Me ollaan tämmönen tavallinen perhe, tyttö ja poika, iskä ja äiskä. Omakotitalo, kesämökki ja farmariauto :)
Tosiaan meillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja muutenkin ollaan tosi onnellisia, mutta mulla on vauvakuume joka ei jätä mua rauhaan. Mulla on sellainen tunne, että mun on pakko saada kolmas lapsi, mutta mieheni kanta on ehdoton ei! En haluais painostaa siihen, enkä tahdo tehdä tästä mitään perhettä hajottavaa juttua. Mutta haluaisin edes käydä asiasta järkeviä kahden aikuisen välisiä keskusteluja, mutta se ei vaan onnistu. Mieheni kanta on tähän asiaan niin jyrkkä, mikä hämmentää minua sillä molemmat lapsemme ovat olleet erittäin toivottuja, olemme onnellinen perhe. Lapset ovat tuoneet suhteeseemme vain kaikkea hyvää.
Mikään järjellä ymmärettävä syy ei selitä mieheni kantaa, meillä olis tilaa, rahatilanne on hyvä, olemme vasta kolmekymppisiä.
Mikä ihmeen ei enään ikinä lapsia juttu mieheeni on yllättäen iskenyt?
Tosiaan meillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja muutenkin ollaan tosi onnellisia, mutta mulla on vauvakuume joka ei jätä mua rauhaan. Mulla on sellainen tunne, että mun on pakko saada kolmas lapsi, mutta mieheni kanta on ehdoton ei! En haluais painostaa siihen, enkä tahdo tehdä tästä mitään perhettä hajottavaa juttua. Mutta haluaisin edes käydä asiasta järkeviä kahden aikuisen välisiä keskusteluja, mutta se ei vaan onnistu. Mieheni kanta on tähän asiaan niin jyrkkä, mikä hämmentää minua sillä molemmat lapsemme ovat olleet erittäin toivottuja, olemme onnellinen perhe. Lapset ovat tuoneet suhteeseemme vain kaikkea hyvää.
Mikään järjellä ymmärettävä syy ei selitä mieheni kantaa, meillä olis tilaa, rahatilanne on hyvä, olemme vasta kolmekymppisiä.
Mikä ihmeen ei enään ikinä lapsia juttu mieheeni on yllättäen iskenyt?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jospa kysyt sitä häneltä?
Kuten kirjoituksessani totean, niin tästä aiheesta keskustelut eivät johda mihinkään. Joko vastassa on se ehdoton ei tai sitten ihan kummallisia "selityksiä". Hän on kantansa tehnyt selväksi, hän ei halua kolmatta lasta. Mutta ei myöskään ole valmis asiaa mitenkään kommentoimaan. Vaikka muuten meillä on ihanan keskusteleva parisuhde, mutta tämän asian suhteen ei ole. Ja se vaivaa minua kovasti.
Ukkos ei halua sun kans lapsia ja piste. Vai meinaatko parisuhteen sammunutta kipinää puhaltaa hehkuvaksi taas vauvakuumeen avulla?
Mene terapiaan!
eipä tuo nyt kovin "keskusteltvalta" parisuhteelta kuulosta, jos mies ei pysty/halua ilamsita milipidettään asiassa joka on hänelle vaikea. Ei halua niin ei halua. Ethän vaan sitten "unohda" vahingossa ehkäisyä pois????? Ootko muuten kysynyt käykö vieraissa? Mun mies aina sanoo, että haluaa lisää lapsia, koska haluaa viettää elämänsä kanssani, niin ei häntä haittaa kuinka monta lasta tulee.
Kerro koko totuus äläkä teeskentele onnea.
niin siis tuohan on täysin sun mielipiteesi teidän suhteesta. Mies voi olla eri mieltä. Voi olla stressaantunut, voi kokea, tai kokeekin, että 2 lasta ovat tarpeeksi. Mies ei välttämättä halua kokea sitä vauva-arkea uudestaan, mies ei välttämättä tykkää siitä, kun vaimo muuttuu äidiksi eikä olekaan se miehen ihana rakastaja.
Me emme ole tavallinen perhe, meillä on 3 lasta, kiva pieni, ahdas rivitalo, auto, koira ja mies joka on tällä hetkellä työttömänä. Minun mieheni haluaa lisää lapsia, minä en. Eli jos teillä on kaikki ulkoiset puitteet ok, ja mies ei halua lasta niin ei halua. Ei se aina ole kiinni siitä, että on rahaa millä mällätä ylenmäärin. Koitapa ajatelle tilannetta miehen kannalta. Kuulostaakin jo pahalta jos näköjään olet miettinyt, että tämä asia on perhettä hajottava asia..... ehkäi asiat välillänne sitten olekaan niin hyvin kuin SINÄ haluat ajatella?
Mies ehkä haluaa elämäänsä jotain muutakin sisältöä kuin vain lasten kanssa kyhnääminen ja sinä vaikutat siltä naistyypiltä, että työnteko ja kodin ulkopuolinen elämä ei kiinnosta, vaan viihtyisit mieluiten imettämässä kotona ja ostelemassa uusia vauvanvaatteita. Mites tuo seksipuoli? Eikö tee yleensä mieli, muuten kuin nyt vauvan tekoon????? Mietipä kuule miksi mies ei halua lisää lapsia.
Niinpä. Ukkosi voi olla melko täynnä sinua akkaa!
Nimenomaan en halua, että tästä tulee mikään perhettä hajottava juttu. Koska niinhän siinä kävisi, jos alkaisimme tästä asiasta tinkaamaan ja molemmat pitäisi päänsä. En halua painostaa! Mutta haluaisin kolmannen lapsen, mieheni ei. Meillä puhutaan paljon ja ihan kaikesta, mutta tässä asiassa on vaan se ehdoton ei ja piste, se on hämmentävää.
Olen toki hoitanut lapsia kotonakin, esikoista 3 vuotta ja molempia 2 vuotta. Yhteisestä ja enemmän miehen toiveesta. Mieheni mielestä olisin voinut vielä jäädä kotiin lapsia hoitamaan, mutta palasin töihin ja opintojen pariin. Toki olen erittäin perhekeskeinen ihminen niin kuin on myös mieheni, mutta meillä on eletty aina erittäin aktiivista ja touhukasta lapsiperhe arkea. Totta kai ymmärrän, että vauva sekoittais nämä kuviot taas pitkäksi aikaa, mutta...
Seksiä meillä on säännöllisesti useita kertoja viikossa eikä vaan silloin, kun lasta yritetään. Että sillä saralla kaikki ok.
Kovasti olen miettinyt miksi mies, joka rakastaa lapsiaan, arvostaa minua äitinä ja naisena ja on aina kehunut miten äitiys on tehnyt hyvää minulle ja meidän perheelle, ei halua lisää lapsia?
Teidän perhe-elämänne ei todellakaan vaikuta normalilta. Voihan ukkosi kehua sinua "malliksi", jotta et pahoita mieltäsi tai ala hankalaksi.
Jotain aukkoa nyt paikkaat sikiämällä kuin rotta. - Onko suhde kunnossa oikeasti?
Tosi kurjia vastauksia oot saanut... Mä ymmärrän sua oikein hyvin. Meillä oli vähän sama tilanne, tosin lapsia jo enemmän. Mä kuumeilin viidettä ja mies sanoi ehdottomasti ei. Kaikki oli muuten mallillaan, mutta tunne että yksi vielä porukasta puuttuu oli tosi kova. Aloin jo ajatteleen itsekkin, että onko vauvakuumeeni krooninen. Puhuimme asiasta useaan otteeseen ja kummaltakin kantilta. Meilläkään ei mies pystynyt perusteleen miksi ei haluaisi vielä yhtä lasta. Lopulta päädyimme kompromissiin, että annetaan luonnon tehdä tehtävänsä jos niin on tullakseen. Muutaman kuukauden ajan siis ei ehkäisyä ja jos ei tule, niin se on sitten siinä. (En ole aikaisemmin raskautunut helposti). Niinhän siinä sitten kävikin, että raskaaksi tulin vaikka itsekkään en asiaa uskonut. Aluksi mies ei oikeen osannut asiasta iloita, mutta viikkojen vieriessä on tämä uusikin tulokas jo erittäin odotettu. Isot sisarukset ovat myös aivan innoissaan. Nyt on vihdoin mullekkin tullut tunne että maidän lapset on nyt sitten tässä. Jos ei mieheni olis tätä mahdollisuutta suonut olisin kärvistellyt vauvakuumeessa varmasti vuosikausia.
Ihanaa, että joku ymmärtää! Sehän se juuri on, kun on se tunne että vielä olisi tilaa yhdelle. Meillä tuo ratkaisu ei tule onnistumaan sillä emme käytä ehkäisy koskaan, sillä en voi tulla "luonnollisesti" raskaaksi. Meidän molemmat lapset on saanut alkunsa raskaiden hoitojen tuloksena. Esikoista "tehtiin" 1,5 vuotta ja kakkosta 3 vuotta. Olenhan mä toki miettinyt sitäkin, että mieheni on fiksu ja haluaa suojella meitä ja ennen kaikkea minua siltä hoito helvetiltä. Ja luulisi tässä minun tilanteessa, että minäkin ymmärtäisin oman parhaani, mutta jostain se kolmannen kaipuu vaan kumpuaa äärettömän vahvana. Enkä mä oikeasti tiedä, että saataisko me edes kolmatta lasta, mutta ei ainakaan jos vielä aletaan odottelemaan. Minulle vuodet vierii armottoman lujaa.
Ohan vitipäillä aina vertaisiaan:)
Huoh... ihan näin nätisti sanottuna niin ap voisi vähän rauhottua. En tarkota millään pahalla, mutta niin kuin monet ovat sanoneetkin niin ei se raha ja tila aina katso sitä että silloin on tehtävä lapsia. Koita nauttia ylimääräisestä rahasta ja tilasta koska sitten sitä ei olisi jos lapsia tulisi lisää. Edes yksikin.
Miehesi todennäköisesti rakastaa perhettään ja haluaa pitää sen sellaisena. Ja varmasti jos lapsi tulisi, niin miehesi rakastaisi häntäkin. Ehkä haluaa vain pitää perheen pienenä ja tiiviinä. Lapsesta tulee myös lisää "vaivaa" ja arki muuttuu rutkasti taas. Ehkä hänen mielestään teidän asianne ovat nyt täydellisesti? Ja voihan se mieli vielä muuttuakin, jos kerran olette vasta kolmekymppisiä.
Jos jotakin inhoan, niin ihmisiä ketkä tekevät väkisin lapsia ilman että toinen niitä haluaa. Ja päätökset tehdään YHDESSÄ. Ei yksin tai tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei edes sukulaisten tai ystävien kanssa, vaan YHDESSÄ.