Minulla on 3,5-vuotias poika, joka aloitti päiväkodin vajaa vuosi sitten. Poika on päiväkodissa kiltti ja melko hiljainen, ei vielä oikein leiki muiden kanssa vaan mieluummin yksikseen, on hieman ujokin kai.
Äitinä tuntuu pahalta, kun poika on oppinut sanomaan mm "en leiki sun kanssa", "en mä sua tähän pyytänyt", "et saa tulla tänne" "mene pois" jne. Ei edes kaikkien lauseiden merkitystä käsittänyt heti, vaan sanoi niitä yksikseen kesken leikkienkin. Tuntuu pahalta, että omalle lapselle sanotaan noin. Tiedän, että lapset sanovat todella rumasti toisilleen, eikä se varmaan mitään henkilökohtaista ole, mutta pelkään, että jos muut sanovat näin vain meidän pojalle, joka on muutenkin vähän yksinäinen ja ujo tutustumaan. Sanoo myös mulle välillä, ettei leikkinyt tänään kenenkään kanssa ja ettei ollut kavereita. Ei kyllä mitenkään surullisesti, kunhan toteaa vaan.
Olenko liian herkkänahkainen, kun itku tulee kun ajattelee noita asioita? Poika ei itse ole koskaan ollut murheissaan ja reippaasti ja iloisesti menee päiväkotiin, joten varmasti tykkää siellä olla. Te, jotka työskentelette päiväkodeissa; puhuvatko lapset yleensä toisilleen noin? Kohdistuuko se vain joihinkin lapsiin vai vähän kaikkiin aina välillä?
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta poika on esikoisemme ja ainoamme, ja tottakai kaikki asiat mietityttää. Pelkään ja vihaan koko sydämestäni kaikkea kiusaamiseen liittyvää :(
Äitinä tuntuu pahalta, kun poika on oppinut sanomaan mm "en leiki sun kanssa", "en mä sua tähän pyytänyt", "et saa tulla tänne" "mene pois" jne. Ei edes kaikkien lauseiden merkitystä käsittänyt heti, vaan sanoi niitä yksikseen kesken leikkienkin. Tuntuu pahalta, että omalle lapselle sanotaan noin. Tiedän, että lapset sanovat todella rumasti toisilleen, eikä se varmaan mitään henkilökohtaista ole, mutta pelkään, että jos muut sanovat näin vain meidän pojalle, joka on muutenkin vähän yksinäinen ja ujo tutustumaan. Sanoo myös mulle välillä, ettei leikkinyt tänään kenenkään kanssa ja ettei ollut kavereita. Ei kyllä mitenkään surullisesti, kunhan toteaa vaan.
Olenko liian herkkänahkainen, kun itku tulee kun ajattelee noita asioita? Poika ei itse ole koskaan ollut murheissaan ja reippaasti ja iloisesti menee päiväkotiin, joten varmasti tykkää siellä olla. Te, jotka työskentelette päiväkodeissa; puhuvatko lapset yleensä toisilleen noin? Kohdistuuko se vain joihinkin lapsiin vai vähän kaikkiin aina välillä?
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta poika on esikoisemme ja ainoamme, ja tottakai kaikki asiat mietityttää. Pelkään ja vihaan koko sydämestäni kaikkea kiusaamiseen liittyvää :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä puhuvat juuri noin eikä kukaan puutu siihen. Lapset hoitavat keskinäiset välinsä ilman ohjausta juuri tuolla tavalla. Jos päiväkodin työntekijät viitsisivät tehdä työnsä kunnolla, niin tuollaista syrjintää ei pääsisi ollenkaan tapahtumaan. Ketään moittimatta, tiedän tuon asian useissa päiväkodeissa työskennelleenä. Olen aina se ainoa täti, joka leikkii lasten kanssa ja ohjaa hyvään käytökseen, kun muut hoitavat aikuisten suhteita juoruamalla omassa rauhassaan.
Voisit jutella asiasta työntekijöiden kanssa. Heidän pitää ottaa huolesi tosissaan ja puuttua siihen. Voit myös kysyä sopisiko sinun jäädä vaikka vartiksi katselemaan lapsesi puuhailuja, näkisit miten sujuu.
Juu, aionkin ottaa puheeksi ja kysyä, tuntuu vaan olevan hankalaa löytää sellainen hetki, missä ihan oikeasti keskustella rauhassa hoitajien kanssa kun aina on tottakai kiire aamulla ja iltapäivälläkin.
Pelkään eniten, että nuo syrjimiset koskevat vain omaa poikaani. Mutta jos lapsilla yleensäkin on tapana sanoa toisilleen noin "muuten vaan", niin silloin se ei olisi niin henkilökohtaista, eikä sureta niin paljoa. En edes tiedä, kuka noita sanoo ja kenelle, kun kysyn pojalta "Kuka noin sanoo?" niin ei juuri osaa vastata mitään tai jopa hymyillen vastaa jotain aivan muuta.
No onneksi on Suomessa yksi päivähoidon työntekijä, joka leikkii lasten kanssa ja ohjaa hyviin käytöstapoihin, kun muut työntekijät vaan juoruaa.
Ihanaa että SINä hoitajana olet olemassa, me muuthan ollaan perseestä......
Itseäni kiusattiin ala- ja yläasteella, vähän jo perhepäivähoidossakin. Paha mieli tulee kyllä kun näkee ja kuulee lasten käyttäytyvän niin. Toivon hartaasti, että poikaani ei koskaan kiusata eikä hän kiusaa ketään. Oma poikani on vielä ihanassa iässä vasta vähän yli 1 -vuotias.
Jo päiväkodissa pitäisi kiinnittää huomiota ja puuttua tuommoiseen käytökseen, ei vasta koulussa!
Voisitko ottaa asian esille hoitajien kanssa? Kysy vaikka, koska hoitajilla olisi hetki aikaa jutella. Kannattaa ehdottomasti puuttua asiaan mahd. pian.
Ihan tiedoksi kaikille, että päiväkodissa kiinnitetään huomio ja puututaan tuommoiseen käytökseen, ei vasta koulussa.
Kyllä ollaan pahasti myöhässä jos vasta koulussa opetellaan vuorovaikutustaitojen alkeita, kuten viime viikon ihmimillisen tekijän ohjelmasta pystyi päättelemään. Ja pahasti ollaan metsässä jos tuo kaikki jätetään päivähoitohenkilöstön/opettajien vastuulle, kuten moni tekee.
Tottakai ammattihekilöstö pyrkii parhaansa mukaan opettamaan lapsille nämä perustaidot, mutta se on vaikeaa ellei kotona olla samoilla linjoilla ja perheitä on monta. Itse pph:na taistelen samojen asioiden kanssa ryhmäni parissa päivittäin. Osasta lapsista näkee että kiitokset, olehyvät, anteeksipyynnöt ja tervehtimiset/hyvästelyt katsekontakteineen samoin kuin toisten kunnioittaminen ja oman puheenvuoron odottaminen sekä toisen kuunteleminen on sisäistetty ihan itsestäänselvyytenä. Toiset taas noudattavat näitä ainoastaan hoitoaikoina, valvotusti, kun vanhemmat eivät ole paikalla, mutta isä/äiti saapuu noutamaan kaikki käytöstavat unohtuu samantien, eikä uskota minua aikä vanhempia... Mieleeni tulee vain, etteikö näitä asioita kotioloissa vaadita?
Hei Herkkis-mutsi,
Kirjoituksestasi on jo aikaa, mutta jos sama ongelma yhä vaivaa, kannattaa pyytää päiväkodista keskusteluaika, jos tuntuu että tulo- ja haku tilanteissa on aina kiire. Ei kannata jäädä suremaan ja pohtimaan, vaan kysyä asiasta.
vai niin