Hei!
Te kuusikymppiset olette minua reilut kymmenen vuotta vanhempia. Ja reilut kymmenen vuotta viisaampia. Siksi pyydän teiltä apua, kannanottoa.
Minä olen 49-vuotias nainen, neljän melkein aikuisen tytön äiti. Olen ollut avioliitossa 25 vuotta. Mutta koko avioliiton ajan olen ollut kuin yksinhuoltaja, mieheni on vienyt työ, viini, laulu ja vieraat naiset. Taloudellisesti meillä ei koskaan ole ollut mitään hätää, mutta perheessämme isä on ollut vain vierailuilla.
Kun tytöt kasvoivat, jäi minulle aikaa miettiä omaa elämääni. Olin kamalan yksin kaiken keskellä. Tapasin miehen, johon rakastuin aivan silmittömästi. Siitä on nyt viisi vuotta. Tänään on vuosipäivä.
Alussa olin vain onnellinen, että minulla oli elämässäni joku, jota rakastaa. Rakkaus toi elämääni ihanan auringon.
Nyt en tiedä mitä ajatella. Hänellä on oma perhe, omat lapset. Silti rakastan häntä (jos lapsia ei oteta lukuun) enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Mitä oikein aijon loppuelämälläni tehdä?
Mikä on minun tie...sitä mietin 49-vuotiaana, kun elämän pitäisi olla seesteistä.
Haluaisin vaan sanoa, että en ole paha ihminen, vaikka olenkin toinen nainen. Kyllä rakkaudessa on aina kaksi osapuolta.
Anniina
Te kuusikymppiset olette minua reilut kymmenen vuotta vanhempia. Ja reilut kymmenen vuotta viisaampia. Siksi pyydän teiltä apua, kannanottoa.
Minä olen 49-vuotias nainen, neljän melkein aikuisen tytön äiti. Olen ollut avioliitossa 25 vuotta. Mutta koko avioliiton ajan olen ollut kuin yksinhuoltaja, mieheni on vienyt työ, viini, laulu ja vieraat naiset. Taloudellisesti meillä ei koskaan ole ollut mitään hätää, mutta perheessämme isä on ollut vain vierailuilla.
Kun tytöt kasvoivat, jäi minulle aikaa miettiä omaa elämääni. Olin kamalan yksin kaiken keskellä. Tapasin miehen, johon rakastuin aivan silmittömästi. Siitä on nyt viisi vuotta. Tänään on vuosipäivä.
Alussa olin vain onnellinen, että minulla oli elämässäni joku, jota rakastaa. Rakkaus toi elämääni ihanan auringon.
Nyt en tiedä mitä ajatella. Hänellä on oma perhe, omat lapset. Silti rakastan häntä (jos lapsia ei oteta lukuun) enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Mitä oikein aijon loppuelämälläni tehdä?
Mikä on minun tie...sitä mietin 49-vuotiaana, kun elämän pitäisi olla seesteistä.
Haluaisin vaan sanoa, että en ole paha ihminen, vaikka olenkin toinen nainen. Kyllä rakkaudessa on aina kaksi osapuolta.
Anniina
Vastaukset 32
Vanhimmat
Oletko aikaisemmin kirjoitellut tuolla toisilla palstoilla,olen lukenut siellä vähän saman tyyppistä kerrontaa.
Onkohan nyt aivan varma,että olet löytänyt sen oikean rakkauden.
Vai onko mielessäsi kostonhimo,kun olet saanut huomata tulleeksi petetyksi.
Miksi sitten et ole hakenut eroa,jos asiat todella ovat noin huonosti.
Vastaukseksi ei kelpaa,kun on lapset tai omaisuus,sillä lapsille jää lopuksi kaikki mitä omistatte.
Aiotko rikkoa toisenkin perheen sitten,vai mikä on mielessäsi.
Vaikka minun nyt on turha tästä oikeastaan
mitään kirjoittaa,sillä minä en suvaitse
petturuutta missään mielessä.
Aina verukkeita löytyy,että pääsee kuin
koira veräjästä.
Hae ero ennenkuin pettämään alat,vaan oletpa tainnut alkaa jo,siitä ei mitään hyvää seuraa,
laitat vain kaksi perhettä kärsimään.
Mitä tämän niinsanotusti uuden rakkautesi
perhe tästä ajattelee,vai onko tietoisia lainkaan??
Miksi oletat ettei tämä uusi rakastettusi pettäisi sinua,kun kerran vaimoaankin pettää.
Löytäisit varmaan erottuasi vapaan kunnollisen miehen,ei toisten omaa.
On kunnollisiakin vapaita miehiä vielä olemassa,
jos vain kiinnostaa muu kuin pettäminen.
Elin ihan samankaltaista elämää kuin sinä nyt. Ja vähän samankaltainen oli elämäni tilanne.
Täällä palstalla on niin helppo arvostella toista, olla oikeassa, tietää mitä pitäisi tehdä. Täällä ei kuitenkaan kukaan voi porautua toisen sydämeen, eikä tietää miltä siellä tuntuu. Monet näistä kirjoittajista ovat sellaisia, että pelkäävät miehensä tai vaimonsa pettävän itseään ja ovat siksi niin kärkkäitä.
Minä seurustelin avioliiton ulkopuolella melkein kymmenen vuotta. Sitten erottiin molemmat ja perustettiin yhteinen koti vanhoilla päivillä, kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Päivääkään en ole katunut, rakastan häntä edelleen. Ex-siipatkin ovat löytäneet paikkansa elämässä uudelleen. Ei ero ole mikään maailmanloppu kenellekään.
Vaikka viisautta olisi miten paljon tahansa niin aina se ei auta kun ne tunteet pitää valtaansa.
Toisten neuvot voi olla että niitä ajattelee ,mutta jokainenhan ratkaisun tekee omassa elämässään itse .Kuka voi antaa oikean neuvon sinun elämään ja perheen elämäään.
Kukaan toinen ei ole elänyt sitä ja ei kukaan tunne samoja tunteita kuin sinä.
Pohdi vain tarkasti ja punnitse asiat mitkä on tärkeitä mitä haluaisit ja mieti erilaisia ratkaisuja miten ajattelet ne menisivat ja mitä sitten olisi elämäsi.
No mietintä ja jopa keskustelu näiden miesten kanssakin kannattaisi ainakin tulevaisuuden suhteen miettiä ja puhella mitä he haluavat ja odottavat vai haluavatko vain samantilanteen jatkuvan . Tärkein on kuitenkin se mitä itse haluat ja mihin olet valmis oman itsesi ja elämäsi kannalta
Meitä on monta, jotka elämme samanlaista tilannetta. Minäkin.
Toista ihmistä ei voi koskaan omistaa sillä tavalla, että voisi vaatia esim. uskollisuutta. Ei vaikka olisi naimisissakin. Tunteet voi tehdä ihmeellisiä temppuja. Vaikka kuinka ajattelisi järkevästi, niin kun tunteet astuu kuvioihin, niille ei voi mitään.
On turha syyttää ihmisiä ulkopuolelta heidän tekemisistään. Kaikki elävät oman elämänsä, tuntevat omat tunteensa. Kuka niissä on pätevä
neuvoa antamaan?
mutta eikös sitä sitouduta yhdessä elämään ja toisiaan kunnioittamaan. Ei suhde jatku samanlaisena, kun kolmas astuu kuvioihin. Jos sitten vaimosi haluaa kuulla totuuden ja erota, onko rakkaasi valmis "rauniolle rakentamaan".
Olen ollut se aviopuoliso, joka ei voinutkaan jakaa puolisoaan toisen kanssa ja siinä meni monen elämä uusiksi, myös miehen, kun nainen ei voinut syyllisyyden tunnoissaan jatkaa. Kyllä erosta selviää ja aukeaa uusia teitä, mutta vie aikaa ennenkuin luottaa keneenkään. Ja lapsiin sillä on myös vaikutus.
Toista ihmistä ei todellakaan voi omistaa,se on totta.Mutta miksi pitää riippua kiinni sellaisessa ihmisessä mistä ei enää välitä.
Siksi minä oletan että se rakastuminen toisen mieheen on vain koston halua ja näyttämistä.Jos tämä toinenkin on naimisissa.
Ei ero ole mikään häpeä nykyaikana,minä kehoittaisin eroamaan,ainakin saisit itsellesi
mielenrauhan,ei tarvitsisi kysellä mitään.
Ollaan tietenkin kärkkäitä sanomaan oma kantansa
ja niinhän pitää sanoakkin,ei siitä tarvitse
kenenkään ottaa hernettä nenäänsä.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä,
mutta onnellinen et ole jos koston tielle lähdet.
Mutta jos rakastatte toisianne tämän uuden kanssa,niin miksi ette tahoillanne voi erota.
Menkää ja rakastakaa toisianne sitten
puhtaan omantuntonne mukaan,mikä helpotus se sitten on ei tarvitse salailla mitään.
Tämäkin on vain minun mielipiteeni,en tuomitse
ketään jokainen elää elämänsä niinkuin
parhaaksi näkee.Mutta pettäminen on aina
pettämistä on kyse sitten aviliitosta
tai avioliiton ulkopuolella olevasta.
reilu peli, en minäkään pettämistä hyväksy. Mielestäni uskollisuus on itsestäänselvyys. On vain irroitettava, jos toinen on mennäkseen.
Voi se tässä tapauksessa olla myös rakastumista rakkauteen ja rakastettuna olemiseen. Mutta asiat eivät selviä, jos ratkaisuja ei tee. Avoin keskustelu auttaa eteenpäin. Jostain on luovuttava, saadakseen jotain.
nyt oman tarinani lyhyesti.
Avioliittoni oli päättymäisillään, en tiennyt vaan mieten se kivuttomimmin lopetettaisiin.
Löysin chatista miehen, joka sanoi myös oman avioliittonsa olevan eropapereiden jättämistä vailla.
Aloimme tapailemaan ja meidän seksimme oli kiihkeää ja hellää. Joskus lyhyen puhelinsoiton jälkeen syöksyimme toistemme syliin. Elimme kiihkeää ja kuumaa rakkautta.
Hän lakkasi puhumasta erostaan, minä erosin omalla tahollani, ja kun hän ei edelleenkään puhunut erostaan mitään, katkaisin välit häneen, vaikka sydämeni murtui ja luulin koko elämäni päättyvän, niin suurta sisäistä tuskaa koin.
Olin jonkin aikaa yksin ja kokosin itseäni, mietin mitä haluan elämältä, en ainakaan halua rikkoa kenenkään avioliittoa.
Sitten tulla tupsahti elämääni vapaa mies, joka rakastui minuun hullun lailla, tätä hulluutta on kestänyt yli puoli vuotta ja en ole elämässäni koskaan ollut onnellisempi, ei mitään salattavaa,
voin omille sukulaisillenikin esitellä kaverini ja vaikka emme aio mennä avioliittoon, niin syksyllä "virallistamme" yhdessäolomme sormuksin.
Suhteessa sormusten vaihto merkitsee aietta solmittavasta avioliitosta. Mitä ideaa on kihlaus jos ei ole aikomustakaan sitotua liittoon?
Onko se jotenkin säädyllisempää olla suhteessa vai mitkä voivat olla motiivit.
Kyllä niitä suhteita tässä iässä tulee ja menee puolin ja toisin. Taidan itse olla niin kyyninen etten halua helmoihini päiväkausiksi passattavaa henkilöä.
Nykyinen suhteeni näyttää olevan ehtoopuolella minua tällä hetkellä vaivaavan
jalkani vuoksi. Onneksi asia korjautuu lähiaikoina kuntoon mutta suhde saa mennä kun ei kestä ongelmaani. Paljonhan heitä on jotka nyppivät rusinat pullasta mutta eivät ole omalta osaltaan auttavia tilanteen niin vaatiessa.
Toivottavasti löydät maija jyväsen viestistä.
meidän tapauksessamme merkitsevät todellakin sitoutumista yhteiseen elämään.
Avioliitto ei taloudellisten syiden vuoksi tule kysymykseen, kun miesystäväni on leski ja näin ollen menettäisi leskeneläkkeen.
Kuten sanoit tällä iällä suhteita tulee ja menee, ei koskaan voi olla varma onko viiden vuoden päästä enää omilla jaloillaan, vaikka nyt tuntuukin siltä että olemme kuin vakka ja kansi, emme halua riskeerata, mutta sen että haluamme joskus muuttaa yhteiseen elämään sen me aiomme sormuksin virallistaa.
Ne leskimiehet, ne leskimiehet,ovat tottuneet tarvitsemaan naista, kohde etsitään vaikka kiven kolosta. Vakuutellaan yksinäisyyttä, päivien pituutta, uskokin tulee mieleen ja mikä sen otollisempi kohde on kuin toinen samantyylinen.
Suhde kestää koska se on tarpeeseen tullut ja se luonteiden vääntö voi olla ongelmallinenkin.
Silloin tulee tutkailtuajäikö villoja paljonkin käteen vai kuinka kävi.
Ne leskeneläkkeet ovat todella turva näin epävakaina aikoina ja niistä on hyvä pitää kiinni. Ei koskaan tiedä mitä muutoksia milloinkin tehdään. Se on varmaa ettäkaikki eläkkeet ovat jääneet jo nyt jälkeen 10% ja 10 v kuluttua 30%jos muutosta leikatun indeksin poistamiseksi ei saada.
Toivon, tie jonka olet valitsemassa olisi oikea.
Luonto yrittää huiputtaa pesäntekopuuhiin, sitä se on. Vähiten vahinkoa kaikille osapuolille tuottaa, kun et tee mitään. Annat romanssin lemmentuskineen painua unholaan.
Sitten neljännesvuosisadan kuluttua kiikkustuolissa itseksesi naureskelet. Ukkopaha yrittää udella, että mikä tässä nyt niin hauskaa on...?
todellakin on ihana lukea sinun kommentteja ja kirjoituksia .
Tuosta tulin niin hyvälle tuulelle .
Yllätit taas viisas mies.
Hauskaa lauantai-iltaa sinulle
Olen lukenut minäkin kommenttejasi.
Mutta Alvar, mitäs jos oikeasti rakastuu?
Mitäs jos tunteilleen ei voi mitään?
Miten ne silloin saadaan painettua unohduksiin?
Kerro se, viisas mies!
Kun kaksi uhkeaa, kypsässä iässä olevaa ihmistä ihastuu toisiinsa, niin kyllä siitä usein kehkeytyy ihan oikeaa rakkautta. Heillä on takanaan sellainen elämän kokemus, jota nuorilla ei vielä ole.
Mutta he eivät voi karistaa niskoiltaan siihen asti elettyä elämää. Tai jos he sen tekevät, hinta on kova. Siinä vaiheessa kannattaa uuden rakkauden kanssa vakavasti keskustella, onko heillä siihen varaa.
Olisiko ehkä sittenkin parempi kätkeä tämä rakkaus muistojen albumiin? Lemmen tuska ei ole parantumaton sairaus.Parhaimmillaan sellainen voi jäädä myönteiseksi ja entistä rakkautta elvyttäväksi kokemukseksi.
On lupa odottaa, että kypsässä iässä olevat ihmiset kykenevät arvioimaan oman ja läheistensä parhaan. On hyväksyttävä ettei kaikkea voi saada ja ettei sinänsä arvokkaasta kokemuksesta pidä tehdä katastrofia.
niin, että siitä voi sitten kiikkustuolissa vanhana ajatella, että on tehnyt oikein kaikkia osapuolia kohtaan. Vaikka se on sinun elämäsi ja kysymyksessä on sinun onnesi, niin keskustele asiasta tämän salaisen ystävän kanssa. Onko hän valmis eroamaan ja jättämään entisen perheensä. Sitten sinun lapsesi mitä mieltä he olisivat tästä tilanteesta. Jos ystäväsi pystyy järjestämään elämänsä, aiheuttamatta suurta surua omassa perheessään, sinua varten, niin senjälkeen voisit asian puhua halki nykyisen miehesi kanssa. Salaa tapaaminen ei kuitenkaan ole mukavaa kummallekaan, koska se aiheuttaa huonon omantunnon kummallekin. Voitte nauttia vapaammin onnestanne, kun asiat on setvitty pohjia myöten.
Kiitän asiallisista vastauksista. Peilasin kai teidän kauttanne omia ajatuksiani.
Hyvää kesää
Anniina
Aika katalasti tehty Anniina, ei pitäisi kysyä neuvoa toisilta hämäytys tarkoituksessa!
On hyvä peilata ajatuksiaan kuuntelemalla muiden mielipiteitä. Siten pystyy paremmin muodostamaan oman kantansa ja tekemään päätöksensä. Uskonpa edessäsi olevan hyviä, mielenkiintoisia aikoja!
Anniina Sinun elämäsi on mallillaan.
On mies jota rakastat. On aviomies joka ilmeisesti paheistaan huolimatta pitää huolta perheestään.
Mitä Sinä valitat?
Kaikki on hyvin, nauti elämästä!
Nauti elämästäsi,ja peilaile itseäsi,
kannattaako pettää ja tulla petetyksi.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa,
vanhan sananlaskun mukaan.
Kuitenkin toivotan paljon onnea
elämääsi,petettynä ja pettäen.
Oma onhan elämäsi
sitä ei muuttaa
toinen voi.
Olet yksin taakkoinesi,
lempeä kuin luoja
sinulle sois.
Rakkautta vaali vaan,
kaikkea sitä
tarvitaan,ole onnesi
arvoinen.
Rakkautta älä itseltäsi
kiellä,saathan
siitä elämääsi
toisen kustannuksella
vielä.
Elämä ei ole runoa.
Kun aviopuoliso löytää toisen ihmisen vierelleen, silloin on jotakin pielessä omassa liitossa. Jos kaikki on niinkuin olla pitää, kuka sitä vieraita katselee.
Onnea Anniina elämääsi.
Elämä on justiin sitä mitä elää,
oli se sitten runon muodossa tai ei.
Mikään täällä ei ole turhaa,
elämää tämä on,paratiisiksi ei tätä
saa.
Onko Naaputtaja sitten sitämieltä,
että kun toinen pettää,niin sitten minäkin.
Ei ole kukaan kieltänyt ettei ole vikaa omassa avioliitissa,kun puoliso löytää toisen.
Toivotat Anniinalle Onnea,miksi teet näin,
Kun sanot että vikaa on avioliitossa,kun toinen löytää toisen.
Tässä tapauksessa mies oli löytänyt toisen,
onko siis vika Anniinassa??
Nyt en ymmärrä kirjoitustasi,onko jäänyt
jotain lukematta.
Luitko Anniinan viestit,ennenkuin kielsit
runoilemasta.
Saat toki kieltää,mutta luulen että täällä saa
mielipiteensä ilmaista missä muodossa
kukin haluaa.
Toivotan sinulle Onnea niin myös Anniinalle.
Vaikka ei hän tosissaan tuolla avauksella ollutkaan,viestistään päätellen.
Olipa hyvä kysymys, mutta jos ei kotoa saa mitään niin varmaan mies ainakin lähtee johonkin mistä saa.
Siis onko vika aina miehessä?
Minusta tuntuu että monta kertaa se vika on kyllä naisessakin.
Kun ollaan jotenkin huonoja/laiskoja/haluttomia siinä rakastelussa ja sitä saa vain jos on joku taka ajatus naisella.
Kuten joku etelän matka tai turkki tai jotain muuta naisen mielessä,silloin sitä nussimistakin saa, siihen asti kun toiveet on naisella täytetty.
Mutta muuten se mies onkin se välttämätön paha joka "aina" vonkaa pillua.
Katsikaa naiset peiliin ja sanokaa sitten miksi mies menee hakeen sitä naimista muualta.
Niin kysymys onkin missä se vika oikein olikaan.
Kumpi oli se syyn aiheuttaja?
Älkää vetäkö tähän mitään kotitöitä mukaan , kuten tiskien pesua imurointia, kuten yleensä joku sanoo näistä puhuttessa.
Kun nainen on niin väsynyt....miksi ei mieskin voisi olla väsynyt siihen pilluttomaan elämäänsä?
Kyllä siinä on varmaan jotain syytä naisessakin.
Kun oikein asian mietitte naiset.
Vai onko tämä liika vaikeeta naisen ajatus kapasiteetillä?
...niin kuin joku jo kirjoitti, jokainen suhde loppuu aikanaan. Toinen ei enää kiinnosta seksuaalisesti. Jos nainen ei enää halua, siinä ovat syynä tunnesyyt. Voi olla että kumppanuus säilyy, ystävyys säilyy. Alkaa avioliitto ilman seksiä.
Millaista se avioliitto ilman seksiä on?
Tarkoitatko että molemmat hakee seksiä jostain ?
Siis nainen ei ole halukas seksiin miehensä kanssa , mutta toiset miehet kelpaa vaikka olis jono oven takana.
Kyllä tunnen tämänkin asian hyvin , mieshän olikin vaan rahaa tuomassa, ja sitä seksiä =nussimista sai jos nainen kerkis antaan niiden sivuhyppyjensä välissä.
Siis tosi harvoin tällä Riitalla oli aikaa, ops tuli nimikin vahinkossa.
No tosi mikä tosi. kävinhän minäkin joskus naimassa kyseistä uskovaista.HEHE
Lähipiirissä olen seurannut jo iäkkäämmän parin elämää, kotona rakkaus kukoistaa, ei pahaa sanaa puolin toisin. Mutta mies usein työmatkalla toisella paikkakunnalla. Siellä otetaan ilo irti elämästä, ravintolaillat ynnä vieraat naiset on kuvassa mukana jatkuvasti. Mikä saa yli 50:sen miehen lentelemään kuin perhosen kukasta kukkaan, vai sanoisinko koiperhosen lentämään lumpusta lumppuun. Onko miehillä joku kuvitelma että he ovat vastustamattomia vielä vanhoina vaareinakin. Ihmeeksi pistää.
Mitä kotona ei ole, sitä lainataan muualta.
Niin yksinkertaista se on.
minusta on vähän ikävää syyttää miestä tai naista haluttomuudesta. Voidaan myös suhteessa puhua miehen ongelmista. Vaikka taskussa on Viagraa.´,Ciaon.ia tai levataa kun ei toimi niin ei. Tottakai naisllakin halut on ja asia on hoidettava, irtonumeroita on saatavilla mutt uusi suhde on aina riski, siis satunnainen.
Mitä tehdä, kysyy 60v
Niin yksinkertaista se on mieskullat. Jos kykenette laadukkaaseen seksiin ja ymmärrätte naista, seksiä on aina tarjolla. Ei ainakaan minulla ole koksan ollut varaa olla käyttämättä hyvää tilaisuutta. En sitten tiedä, onko mies hakenut sivusta lisää, mutta siinä luulossa olen, että koti on riittänyt.
Te valittajat, tehkää laaduntarkistuskoe.
JOstakin on seksin tarpeen kohde löydettävä, vaikka CIAOSil´lla toiminnan tae haettava. Avioseksi oli liiankin totaalinen, mutta näin leskenä ollessa täydennys on hyvä löytyä.
Missä on ne seksin puutteessa tai putteettomuudessa inisevät ukkelit arkuusko vai aina taakse katsojat menneisyyteen vilkaisjat.
miltä tuntuisi seksin jälkeen toteamus, me oltiin aina Kyllikin kanssa niin ja sitten näin. Status post festun on silloin out.
Leskimiessuhetissa on aina se palautetaan mieleen se mennyt eikä ymmärretä nyt on nyt.
Avointa keskustelua asiasta olisi tarpeen käydä.
Näin voi käydä.
Viimeksi mainittuun tarkoitukseen onkin silloin täydet perusteet ruveta estoitta hakemaan irtonumeroita.