Tyttöystävä käyttäytyy niin etten tiedä haluaako hän olla suhteessa vai ei. Huonoina päivinä tunnen olevani hänelle samantekevä, mutta hyvinä päivinä tunnen itseni maailman onnellisimmaksi tytöksi. Tyttöystäväni käytös rasittaa, mutta en haluaisi erota vaan saada suhteelle pysyvämmän pohjan. Pelkään, että elätän toivoa turhaan. Kohtalotovereita?
Ristiriitaiset tunteet?
Laura1991k
4366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos te ette haluu samoja asioita ni ei se vaa toimi. Se ett sulla on päivii kun sä epäilet ettei se ees haluu olla sun kaa ja tunnet ittes samantekeväksi ni ei kyl kuulosta hyvälle. Se ei riitä ett on joinain päivinä onnellinen, sehän on vähän ku sanois ettei se joka päivä lyö ett joskus se tuo ne kukat ja sitte mä annan kaikki anteeks. Ei se ole onnellinen parisuhde,
Parisuhteissa ei kande jäädä toivomaan ja oottamaan parempaa. Siinä puhutaan ja selvitetään asiat ja tulevaisuuden näkymät. Jos ne ei ole samansuuntaiset ni sitte siihe on turha jäädä. Se ei riitä ett sä rakastat ja haluat tehdä asioist paremman, parisuhteessa niit ihmisii tarvii olla kaksi. Se ett kuvittelee asiat paremmiksi ja toivoo ett ensi vuonna saattaa olla kaikki toisin ei ole parisuhdetta vaa roikkumista epätoivoisesti sen oman tunteensa varassa.
Kyl musta parisuhteessa on tietyt asiat oltava kohdillaa ja yks on se ett voit luottaa, tuntea toisen rakkauden koko aika eikä vain hyvinä päivinä, uskoa yhteiseen huomiseen. Jos ei noista osu kaikki kohdallee ni olette ongelmissa ja syy yleensä on siin ett toinen ei rakasta niinku toinen.
Aina ei voi yhteiselämä olla ruusuilla tanssimista, mutta aina pitää silti olla varmuus että toinen rakastaa ja kunnioittaa. Tuollainen epävarmuus viittaa siihen, että olet hänelle vain joku väliaikainen, joka jätetään kun se oikea tulee vastaan. Hän ei ole valmis olemaan yksin, joten käyttäytyy välillä niin ihanasti ettet ainakaan häntä jätä. Jos hän ei edes halua yrittää niin, kuten itsekin sanoit, olet hänelle samantekevä.
Itse elin puolivuotta tällaisessa parisuhteessa. En jaksanut enää sitä, ettei mitään kyseenalaistettu, vaan oletettiin että kaikki on hyvin, vaikka suhde oli vain yksipuolista tunneryöppyä, eikä toisella ollut juuri mitään annettavaa suhteessa, pääasia hänelle oli vain että jee mulla on tyttöystävä?! Täyttää paskaa sanon minä, toisen tunteilla pelleilyä ja oman itsensä esille tuomista.
Erosin tyttöystävästäni. Olen surullinen, mutta tein oikean päätöksen. Tajusi pyytää anteeksi kun menetti minut.
Tytöt, pitäkää lähellä ne jotka rakastavat teitä.