totesi kylmän rauhallisesti että fyysinen oli hidasta. (Minulla ei ollutvielä 14v kuukutisia).
En viihtynyt ikäisteni seurassa, yläasteelle siirryttäessä minua alettiin kiusata.
Kasiluokan alussa minulle puhkesi epilepsia. Pääsin erikoissairaanhoidon piiriin ja sitä kautta lastentautien polille jossa todettiin ettei minulla ollut omaa hormonitoimintaa. Taudin nimi on hypergonadotrooppinen hypogonadismi (hyvin harvinainen). Minulle aloitettiin estrogeenikorvaushoito jota tulen käyttämään aina vaihdevuosi ikään asti
En tällä tarkoita että tyttärelläsi oli kyseinen sairaus mutta myös tavallisessa viivästyneessä puberteetissä hormonikorvaushoidosta voi olla apua. Puhu A:tyttäresi kanssa; se voi tehdä kipeää mutta voi myös pitkän päälle auttaa. B: Kouluterveydenhoitajalle mahdollisesta hormonikorvaushoidosta, en tarkoita pysyvästi mutta tilapäisesti ettei tyttäresi niin paljon jälkeen.

Itse kehityin aikaisin, ei ollut kivaa sekään, kun jo ala-asteella oli naiselliset muodot, kun toiset olivat lapsia vielä, ja pitkään olin luokallani ainoa, jolla oli jo kuukautiset ja käytin rintaliivejä. Nyt minulla on aikaisin kehittynyt yläasteikäinen poika, äänenmurros alkoi 6-luokalla ja nyt on täysin miehen oloinen. Voisi kuvitella, että tämä on perinnöllistä, mutta nuorempi poika taas kehittyy hitaasti ja on nyt 11-vuotiaana ihan pikkupoika niin olemukseltaan kuin mieleltään. Toinen oli tossa iässä ihan murkku jo. Näin ne lapset kehittyy yksilöllisesti, et voi muuta tehdä, kuin tukea kasvana nuoren itsetuntoa, ja yrittää saada hänet uskomaan, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on, ja että kyllä aika tekee tehtävänsä.

Hei, minun tarina on tällainen. 7-vuotiaana operoitu nivustyrä, jonka yhteydessä toinen munasarja lähti. Ihmettelin viivästynyttä kehitystä, sillä minulle ei kerottu mitään. Oliko äitini sitten liian itkuherkkä kun ei pystynyt tunnustamaan minulle tapahtunutta. Vasta aikuisena sain tietää gynekologilla. Kuukautisia ei tullut koskaan säännöllisesti ja korvaushoidolla olin, mutta siinä caiheessa rinnoista tuli kohtuuttoman isot ja lihoin muutenkin. Kuukautisveri haisi kamalalle. Lopetin korvaushoidon tuloksettomana, kun emme mieheni kanssa saaneet lasta ja kyllästyin arpomiseen. Mutta niin pienenä en tiennyt mikä mua vaivasi. Leikin tosiaan vielä 12-vuotiaana lasten leikkejä, vaikkakin rinnalla kasvoin koulussa normaalisti. Älä huoli, on monta eri tapaa olla nuori. Kyllä se siitä, vielä ei varmaankaan kannata huolestua.

Murrosikähän länsimaissa on keskimäärin aikaistunut huimasti tässä sukupolvessa hyvän ravinnonsaannin vuoksi. Tytöillä murrosikä voi alkaa hyvinkin jopa 9-vuotiaana, pojilla puolestaan jo 10-11-vuotiaana. Myös lisäaineilla elintarvikkeissa on ilmeisesti tähän osuutta.

Mulla alko taas liian aikasin murrosikä
jo 7v