Vainaja oli asunut avoliitossa saman naisen kanssa viimeiset 20 vuotta. He olivat eläneet naisen omistamassa kiinteistössä.
Vainaja oli elinaikanaan tehnyt testamentin jossa määräsi kuoleman jälkeen avopuolisolle maksettavaksi 15.000€ . Testamentin tekijänä oli lakitoimisto joka autollaan toi myös kaksi todistajaa mukanaan jotka sitten todistivat testamentin oikeaksi.
Testamentista jäi kappale vainajan pojalle, joka on ainoa rintaperillinen ja ainoa perijä. Toinen kappale testamentistä oli vainajan hallussa, avopuolison hallussa ei ollut erillistä kopiota tai kappaletta.
Muutamien päivien kuluttua kuolemasta vainajan poika tuli hakemaan isänsä jäämistöä. Tuolloin iäkäs (72 v.) avopuoliso antoikin enempiä kyselemättä kaikki vainajan paperit, kellon ja kännykän ym. pikkutavarat yhdessä salkussa ja samalla kertaa pojalle.
Tässä yhteydessä myös vainajan testamenttikappale joutui pojan haltuun.
Nyt on perunkirjoitukset tehty, johon tilaisuuteen avopuolisoa ei kutsuttu. Kyseisen lakimiehen mukaan avopuolisolla ei ole mitään oikeutta vaatiakaan perunkirjoituksesta kopiota itselleen. Perunkirjoituksen suoritti sama lakimies joka oli laatinut myös vainajan testamentin.
Kuolemasta on kulunut nyt jo yli vuosi, eikä poika ole maksanut avopuolisolle testamentissä mainittua 15.000€ rahasummaa. Poika ei suostu keskustelemaan mistään asiaan liiittyvästä, ja lakimies vetoaa vaitiolovelvollisuuteensa asian suhteen.
Vainajan omaisuuden arvo käteisenä ja maaomistuksina, joka siirtyi pojalle, oli vähintään 300.000€ arvoinen.
Mitähän tällaisessa tilanteessa voi tehdä, että avopuoliso saisi testamentissä mainitun rahasumman?
Testamentin tehneellä lakitoimistolla ilmeisesti on itsellään jonkinlainen kopio testamentista, ainakin tietokoneellaan, sähköisessä muodossa, mutta onko sillä mitään merkitystä? Entä alkuperäisen testamentin todistajat, kai heilläkin jokin rooli on olemassa edelelenkin?
Vainaja oli elinaikanaan tehnyt testamentin jossa määräsi kuoleman jälkeen avopuolisolle maksettavaksi 15.000€ . Testamentin tekijänä oli lakitoimisto joka autollaan toi myös kaksi todistajaa mukanaan jotka sitten todistivat testamentin oikeaksi.
Testamentista jäi kappale vainajan pojalle, joka on ainoa rintaperillinen ja ainoa perijä. Toinen kappale testamentistä oli vainajan hallussa, avopuolison hallussa ei ollut erillistä kopiota tai kappaletta.
Muutamien päivien kuluttua kuolemasta vainajan poika tuli hakemaan isänsä jäämistöä. Tuolloin iäkäs (72 v.) avopuoliso antoikin enempiä kyselemättä kaikki vainajan paperit, kellon ja kännykän ym. pikkutavarat yhdessä salkussa ja samalla kertaa pojalle.
Tässä yhteydessä myös vainajan testamenttikappale joutui pojan haltuun.
Nyt on perunkirjoitukset tehty, johon tilaisuuteen avopuolisoa ei kutsuttu. Kyseisen lakimiehen mukaan avopuolisolla ei ole mitään oikeutta vaatiakaan perunkirjoituksesta kopiota itselleen. Perunkirjoituksen suoritti sama lakimies joka oli laatinut myös vainajan testamentin.
Kuolemasta on kulunut nyt jo yli vuosi, eikä poika ole maksanut avopuolisolle testamentissä mainittua 15.000€ rahasummaa. Poika ei suostu keskustelemaan mistään asiaan liiittyvästä, ja lakimies vetoaa vaitiolovelvollisuuteensa asian suhteen.
Vainajan omaisuuden arvo käteisenä ja maaomistuksina, joka siirtyi pojalle, oli vähintään 300.000€ arvoinen.
Mitähän tällaisessa tilanteessa voi tehdä, että avopuoliso saisi testamentissä mainitun rahasumman?
Testamentin tehneellä lakitoimistolla ilmeisesti on itsellään jonkinlainen kopio testamentista, ainakin tietokoneellaan, sähköisessä muodossa, mutta onko sillä mitään merkitystä? Entä alkuperäisen testamentin todistajat, kai heilläkin jokin rooli on olemassa edelelenkin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tuossa ole mitään tehtävissä ilman alkuperäistä testamenttia. Ei perintöjä jaeta minkään tietokoneen kätköissä olevan version tai todistajien lausuntojen mukaan, oikea testamentti täytyy löytyä. Voihan olla niinkin että testamentin tehnyt henkilö on itse tullut toisiin aatoksiin ja hävittänyt testamentin.
Olisiko jollakin tiedossa oikeustapauksia täällaisista asioista? Siis että onko mitään mahdollisuutta oikeusteitse nostaa kannetta ko. poikaa vastaan? Tai mahdollisesti testamentin tehnyttä lakimiestä vastaan, että ei ole ohjeistanut vainajaa riittävästi paperin säilytystavasta tms?
Onko tällaisissa tapauksissa yleensä, tai onko koskaan, tapana että testamentin tehneelle lakitoimistolle itselleenkin jätetään allekirjoitettu testamenttikappale? Ikäänkuin asiakirjan säilytystä varten.
Sellainen lisäkaneetti testamentissä oli, että siinä lueteltiin erikseen kaksi noin 15 ha metsäpalstaa, jotka vainaja erikseen nimesi poikansa kahdelle pojalle, eli siis omille kahdelle pojanpojalleen. Ja lisäksi vielä luokkaa 7000 euroa oleva summa poikansa puolisolle.
Tietenkin poika on voinut päättää että testamentti hävitetään, ja hän jakaa rahat ja metsäpalstat omina keskinäisinä jakamisinaan. Ja tällä keinoin jättää avopuolison 15.000 € osuuden maksamatta.
Mietin että onko poika voinut tarvita testamenttipaperin käyttöä jossakin vaiheessa, että tämä vainajan toivomus on laitettu toteen?
Tai siis että jotakin perintöverotuksellista etua saadakseen, olisi joutunut jollekin instanssille esittämään testamentin tällaisessa tapauksessa.
Ja testamentin kopio olisi tätä kautta joutunut myös jonkin viranomaisen arkistoihin ja haltuun?
Kyllä alkuperäisen testamentin luovuttaminen papereiden seassa (oliko edes?) ainoalle perilliselle oli melkoisella varmuudella lopullinen vikatikki, kun perillisellä vaan pokka pitää. Kun alkuperäistä testamenttia ei löydy, niin se tulkitaan testamentin perumiseksi. Näin ollen lakimiehen tiedostolla ole merkitystä. Kun lisäksi sama lakimies on pitänyt perunkirjoituksen, eikä testamentista tai rahoista ole mitään kuulunut, niin se siitä lupauksesta. Testamentti on epävarma avokin turva m.o.t.
Puolisolta ja lapsilta ehkä voisi tiedustella ovatko he tietoisia kadonneessa paperissa heille määrätyistä rahoista ja metsistä, mutta taitaa olla melko yleistä, että avokkeja eivät perilliset suosi, ainakaan avioeron tapauksissa.
Koska avosuhde päättyi yli vuosi sitten, niin 1.4.2011 tulleen avoliittolain 8 ja 9 pykälien hyvityskään ei tule kysymykseen aiemmin päättyneisiin avoliittoihin.
>>Sellainen lisäkaneetti testamentissä oli, että siinä lueteltiin erikseen kaksi noin 15 ha metsäpalstaa, jotka vainaja erikseen nimesi poikansa kahdelle pojalle, eli siis omille kahdelle pojanpojalleen. Ja lisäksi vielä luokkaa 7000 euroa oleva summa poikansa puolisolle.
Testamentti kannattaisi aina antaa edunsaajalle säilytettäväksi. Hän ei sitä hävitä.
>>Koska avosuhde päättyi yli vuosi sitten, niin 1.4.2011 tulleen avoliittolain 8 ja 9 pykälien hyvityskään ei tule kysymykseen aiemmin päättyneisiin avoliittoihin. >>
Thanksit tästä vinkistä! Tapahtuneen päivämäärärajat sopivat tämän lainsäädännön sisään. Alkuperäisessa viestissä annetut aikamäärät kuin myös rahasummat ja muut yksityiskohdat olivat tapahtumien kulusta suuntaa antavia "noin" -aikoja.
Kolmannen luvun tekstin sisältö on erittäin hyvin tähän tapaukseen soveltuva.
""
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
3 luku Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta
8 § Hyvityksen edellytykset
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. ""
Tämän lain johdosta, mahdollinen kateissa ollut testamentti varmasti alkanee aika nopeasti löytymään.
Kyseisen uuden avoliittolain perusteella tuleva, mahdollisesti maksettava rahasumma tulisi kyseisen, merkittävän kokoisen, perinnön saaneen pojan kannalta äkkiä epäedullisemmaksi.
>>Thanksit tästä vinkistä! Tapahtuneen päivämäärärajat sopivat tämän lainsäädännön sisään.
""Alkuperäisessa viestissä annetut aikamäärät kuin myös rahasummat ja muut yksityiskohdat olivat tapahtumien kulusta suuntaa antavia "noin" -aikoja.""
Alkuperäisestä viestistä:
"Kuolemasta on kulunut nyt jo yli vuosi"
Olipa todella "suuntaa antava noin" -aika! Nyt (25.2.2012) siis ap:n mukaan oli kulunut YLI vuosi, joten 1.4.2012 on kulunut > 1 v 1 kk. Jotta avoerolakia voitaisiin tapaukseen soveltaa, kuoleman olisi tullut tapahtua 1.4.2011 tai myöhemmin. Valitettavasti laissa ei sanota "suuntaa antavasti" "noin 1.4.2011".
> Olipa todella "suuntaa antava noin" -aika! Nyt (25.2.2012) siis ap:n
> mukaan oli
Sinä olisit tietysti halunnut alkuperäiseen selostuksen mukaan asianosaisten sosiaaliturvatunnukset, vainajan kuolinpäivän ja tarkat rahasummat.
Minä ymmärrän ihan hyvin että alkuperäisen kysyjän lailla moni muukin karttaa laittamasta nettiin mitään sellaisia päivämääriä rahasummia ja tietoja joista jokin lakitapaus voitaisiin tunnistaa.
Kysyjälle itselleen ei ole mitään etua tällaisten yksityiskohtien julkistelemisesta. Mutta mahdolliselle vastapuolelle voi olla hyötyä.
Alkuperäisen kysyjä reilusti kiitti saamastaan lakivinkistä. Ja ilahtuneena totesi että kyseinen laki soveltuu hänen tapaukseensa, myös päivämääriensä puolesta.
Mitä ihmeen naputtamista tällaisen perästä kellään muilla asiaan enää silloin on?
Hölmö olet, en muuta sano!