Hei, täällä kirjoittelee 14-vuotias poika. Elämääni on varjostanut jo vuosikausia lukuiset ongelmat, mm. kontrollifriikkeys, seksuaalisuus, epävarmuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, ulkonäköpaineet jne. Koin sitten tarpeelliseksi tulla kirjoittamaan ongelmistani tänne avun ja vastauksien toivossa, ehkä. Eli siis aijon kertoa jokaisesta ongelmastani hieman tänne ja toivon että joku teistä tämän kirjoituksen lukijoista ottaisi jotenkin kantaa ja yrittäisi antaa ongelman ratkaisemiseen jonkinlaisen ratkaisun. Mistään näistä ongelmista en siis ole kertonut vanhemmilleni, tai muillekaan ihmisille. Aloitetaan neurooseista.
Neuroosit alkoivat varmaan viidennellä luokalla (olen nyt kahdeksannella). Kerron ehkä vain yhdestä, vahviten minussa ilmenevästä neuroosista - siivousneuroosista. Koen siisteyden pakonomaiseksi, olen suunnattoman järjestelmällinen enkä anna periksi tavaroiden järjestelmällisyydestä tms. Pölyjen pyyhkiminen on jokapäivästä ja pakollista, imurointia ja luuttuamista n. kerran kahdessa päivässä tai useammin. Jos en siivoa tai huomaan jonkin nurkan olevan pölyinen tai epäjärjestelmällinen, ahdistun välittömästi, josta seuraa muutaman minuutin valtava omantunnontuska (''Miten olen voinut päästää tämän talon tähän kuntoon'' tms.). En koe tätä yleensä varsinaisena ongelmana, mutta pistän siisteyden kaiken etusijalle.
Olisiko nyt sitten vaikka ahdistuneisuuden vuoro. Kun koen epäonnistuneeni jossain, tai en yritä tarpeeksi hyvin, seuraa tästä n. tunnin ''ahdistuneisuuskohtaus'', jonka aikana saan hyvin vähän mitään aikaiseksi ja stressaan joka asiasta. Tunnen tämän kohtauksen aikana itseni fyysisesti ja henkisesti hyvin heikoksi. Epäonnistujaksi.
Seksuaalisuus. Seksuaalisuuteni on vaikeasti kuvailtava, ja pidän sitä itsessäni suurimpana huolenaiheena. Pelkään, koska ihastun ja rakastun naispuolisiin ihmisiin, mutta seksuaalista tyydytystä saan ainoastaan miehistä. En koe ihastuvani miehiin. Pelkään tässä sitä, että en saa aikaiseksi koskaan kunnollista ihmissuhdetta sen takia, koska en ole kykenevä kiihottumaan naisruumiista. Vai olenko? En tiedä. Olen niin epävarma ja kokematon.
Epävarmuuteni on sanoinkuvaamattoman suuri, ikään kuin ''piiloudun'' jonkun maskin taakse esittämään jotain muuta, jota en ole. En ole kenellekään täysin rehellinen, enkä oma itseni. Esitän pirteää, huumorintajuista ja välinpitämätöntä tavallista nuorta poikaa, mutta yksin kotona hautaan kasvoni käsiini häveten itseäni. En uskalla ilmaista mielipiteitäni suoraan, johtuen varmaan yläasteella alkaneesta kiusaamisesta erilaisuudestani. Tunnen olevani liian arka astumaan maskini takaa itsenäni oloon, ja pelkään sen rikkovan yhden käden sormillani laskettavat ihmissuhteet.
Omaan mieltäni kalvavia suuria ulkonäköpaineita. Voin helpostikin viettää useita minuutteja peilin edessä etsien ruumiini eri paikoista lukuisia virheitä, joista tahtoisin tavalla tai toisella eroon. Haluaisin erilaiset leukaperät, lihaksikkaamman ja parempikuntoisen vartalon, paremman fyysisen kunnon tms. Lista voisi jatkua loputtomiin, mutta en usko että ketään kiinnostaa minussa piilevät virheet.
Masentuneisuudestani ei sen enempää, että tahtoisin olla aivan joku muu, ilman näitä mitättömiltä kuullostavia, mutta suurilta tuntuvia ongelmia, paremman itsetunnon ja hyvien ihmissuhteiden kera.
Tämä taisi muuten olla ensimmäinen kerta, jolloin myönnän ongelmani itsellenikään kiertelemättä jokaisen mikroskooppisen paremman mahdollisuuden kautta. Kiitos jos jaksoit lukea, ja suurempi kiitos jos laittaisit jotain kommenttia :).
Neuroosit alkoivat varmaan viidennellä luokalla (olen nyt kahdeksannella). Kerron ehkä vain yhdestä, vahviten minussa ilmenevästä neuroosista - siivousneuroosista. Koen siisteyden pakonomaiseksi, olen suunnattoman järjestelmällinen enkä anna periksi tavaroiden järjestelmällisyydestä tms. Pölyjen pyyhkiminen on jokapäivästä ja pakollista, imurointia ja luuttuamista n. kerran kahdessa päivässä tai useammin. Jos en siivoa tai huomaan jonkin nurkan olevan pölyinen tai epäjärjestelmällinen, ahdistun välittömästi, josta seuraa muutaman minuutin valtava omantunnontuska (''Miten olen voinut päästää tämän talon tähän kuntoon'' tms.). En koe tätä yleensä varsinaisena ongelmana, mutta pistän siisteyden kaiken etusijalle.
Olisiko nyt sitten vaikka ahdistuneisuuden vuoro. Kun koen epäonnistuneeni jossain, tai en yritä tarpeeksi hyvin, seuraa tästä n. tunnin ''ahdistuneisuuskohtaus'', jonka aikana saan hyvin vähän mitään aikaiseksi ja stressaan joka asiasta. Tunnen tämän kohtauksen aikana itseni fyysisesti ja henkisesti hyvin heikoksi. Epäonnistujaksi.
Seksuaalisuus. Seksuaalisuuteni on vaikeasti kuvailtava, ja pidän sitä itsessäni suurimpana huolenaiheena. Pelkään, koska ihastun ja rakastun naispuolisiin ihmisiin, mutta seksuaalista tyydytystä saan ainoastaan miehistä. En koe ihastuvani miehiin. Pelkään tässä sitä, että en saa aikaiseksi koskaan kunnollista ihmissuhdetta sen takia, koska en ole kykenevä kiihottumaan naisruumiista. Vai olenko? En tiedä. Olen niin epävarma ja kokematon.
Epävarmuuteni on sanoinkuvaamattoman suuri, ikään kuin ''piiloudun'' jonkun maskin taakse esittämään jotain muuta, jota en ole. En ole kenellekään täysin rehellinen, enkä oma itseni. Esitän pirteää, huumorintajuista ja välinpitämätöntä tavallista nuorta poikaa, mutta yksin kotona hautaan kasvoni käsiini häveten itseäni. En uskalla ilmaista mielipiteitäni suoraan, johtuen varmaan yläasteella alkaneesta kiusaamisesta erilaisuudestani. Tunnen olevani liian arka astumaan maskini takaa itsenäni oloon, ja pelkään sen rikkovan yhden käden sormillani laskettavat ihmissuhteet.
Omaan mieltäni kalvavia suuria ulkonäköpaineita. Voin helpostikin viettää useita minuutteja peilin edessä etsien ruumiini eri paikoista lukuisia virheitä, joista tahtoisin tavalla tai toisella eroon. Haluaisin erilaiset leukaperät, lihaksikkaamman ja parempikuntoisen vartalon, paremman fyysisen kunnon tms. Lista voisi jatkua loputtomiin, mutta en usko että ketään kiinnostaa minussa piilevät virheet.
Masentuneisuudestani ei sen enempää, että tahtoisin olla aivan joku muu, ilman näitä mitättömiltä kuullostavia, mutta suurilta tuntuvia ongelmia, paremman itsetunnon ja hyvien ihmissuhteiden kera.
Tämä taisi muuten olla ensimmäinen kerta, jolloin myönnän ongelmani itsellenikään kiertelemättä jokaisen mikroskooppisen paremman mahdollisuuden kautta. Kiitos jos jaksoit lukea, ja suurempi kiitos jos laittaisit jotain kommenttia :).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiltti, joku.
mulla on sama ton seksuaalisuuden ja epävarmuuden kans! ja saan masennuskohtauksii jotka voi kestää viikkoi! yritin käydä ammattilaisen kans juttelees mut en saanu sanotuks mitään näistä! laitoin masennuksen toisen jutun piikkiin...ja sit viel ku kaikki sukulaiset oikee nostaa mun itseluottamust haukkumal läskiks!!!!
Olisiko helpompaa keskustella netin välityksellä kuin kasvokkain jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Silloin voisit kirjoittaa tukinet.fi jossa voit keskustella ongelmistasi.
Ahaa... Tänään tuulee taas pohjoisesta vai ;)
Itseasiassa ei, asun Keski-Suomessa jos sitä tarkoitat? Enempää en kerrokaan
miulla on täysin sama tilanne.. jopa seksuaalisuuden suhteen, ihastun poikiin mutta vaan naisista saan seksuaalista tyydytystä. joten en oikeen voi auttaa :<
tukinet on perseestä. mie kerroin sinne kaiken ja sain vastaukseks vähättelyä ja vakuuttamista että se kuuluu tähän ikään.