Pakko jonnekin nyt kirjoittaa..
Mun rakas pieni kolli poika kuoli yhtäkkiä..
on nyt niin kamalan tyhjä olo, aivan kuin en saa ilmaa, oma kämppä tuntuu niin oudolta ja tyhjältä itkettää koko aika, on niin kova ikävä rakasta kolliani ja niin kamala tyhjä olo, tukehdun suruun, kun tiedän että kolli ei enää tule sieltä iloisesti ja kipitä taloon kun huudan sen sisälle, aina halattin toisiamme, kolli oikein halasi mua, sain kollilta paljon rakkautta! kaikki on nyt vaan tyhjää.. '(
voisiko joku samaa kokenut sanoa jotakin lohduttavaa..? :'((
Mun rakas pieni kolli poika kuoli yhtäkkiä..
on nyt niin kamalan tyhjä olo, aivan kuin en saa ilmaa, oma kämppä tuntuu niin oudolta ja tyhjältä itkettää koko aika, on niin kova ikävä rakasta kolliani ja niin kamala tyhjä olo, tukehdun suruun, kun tiedän että kolli ei enää tule sieltä iloisesti ja kipitä taloon kun huudan sen sisälle, aina halattin toisiamme, kolli oikein halasi mua, sain kollilta paljon rakkautta! kaikki on nyt vaan tyhjää.. '(
voisiko joku samaa kokenut sanoa jotakin lohduttavaa..? :'((
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otan osaa..
Mun rakas kollini kuoli 2 vuotta sitten ja tuntemukseni oli ihan sama kuin sulla, vaikka mulle jäi vielä toinen kolli elämäni iloksi.
En osaa mitenkään sua lohduttaa.. en muuten kuin että aika tuo helpotusta oloon vaikka ikävä ei koskaan kuolekaan.
Ainakin minulla tulee vielä kyyneleet silmiin kun ajattelen tuolla männyn juurella nukkuvaa rakastani.. ja kaipuu on niin kova. Voi että mulla on sitä kissaa ikävä!
Jaksamisia sinulle.. Yksi keinon voisi olla se, että kirjoittaisit kaikesta siitä mukavasta ja iloa mieleen tuovasta mitä kissastasi mieleen tulee. Kirjoittaminen nimittäin ihan oikeasti on joskus todella terapeuttista!
Mutta muista.. nyt kissasi on tähtenä taivaalla tuikkimassa.. lempeänä tuulen henkäisynä poskellasi.. ja että mikään jota todella rakastetaan ja muistetaan, ei kuole koskaan!
Ja.. kerran vielä kissojemme kanssa toisemme tapaamme!
Kiitos paljon teille vastauksesta ja lohdutuksesta.
Olenkin jo alkanut yrittää kirjoittaa , mutta en voi vielä kunnolla keskittyä on niin tuskainen olo.
Haudoin mun kolli pojan omaan puutarhaani pari tuntia sitten, kun hain kollin löytöeläintalosta takaisin kotia jonne se oli viety ...
Kolli on varmaan iloinen, kun löysin ja tulin hakemaan sen takaisin kotia ja saa olla omassa pihassa jonne kolli ilmestyi luokseni 3 vuotta ja kaksi kuukautta sitten.
Kolli oli silloin pieni katukissa pelokas ja villi ja sen 7-8 kuukauden ikäinen.
Kesytin kollin ja kollista tuli maailman herttaisin kolli, oli aina niin kiitollinen aina kehräsi kun sai tuokaa, ja niin rakastavainen mua kohtaan :'(
Tyhjä olo on vieläkin, vaikka kolli on nyt haudattu mua lähelle, siis meidän omaan puutarhaan..
Sain nauttia kollista 3 vuotta ja kaksi kuukautta , liian lyhyt aika, mutta ei voi mitään.. :'(
tuokaa piti olla Ruokaa
Minäkin uskon, että kirjoittaminen voi auttaa. Jaksamista.