Nykyisessä kovasti lisääntyvissä lääkehoidoissa ei ole usein tarkoituskaan parantaa ketään, vaan saada pysyviä käyttäjiä lääketeollisuudelle? Aina jokin synteettinen lääkitysmuoto vaivaan kun vaivaa, ei ole ainakaan käytännön perusteella hyöty- haittasuhteiltaan missään nimessä monopolin arvoinen hoitomenetelmä. Bisneksenä kyllä yksi parhaista, mutta moraalisesti sairaan apua pyytävän ihmisen kahlitseminen rahoittamaan suurta bisnestä usein terveysriskeineen pitäisi olla laajasti keskustelua herättävä asia.
Koululääketiede onkin siitä ihmeellinen kaupallisuuden haara, että se menestyy hyvin, vaikka suurin osa tarjonnasta on epäonnistunutta, josta kertoo monet tilastot ja käytäntö. Arvostetun British medical journal julkaistun laajan ja kattavan tutkimuksen lääketieteellisistä hoidoista, joista toimiikin varmasti vain 13%. Eli 87% lääkityksistä/leikkauksista olisi tutkimusten mukaan usein turhaa tai vain haitallista, perustuen pitkälti vain kaupallisuuteen. Ja jos halutaan katsoa asiaa käytännön näkökulmasta, niin se on myös ihan todenmukainen prosentti. Varmaankin n. 13% on juuri se määrä ketkä käytännössä hyötyy lääkäri/sairaala käynneistä ihan oikeasti. Sillä ylivoimaisesti suurin osa saa käynnillään kyllä lääkityksiä tai leikkauksenkin, mutta sairauteen haettu hyöty on usein vähäinen, kuten oireita lievittävä, sairastunnetta muuttava, hoito ei vaikuta mitenkään tai olo vain huononee. Usein potilas ajautuu pienen ongelman johdosta vain erilaisiin lääkekierteisiin tai leikkauksen jälkeen toiminta ole enää entisellään. Ja sekin tosiasia pitää myöntää, että joka päivä myös useita suomalaisia kuolee ohjeiden mukaan syötyihin sopimattomiin lääkkeisiin. Sairauksissa, joiden vakavuus ei olisi itsessään johtanut koskaan kuolemaan. Kuoleman syyn arvio voi olla sitten, sydämen pysähdys tuntemattomasta syystä.
Usein juuri tilapäiseen oireeseen määrätty vääräkin lääke tai tehoton hoito on juuri se, mikä kahlitsee ihmisen kyseiseen järjestelmään vakioasiakkaaksi, ja siitä irtautuminen voi olla haittavaikutusten, pelottelun ja riippuvuuksien johdosta todella vaikeaa. Esim. vaikka tilapäiseen väsymykseen haettu apu voi muuttua pysyväksi mielenterveyslääkehoidoksi, joka koukuttaa kuin huume ja voi helposti lihottaa 20 kiloa, tuoden jo siten lisäsairauksia, muuttaen ja passivoiden persoonallisuutta, tunteet katoaa ja usein myös sosiaalinen elämä.
Näitä eleettömiä, lasittuneita ja usein hämmästyneen oloisia lääkeriippuvaisia, oman tahtonsa menettäneitä yksinasujia tulee katukuvassa vastaan aina vain enemmän ja ovatkin melko helposti tunnistettavaa ryhmää. Lähes joka 10 suomalainen onkin jo mieliala/masennuslääkkeen käyttäjä. Ja uskon että 87% siitäkin joukosta syö niitä turhaan ja tarvitsisi korkeintaan jotain muuta hoitoa.
Koululääketiede onkin siitä ihmeellinen kaupallisuuden haara, että se menestyy hyvin, vaikka suurin osa tarjonnasta on epäonnistunutta, josta kertoo monet tilastot ja käytäntö. Arvostetun British medical journal julkaistun laajan ja kattavan tutkimuksen lääketieteellisistä hoidoista, joista toimiikin varmasti vain 13%. Eli 87% lääkityksistä/leikkauksista olisi tutkimusten mukaan usein turhaa tai vain haitallista, perustuen pitkälti vain kaupallisuuteen. Ja jos halutaan katsoa asiaa käytännön näkökulmasta, niin se on myös ihan todenmukainen prosentti. Varmaankin n. 13% on juuri se määrä ketkä käytännössä hyötyy lääkäri/sairaala käynneistä ihan oikeasti. Sillä ylivoimaisesti suurin osa saa käynnillään kyllä lääkityksiä tai leikkauksenkin, mutta sairauteen haettu hyöty on usein vähäinen, kuten oireita lievittävä, sairastunnetta muuttava, hoito ei vaikuta mitenkään tai olo vain huononee. Usein potilas ajautuu pienen ongelman johdosta vain erilaisiin lääkekierteisiin tai leikkauksen jälkeen toiminta ole enää entisellään. Ja sekin tosiasia pitää myöntää, että joka päivä myös useita suomalaisia kuolee ohjeiden mukaan syötyihin sopimattomiin lääkkeisiin. Sairauksissa, joiden vakavuus ei olisi itsessään johtanut koskaan kuolemaan. Kuoleman syyn arvio voi olla sitten, sydämen pysähdys tuntemattomasta syystä.
Usein juuri tilapäiseen oireeseen määrätty vääräkin lääke tai tehoton hoito on juuri se, mikä kahlitsee ihmisen kyseiseen järjestelmään vakioasiakkaaksi, ja siitä irtautuminen voi olla haittavaikutusten, pelottelun ja riippuvuuksien johdosta todella vaikeaa. Esim. vaikka tilapäiseen väsymykseen haettu apu voi muuttua pysyväksi mielenterveyslääkehoidoksi, joka koukuttaa kuin huume ja voi helposti lihottaa 20 kiloa, tuoden jo siten lisäsairauksia, muuttaen ja passivoiden persoonallisuutta, tunteet katoaa ja usein myös sosiaalinen elämä.
Näitä eleettömiä, lasittuneita ja usein hämmästyneen oloisia lääkeriippuvaisia, oman tahtonsa menettäneitä yksinasujia tulee katukuvassa vastaan aina vain enemmän ja ovatkin melko helposti tunnistettavaa ryhmää. Lähes joka 10 suomalainen onkin jo mieliala/masennuslääkkeen käyttäjä. Ja uskon että 87% siitäkin joukosta syö niitä turhaan ja tarvitsisi korkeintaan jotain muuta hoitoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Eli 87% lääkityksistä/leikkauksista olisi tutkimusten mukaan usein turhaa tai vain haitallista, perustuen pitkälti vain kaupallisuuteen."
Mitään tuollaista ei kyseisestä tutkimuksesta ole luettavissa. Valehtelet joko tahallasi, tai oet todellakaan ymmärrä lukemaasi. Vaihtoehtoilijat tuntien valehtelukaan ei ole pois suljettu vaihtoehto.
Muukin kirjoittelusi oli samaa asenteellista vääristeltyä mokkoa.
"Esim. vaikka tilapäiseen väsymykseen haettu apu voi muuttua pysyväksi mielenterveyslääkehoidoksi, joka koukuttaa kuin huume ja voi helposti lihottaa 20 kiloa, tuoden jo siten lisäsairauksia, muuttaen ja passivoiden persoonallisuutta, tunteet katoaa ja usein myös sosiaalinen elämä."
Surullinen tapaus. Painonnousu ei kuitenkaan liity mielialalääkkeisiin. Ruokahalu kasvaa eräiden psykoosipotilaiden lääkityksessä. Tunteiden katoamisesta puhuvat eräät bipolaarihäiriötä eli vanhassa puheessa maanis-depressiivistä psykoosia potevat henkilöt. Osa ei sairauden ollessa päällä halua luopua maniavaiheestaan. Valitettavasti.
Kaikki eivät saa edes lääkityksellä itseään siihen kuntoon, että sosiaalinen elämä luonnaisi, mutta pystyt ilmeisesti jo asumaan laitoshoidon ulkopuolella.
Voe tokkiinsa! Ovakkona nuo tiällä lasareetissa minnuu huiputtanneet? Pitteekö miun lopettoo nuot usseet pilleröt, joit miulle on liäkär miäränny?
Palijokos sillä Jahvetilla o ikkää tullunna? Jos sitä o kymmenijä vuosija ja vähä piälle, ni joha ne viimestää sillo ruppee niitä pillerlöitä määräilemmää. Eihä ne huiputtanneet oo. Täytyyhä sitä Javetinki keritä osallistua näihi talakoisii!