En tiiä et mitä mä aattelin ku tulin yläasteelle,
varmaanki että "jee nyt ollaa niinku nuoria aikuisia" ,mutta eihän se niin mene. Y-a:lla kokeillaa kaikkea.
Mä alotin polttamisen, ekat kännit vedin, panin yhen jätkän kanssa, ja samalla petin parasta ystävääni (tai no siis se jota mä panin oli mun bestiksen exä. ) , joka muuttaa ensi syksynä pois, kauas pois. Vain sen vittumaisen faijan takia.
Polttaminen tuli siinä uusien kavereitten kanssa.
Ne ei kyl painostanu tai mitää, mut halusin ite kokeilla. Ryyppäminen, tuli samalla tavalla.
Kaverit ryyppäs, pakko munki oli kokeilla. Ja porukat kyl varotti. Mun porukat oli kyl siitä viisaita, et ne ei antanu mun tehä mitää, mut ne sano et ei ne voinu mua koko ajan silmällä pitää.
No yhissä bileissä se sitte tapahtu. Mä vihasin mun bestiksen exää sen takii et se oli vaa yhtäkkiä "jättäny", mun bestiksen (vaikka ne nyt ei ollu ees yhessä tai mitää.) ja sit mä vittuilin sille koko helvetin bileitten ajan, ja sillä pyöri yks muija koko ajan sen ympärillä. Joo, ku se muija lähti, mä panin töpinäks, se jätkä oli vaa niin vastustamaton,seksikäs,rauhallinen ja selvä.(toisin ku mä), se meni "nukkumaa" yhtee huoneesee, mä mä kävelin perässä, ku olo oli vähän sellai... No vaihettii huonetta ku jutut alko lämpenee, pienempää huoneesee ja yhen nukuttavaa sänkyy.
Se oli ihanaa. Niin haluttavaa. Niin seksikästä.
Sil oli niin varmat otteet.
Seuraavana iltana soitin itkien bestikselle, et joo, mun on pakko nähä sut...
Menin heti kymmeneltä aamulla sinne itkien.
Aloin itkeä.Molemmat itkettii.
Ja kerroin sen.
Varmaa kolme kuukautta meil oli katko.
Ei osattu puhuu toisillemme, ei katsottu.
Me oltii samalla luokalla, mut ei ees vilkastu.
Se jätkä oli unohdettu ja bestis menetetty.
No nyt siit on melkee puol vuotta,
ja meil alko menee paremmin bestiksen kanssa.
Mä rakastan sitä.
Enemmän ku ketää muuta.
Enemmän ku ketää jätkää mun elämässä, enemmän ku mun ketää muuta kaveria tai ystävää.
Yks päivä, se kerto mulle sen.
Se muuttaa, pois.
Pois, kauas pois. Kolmen tunnin ajomatkan päähän.
Mä oon itkeny,itkeny ja itkeny.
Se vaa on niin kuolettavaa.
Odottaa, odottaa, odottaa, kuin jotain tuomiopäivää.
Nyt ne lähtee ettii taloa, alkaa pakkaa kamoja.
Ei en mä selvii elämästä ilman sitä.
Mä rakastan sitä.
Se on mun järki. Äly joka ohjaa mua oikeesee.
Mä en pärjää ilman sitä.
Mul on vaa tunteet.
Elän niitten mukaa, se ohjaa mua sen järjen avulla, mut silti sen sydän on mukana.
Se on vaa, mulle KAIKKEIN rakkain, ja mä petin sitä. Siinä meni 3 KUUKAUTTA HUKKAAN!
Älkää tehkö samoja virheitä, koska IKINÄ, EI IKINÄ tiedä millon toinen voi lähteä....
varmaanki että "jee nyt ollaa niinku nuoria aikuisia" ,mutta eihän se niin mene. Y-a:lla kokeillaa kaikkea.
Mä alotin polttamisen, ekat kännit vedin, panin yhen jätkän kanssa, ja samalla petin parasta ystävääni (tai no siis se jota mä panin oli mun bestiksen exä. ) , joka muuttaa ensi syksynä pois, kauas pois. Vain sen vittumaisen faijan takia.
Polttaminen tuli siinä uusien kavereitten kanssa.
Ne ei kyl painostanu tai mitää, mut halusin ite kokeilla. Ryyppäminen, tuli samalla tavalla.
Kaverit ryyppäs, pakko munki oli kokeilla. Ja porukat kyl varotti. Mun porukat oli kyl siitä viisaita, et ne ei antanu mun tehä mitää, mut ne sano et ei ne voinu mua koko ajan silmällä pitää.
No yhissä bileissä se sitte tapahtu. Mä vihasin mun bestiksen exää sen takii et se oli vaa yhtäkkiä "jättäny", mun bestiksen (vaikka ne nyt ei ollu ees yhessä tai mitää.) ja sit mä vittuilin sille koko helvetin bileitten ajan, ja sillä pyöri yks muija koko ajan sen ympärillä. Joo, ku se muija lähti, mä panin töpinäks, se jätkä oli vaa niin vastustamaton,seksikäs,rauhallinen ja selvä.(toisin ku mä), se meni "nukkumaa" yhtee huoneesee, mä mä kävelin perässä, ku olo oli vähän sellai... No vaihettii huonetta ku jutut alko lämpenee, pienempää huoneesee ja yhen nukuttavaa sänkyy.
Se oli ihanaa. Niin haluttavaa. Niin seksikästä.
Sil oli niin varmat otteet.
Seuraavana iltana soitin itkien bestikselle, et joo, mun on pakko nähä sut...
Menin heti kymmeneltä aamulla sinne itkien.
Aloin itkeä.Molemmat itkettii.
Ja kerroin sen.
Varmaa kolme kuukautta meil oli katko.
Ei osattu puhuu toisillemme, ei katsottu.
Me oltii samalla luokalla, mut ei ees vilkastu.
Se jätkä oli unohdettu ja bestis menetetty.
No nyt siit on melkee puol vuotta,
ja meil alko menee paremmin bestiksen kanssa.
Mä rakastan sitä.
Enemmän ku ketää muuta.
Enemmän ku ketää jätkää mun elämässä, enemmän ku mun ketää muuta kaveria tai ystävää.
Yks päivä, se kerto mulle sen.
Se muuttaa, pois.
Pois, kauas pois. Kolmen tunnin ajomatkan päähän.
Mä oon itkeny,itkeny ja itkeny.
Se vaa on niin kuolettavaa.
Odottaa, odottaa, odottaa, kuin jotain tuomiopäivää.
Nyt ne lähtee ettii taloa, alkaa pakkaa kamoja.
Ei en mä selvii elämästä ilman sitä.
Mä rakastan sitä.
Se on mun järki. Äly joka ohjaa mua oikeesee.
Mä en pärjää ilman sitä.
Mul on vaa tunteet.
Elän niitten mukaa, se ohjaa mua sen järjen avulla, mut silti sen sydän on mukana.
Se on vaa, mulle KAIKKEIN rakkain, ja mä petin sitä. Siinä meni 3 KUUKAUTTA HUKKAAN!
Älkää tehkö samoja virheitä, koska IKINÄ, EI IKINÄ tiedä millon toinen voi lähteä....
Vastaukset 7
Vanhimmat
sitä on todella typerä ja lapsellinen - ei käy kieltäminen x) Oikeiden arvojen asettaminen kohdalleen ei tunnu luonnistuvan ennen kuin vastoinkäymisen kautta. Koskaan ikinä ei mikään poika/tyttö saa mennä ystävien edelle - muistakaa se kun perutte tapaamisenne ystävän kanssa jotta voitte olla poikaystävänne kanssa sillä poikaystävä on hetkellinen, ystävä voi olla pysyvä!
poikaystäväkin on ystävä.. ainaki mulle. oikeestaan se paras ystävä. ja samoin mä sille. että jos kerta ystävät pysyy, ni miksei sit kaikkeista paras ystävä?
Olis mielenkiintoista joskus tavata tyttö joka on niin munantarpeessa että lähtee jo nukkumaan menneen jätkään perään että saa tyydytettyä tarpeensa.
Voi voi. Olisipa todellisuus tuollaista. :´|
kiva tilitys jota sai nauraa :D huoh
Shit happens. All the time. Get used to it.
Tervetuloa elämään. Ei ole helppoa olla teinix. Kyllä se siitä helpottuu kun täytät 25.
No tosta voi olla montaa eri mieltä! Meinaan että helpottuu sillon, mulla helpotti melkein heti yläasteen jälkeen, mutta joillain se ei helpota ikinä =)