Pääsiäinen Jerusalemissa

Itse en ole koskaan ollut pääsiäistä Israelissa. Joku muu osaa varmaan kertoa, mitä erityistä Israelissa kannattaa tehdä juuri silloin.

Jos kerrot tarkemmin missä kaupungeissa käytte ja mikä (kultuuri, löhöily rannalla, uskonnolliset kohteet) kiinnostaa, niin varmaan monetkin meistä osaisivat neuvoa tarkemmin. Varmaan kannattaa lueskella etukäteen ainakin Jerusalemin vanhan kaupungin historiasta jotain.

Minullekin matkan odottaminen ja suunnittelu on jaskus sitä parasta osaa matkasta.

Tervehdys Israelista! Kaiken muun voi itse kokea ja oivaltaa paikan paalla, mutta semmoinen asia tuli mieleen, etta tana vuonna kristittyjen paasiainen ja juutalaisten pessah sattuvat samaan aikaa (niin kuin melkein joka vuosi). Pessahin aikaan juutalaiset eivat syo valkoisista jauhoista valmistettuja tuotteita, esim. leipaa ollenkaan. Marketeissa ette siis tule 6-14.4 valisena aikana loytamaan tuoretta leipaa yms. Arabialueet ovat sitten asia erikseen, siella he myyvat kaikkea normaalisti. Myos useimmat hotellit ottavat aamupalaltaan pois leivat ja tarjoilevat leivan sijaan ns. "matzoja", joita voisi verrata ehka vahan Suomen voileipakekseihin (tosin mauttomampia). Toivottavasti tasta oli apua, ettei tule sitten yllatyksena! :)

Kiitos, syödään sitä mitä on tarjolla, kaikki on ruoka on hyvää. Onko tuo pessah se juhla, jossa syötiin happamatonta leipää? Nyt pitää kerrata Vanhan testamentin tapahtumia!
Haluaisitko vielä kertoa, onko kaupustelijoita ja tunkeilijoita kovin paljon? Voivat tehdä varsinkin naismatkailijan olon kovin tukalaksi.

Puolipöhköä pohdintaa matkaa odotellessa:

Olen tänään lueskellut Ulkoministeriön matkustustiedotetta. Se varoittaa melkein kaikesta. Mieltäni kiinnittää ristiriita sen ja Israelissa matkustelleiden, tänne kirjoittaneiden välillä: te kerrotte mm. että siellä tuntuu turvallisemmalta kuin Suomessa, ja julkisilla kulkupeleillä kannattaa ehdottomasti kulkea.
Lippuja tilatessani hämmästelin, että Tel Aviv onkin kaunis merenrantakaupunki, eikä terroristien räjäyttelemä sorakasa. Vähänpä tiesin mistään.

Olen hyvin onnellinen matkakohteestani. Aion ajaa julkisilla kulkuneuvoilla ja mennä kaikkialle minne vaan ehdin.

Käyttävätkö naiset huivia? Pukeudun aina peittävästi ja käytän arabimaissa huivia, se suojaa auringolta, hiekalta ja tunkeilultakin. Onko ok kulkea huivi päässä myös Israelissa? Lisäksi: passissani on Egyptin leimat vuodelta 2006. Olen ymmärtänyt ettei se haittaa?

Israelissa suurin osa naisista ei käytä huivia.

Matka tehty, kotona taas; tässä lyhyesti:
Viisi yötä Tel Avivissa, pyöräillen ympäri kaupunkia ja rantakatua, uiden ja valokuvaten. Ranta on pitkä ja hieno, kaupunki eläväinen ja nuorekas - mainio vaihtoehto kanariansaarille.

Toiset viisi yötä Vered Jerikossa. Vuokrasimme Jerusalemista auton, jota ei saanut viedä Jerikon puolelle. Arabeilta saimme sekä taksikyytiä että hyvää ruokaa. Kuolleen meren vesi tuntuu öljymäiseltä. Koko meri haihtuu kohta, jos mitään ei tehdä. Rahakysymys kuulemma.

Pääsiäinen Jerusalemissa: kiihkeä ja iloinen tunnelma, kristittyjä kaikkialta maailmasta, koko Jerikon tie näytti olevan täynnä turistibusseja. Samalla juutalaiset viettivät pessahia. Asuimme Öljymäellä, hyvässä ja edullisessa pikku Mount of Olives-hotellissa. Arabit kyyditsivät ja laittoivat ruokaa ravintoloissaan. Hinnoista joutui välillä "neuvottelemaan" heidän kanssaan. Tiedoksi: arabeilla ei yleensä ole liikennevakuutusta. Eräs heistä peruutti vuokra-automme kyljen ruttuun ja jouduimme maksamaan omavastuun.

Sain nähdä muutamia pyhiä paikkoja: Getsemanen, puutarhahaudan, Golgatan - oikea sijainti kyseenalainen - siitä on jo niin kauan aikaa. Länsimuurilla oli vaikuttava juutalaisten kokoontuminen. Sain mennä muurille naisten puolelle.
Mikä kaivattu, rakastettu, kiistelty, hävitetty ja jälleenrakennettu kaupunki! Moskeijan varjossa- Kalliomoskeijan, joka on mielestäni Jerusalemin kaunein rakennus.

Armeija ja poliisi ovat näkyvästi läsnä, ystävällisinä ja kohteliaina. Kassin joutuu toisinaan avaamaan ja kulkemaan metallipaljastimen läpi. Palestiinan puolelle mentäessä näytetään passi - he ottavat suomalaisturistin mielellään vastaan. Gazaan emme menneet.

Galilea jäi vielä käymättä, mutta ensi kerralla!

Ajatukseni viipyvät vielä Israelissa/Palestiinassa.
Huomioita: Juutalaiset näyttivät suhtautuvan arabeihin ja palestiinalaisiin epäluuloisesti (no, onhan kriisi kestänyt ihan liian kauan). Emäntämme, ihana ja avulias Ronit Vered Jerikossa ihmetteli, aiommeko todella mennä Jerikoon ja asua Jerusalemin itäpuolella. Hän opasti ostamaan monen päivän ruokatarvikkeet, koska pessahina kaikki on kiinni. No, niin ei tarvinnut tehdä!

Suomalaisena minun on ollut vaikea ymmärtää arabeja, mutta nyt opin, että he ovat samanlaisia kuin mekin. Tapasin sekä rasittavia huijarikokelaita että rehellisiä ja ahkeria arabeja. Islam on kehittynyt juutalaisuudesta ja kristinuskosta, profeettamme ovat yhteiset. Heistä osa on kristittyjä. Samaa porukkaa ollaan, tavallisia ihmisiä. Tosin ajattelen, että Azariasta pitäisi siivota pois kaikki roskat ja törky ja että veronmaksussa on hyvätkin puolensa, samoin liikennevakuutuksen hankkimisessa.

Eräs kuljettajamme pohti, että maan kriisikysymys on erittäin vaikea, ratkaisua tuskin on näkyvissä. Itse purkaisin aidan ja perustaisin yhteisen valtion suoraa päätä. Ulkopuolisena on niin helppoa ratkoa isojakin ongelmia.
Sympatiani tuppaavat usein menemään heikomman puolelle, niin nytkin. Menkää käymään Palestiinassa ja viekää sinne turistirahaa!

***
Vähäinen ruoho vihersi jopa Juudean vuorilla, puut olivat kukassa. Aurinko paahtoi jo, en uskalla edes ajatella, miten kuuma on elokuussa. Vesi lienee kohtalainen ongelma. Jordanvirta tuo Kuolleeseen mereen vaivaisen savisen noron. Leikin ajatuksella, että vettä valutettaisiin Aqabanlahdesta, tuonne n. 400 m alemmas, Kuolleeseen mereen, jotta se ei häviäisi kokonaan. Sielläkin olisi mukava vielä käydä.

Tämä maa on henkinen kotimme, halusimme tai emme. Muinaiset tapahtumat ovat tehneet meistä sen, mitä nyt olemme - vaikuttaen syvällisesti ajatteluumme ja kulttuuriimme. Täältä kaikki alkoi.