niin.. mä on 17 vuotias naisenalku.. mulla on ollut jo viidenneltä asti hirvee vauvakuume, tosin silloin se oli vain sitä et halus jonku jota sais hoivailla ja kun vaipat täytys vaihtaa tms niin vauva vain toisille hoitoon..
mutta näiden vuosien aikana tämä vauvakuume on muuttunut ihan erilaiseksi. tiedän tai ainakin uskon olevani valmis äidiksi. ja tiedän myös että olen nuori.. ei tarvi muistuttaa.
tiedän myös sen, että ei ne päivät lapsen kanssa aina niin aurinkoisia ole: itkua, parkua, kiukuttelua, yövalvomisia ym. tulee jokaiselle äidille ja isälle vastaan..
mutta olisin valmis kohtaamaan myös kaiken tämän, en vain niitä ihanimpia aikoja ja päiviä..
en jaksa enkä ole enää kiinnostunut bailaamisesta ym kännisekoiluista niinkuin useimmat ikäiseni. niitä on ehtinyt kokea jo ihan tarpeeksi.
haluan äidiksi ja haluan antaa elämän pienelle lapselle, kasvattaa hänet ja rakastaa häntä aina elämäni loppuun asti. pystyisin kantamaan vastuun lapsesta. olen muutenkin vastuuntuntoinen.
ystäväni eivät pysty ymmärtämään minua, miten näin nuorena voi haluta lapsen?! itse he odottavat innolla baariin pääsyä ym. mitä tulee kun täyttää 18.. minua ei vain kiinnosta. mutta tottakai vanhempienkin saa jossain käydä sen jälkeen kun lapsi on tullut maailmaan. ei tietenkään kotiin täydy jumittua. mutta ei missään nimessä niin, että lapsi isovanhemmille joka viikonloppu että itse pääsee juhlimaan. tietty raja täytyy olla, jokainen vastuunsa tietävä ja tunteva vanhempi ymmärtää sen.
mutta vaikka tämä vauvakuume on sa minun jokapäiväistä elämääni, ja suurimman osan päivästä ajattelen vain lapsia ja perhe-elämää ja sitä kaikkea ihanaa mitä vanhempana saa kokea, yritän jaksaa vielä kaksi vuotta että saan kouluni päätökseen. silloin pystyn turvaamaan paremmin lapselle hyvän elämän varallisesti.
toinen asia miksi suostun odottamaan vielä parisen vuotta, on poikäystäväni. olemme olleet jo yli vuoden yhdessä, ja hänkin haluaa lapsia vielä joskus, tosin kuitenkin nuorena niin kuin minäkin. poikaystäväni on 19 vuotias. olemme puhuneet paljon asiasta, ja todenneet että parempi molempien vain käydy koulunsa loppuun, ja hänen vielä armeija. sitten sen jälkeen vasta.
en tiedä edes miksi tätä niin kirjoitan, halusin vain purkaa ajatuksiani, koska ystävieni kanssa se on hiukan hankalaa kun he eivät aina ymmärrä..
ja kiitos jollekin jos joku jaksoi lukea ja kertokaa ihmeessä omia mielipiteitänne asiasta, omista kokemuksista tai muuta sellaista..
aurinkoista kesää kaikille!! :)
ja vauvojen odotusta!! :)
mutta näiden vuosien aikana tämä vauvakuume on muuttunut ihan erilaiseksi. tiedän tai ainakin uskon olevani valmis äidiksi. ja tiedän myös että olen nuori.. ei tarvi muistuttaa.
tiedän myös sen, että ei ne päivät lapsen kanssa aina niin aurinkoisia ole: itkua, parkua, kiukuttelua, yövalvomisia ym. tulee jokaiselle äidille ja isälle vastaan..
mutta olisin valmis kohtaamaan myös kaiken tämän, en vain niitä ihanimpia aikoja ja päiviä..
en jaksa enkä ole enää kiinnostunut bailaamisesta ym kännisekoiluista niinkuin useimmat ikäiseni. niitä on ehtinyt kokea jo ihan tarpeeksi.
haluan äidiksi ja haluan antaa elämän pienelle lapselle, kasvattaa hänet ja rakastaa häntä aina elämäni loppuun asti. pystyisin kantamaan vastuun lapsesta. olen muutenkin vastuuntuntoinen.
ystäväni eivät pysty ymmärtämään minua, miten näin nuorena voi haluta lapsen?! itse he odottavat innolla baariin pääsyä ym. mitä tulee kun täyttää 18.. minua ei vain kiinnosta. mutta tottakai vanhempienkin saa jossain käydä sen jälkeen kun lapsi on tullut maailmaan. ei tietenkään kotiin täydy jumittua. mutta ei missään nimessä niin, että lapsi isovanhemmille joka viikonloppu että itse pääsee juhlimaan. tietty raja täytyy olla, jokainen vastuunsa tietävä ja tunteva vanhempi ymmärtää sen.
mutta vaikka tämä vauvakuume on sa minun jokapäiväistä elämääni, ja suurimman osan päivästä ajattelen vain lapsia ja perhe-elämää ja sitä kaikkea ihanaa mitä vanhempana saa kokea, yritän jaksaa vielä kaksi vuotta että saan kouluni päätökseen. silloin pystyn turvaamaan paremmin lapselle hyvän elämän varallisesti.
toinen asia miksi suostun odottamaan vielä parisen vuotta, on poikäystäväni. olemme olleet jo yli vuoden yhdessä, ja hänkin haluaa lapsia vielä joskus, tosin kuitenkin nuorena niin kuin minäkin. poikaystäväni on 19 vuotias. olemme puhuneet paljon asiasta, ja todenneet että parempi molempien vain käydy koulunsa loppuun, ja hänen vielä armeija. sitten sen jälkeen vasta.
en tiedä edes miksi tätä niin kirjoitan, halusin vain purkaa ajatuksiani, koska ystävieni kanssa se on hiukan hankalaa kun he eivät aina ymmärrä..
ja kiitos jollekin jos joku jaksoi lukea ja kertokaa ihmeessä omia mielipiteitänne asiasta, omista kokemuksista tai muuta sellaista..
aurinkoista kesää kaikille!! :)
ja vauvojen odotusta!! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippatirallaa :o)
Kirjoitappas [email protected] niin vaihdellaan kuulumisia ja ajatuksia, vauvakuumeessa pyörin minäkin :)
Samanlaisia ihmisiä on siis paljon:)
Minun vauvakuumetta rauhoittaa ehkä siskoni ja veljeni lapset tällä hetkellä.Lupasin itselleni,että sen jälkeen,kun sisarukseni ovat molemmat saaneet kaksi lasta,alan minäkin vauvan tekopuuhiin:) Tämä sopi myös miehelleni,joka ei usko siskoni haluavan toista lasta miehensä kanssa vielä aikoihin:) Väärinpä tuo mieheni kuvittelee,sillä viikonloppuna kuulin siskoni olevan raskaana:)
Raskaus on aivan alussa,joten tämän takia sitä ei ole kailotettu muille ihmisille:)
Ja veljelleni tuli toinen poika viikko sitten:) Olipas aika ihana nyytti,kun kävin sitä tänään moikkaamassa:)
Kurttuinen:) Ja niin pieni!
Kyllä minäkin tässä parin vuoden sisällä alan lasta yrittämään,vielä kun ei ole edes varmuutta voinko lapsia ikinä saadakaan:(
Kaikki saman henkiset mailailkaa:
[email protected]