Osaako joku teistä auttaa minua???
Rakkaallani on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että tunteita hänellä ei ole ja omasta mielestään hän on huono ihminen.
Minulle kuulemma löytyisi paljon parempia kumppaneita..
Hän haluaa olla omissa oloissaan ja on uppoutunut täysin työhönsä.
Ei vastaa puheluihini eikä tekstareihin ehkä kerran viikossa s-postiin.
masennusjakson ja tunnekylmyyden kesto
rakas biboni
17
11649
Vastaukset
- bipobähäääää
Masennuksessa ei ole tunteita? Luulin tuon koskevan vain maniaa. Itselläni on tunteet masennuksessa, mutta ihmiset ovat tietenkin erilaisia. Ja jos on lääkitys, niin se tekee usein tunnekylmäksi. Siksi en lääkkeitä haluakaan. Vaikea tilanne, jos hän ei jaksa olla edes tekemisissä. Ei tuossa kai voi muuta tehdä, kuin odotella masennuksen laantumista tai erota. Täytyy kuitenkin miettiä sitäkin, että kuinka kauan jaksat tuollaista. Oma elämä saattaa valua hukkaan. Jos haluat jatkaa suhteessa, niin älä unohda elää omaa elämääsi.
- älä luovuta
Ihminen kun on oikeen masentunut, niin ei sillä riitä voimia parisuhteeseen. Ei liity varmasti sinuun mitenkään. Anna toiselle aikaa. Toivottavasti hänellä on lääkitys masennukseen kunnossa. Ei varmasti mukava tilanne kenellekkään. Voimia sinulle.
- rakas biboni
kiitoksia!
molemmille...:)
Tilanne ei todellakaan ole mukava....ehkäpä vähän epätoivoinen
sillä näin pitkää masennusjaksoa ei vielä ole ollut meidän suhteen aikana.
- Moi.
Sama tilanne täällä päin, alkoi 3 kk sitten tunnekylmyys ja yhtäkkiä potki minut pois. Nyt uusi mies ja avioero hakemus menossa. Enpä taida enään jaksaa yrittää vaikka tuosta tokeneekin, turhan monta kertaa saman käynyt läpi.
- Voimaton kumppani
Kuin myös täällä. Muutamia viikkoja sitten oli kaikki hyvin, olin tärkeä ja sani kuina minua rakastaa. Viikko sen jälkeen hän lietsoi riidan, läksi pois ja oli päivakausia minulle tavoittamattomissa. Ei vastannut yhteydenottoihini, ei käynyt. Sitten menin häne luo yritin saada juttelua aikaiseksi, oli hyvin kylmäkiskoinen, lähes tunteeton. Sanoi minulle että suhteemme on loppu, tämä ei toimi jne. Minä en luovuttanut, olen soittanut, olen käynyt, olen itkenyt ja kerjännyt, tehnyt kaikkea. Minulle ollaan hvyin kylmiä yhä ja yhä vaan että minä olen lopettanut suhteemme. Minä olen vedotunu kaikkeen hyvään ja omiin tunteisiini, sanoo vain että ei ole kyse etteikö minusta välitä, mutta tämä suhde ei toimi. Hyvin kylmää kohtelua. Toisaalta sitten sain kuulla että on viestitellyt ahkerasti ex-vaimonsa kanssa (josta eronnut vaimon uskottomuuden takia jo yli 10 v sitten, toki yhteiset lapset heillä), mutta ei ole kiinnostunut hänestäkään, vaan yhteydenotot tulevat lähinnä exän osalta.
Minä olen kuin puulla päähän lyöty tämän asian kanssa, rakastan kumppaniani (emme asu yhdessä, mutta hyvin lähellä toisiamme) ja uskon vieläkin että hän palaa luokseni. Mitä tässä voi enään ajatella tai tehdä? Me olemme olleet yhdessä vuosia, eikä tämä ole eka kylmyyskausi, mutta että nyt lähentyy jollakin tasolla ex-vaomiaan. Onkohan tämä nyt oikeasti loppu?
Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Rakastan sitä kaikkea mitä hyvää miehessäni on yhä valtavan paljon, toki hänen sairaus on taakkana suhteelle ollut. - moi.
Voimaton kumppani kirjoitti:
Kuin myös täällä. Muutamia viikkoja sitten oli kaikki hyvin, olin tärkeä ja sani kuina minua rakastaa. Viikko sen jälkeen hän lietsoi riidan, läksi pois ja oli päivakausia minulle tavoittamattomissa. Ei vastannut yhteydenottoihini, ei käynyt. Sitten menin häne luo yritin saada juttelua aikaiseksi, oli hyvin kylmäkiskoinen, lähes tunteeton. Sanoi minulle että suhteemme on loppu, tämä ei toimi jne. Minä en luovuttanut, olen soittanut, olen käynyt, olen itkenyt ja kerjännyt, tehnyt kaikkea. Minulle ollaan hvyin kylmiä yhä ja yhä vaan että minä olen lopettanut suhteemme. Minä olen vedotunu kaikkeen hyvään ja omiin tunteisiini, sanoo vain että ei ole kyse etteikö minusta välitä, mutta tämä suhde ei toimi. Hyvin kylmää kohtelua. Toisaalta sitten sain kuulla että on viestitellyt ahkerasti ex-vaimonsa kanssa (josta eronnut vaimon uskottomuuden takia jo yli 10 v sitten, toki yhteiset lapset heillä), mutta ei ole kiinnostunut hänestäkään, vaan yhteydenotot tulevat lähinnä exän osalta.
Minä olen kuin puulla päähän lyöty tämän asian kanssa, rakastan kumppaniani (emme asu yhdessä, mutta hyvin lähellä toisiamme) ja uskon vieläkin että hän palaa luokseni. Mitä tässä voi enään ajatella tai tehdä? Me olemme olleet yhdessä vuosia, eikä tämä ole eka kylmyyskausi, mutta että nyt lähentyy jollakin tasolla ex-vaomiaan. Onkohan tämä nyt oikeasti loppu?
Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Rakastan sitä kaikkea mitä hyvää miehessäni on yhä valtavan paljon, toki hänen sairaus on taakkana suhteelle ollut.Kyllä se helpottaa ajan kanssa, itselläni auttanut paljon työt ja pien lapsi vaikka ex-vaimo on yrittänytkin meitä erottaa. Eritoten paras apu oli kuitenkin ystävät ja ex-vaimon psykiatri joka auttoi minut ymmärtämään sairautta paremmin kuin olin ymmärtänyt. Uskon ex-vaimoni tulevan minulle itkemään ja hakemaan lohtua kun romahdus tulee, autankin häntä silloin ja tuen mutta en enään tiedä voinko palata suhteeseen takaisin hänen kanssaan, liika on liikaa vaikka kuinka rakastaa toista ihmistä ja ymmärtää ettei hän sitä tahallaan tee vaan sairaus "pakoittaa" hänet kyseiseen käytökseen.
Toivon sinulle jaksamista! Toivotan myös jaksamista kaikille muille vastaavassa tilanteessa oleville, kuten sanoinkin jo kyllä se siitä kunhan muistaa pitää hyvät asiat mielessä ja yrittää miettiä muuta kuin sitä tunteetonta kylmää ihmistä. - kanttarelli_N73
Voimaton kumppani kirjoitti:
Kuin myös täällä. Muutamia viikkoja sitten oli kaikki hyvin, olin tärkeä ja sani kuina minua rakastaa. Viikko sen jälkeen hän lietsoi riidan, läksi pois ja oli päivakausia minulle tavoittamattomissa. Ei vastannut yhteydenottoihini, ei käynyt. Sitten menin häne luo yritin saada juttelua aikaiseksi, oli hyvin kylmäkiskoinen, lähes tunteeton. Sanoi minulle että suhteemme on loppu, tämä ei toimi jne. Minä en luovuttanut, olen soittanut, olen käynyt, olen itkenyt ja kerjännyt, tehnyt kaikkea. Minulle ollaan hvyin kylmiä yhä ja yhä vaan että minä olen lopettanut suhteemme. Minä olen vedotunu kaikkeen hyvään ja omiin tunteisiini, sanoo vain että ei ole kyse etteikö minusta välitä, mutta tämä suhde ei toimi. Hyvin kylmää kohtelua. Toisaalta sitten sain kuulla että on viestitellyt ahkerasti ex-vaimonsa kanssa (josta eronnut vaimon uskottomuuden takia jo yli 10 v sitten, toki yhteiset lapset heillä), mutta ei ole kiinnostunut hänestäkään, vaan yhteydenotot tulevat lähinnä exän osalta.
Minä olen kuin puulla päähän lyöty tämän asian kanssa, rakastan kumppaniani (emme asu yhdessä, mutta hyvin lähellä toisiamme) ja uskon vieläkin että hän palaa luokseni. Mitä tässä voi enään ajatella tai tehdä? Me olemme olleet yhdessä vuosia, eikä tämä ole eka kylmyyskausi, mutta että nyt lähentyy jollakin tasolla ex-vaomiaan. Onkohan tämä nyt oikeasti loppu?
Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Rakastan sitä kaikkea mitä hyvää miehessäni on yhä valtavan paljon, toki hänen sairaus on taakkana suhteelle ollut.Anteeksi vaan, että sanon nyt suoraan, mutta miksi ihmeessä kerjäät toista takaisin? Jos kumppani puhuu tuollaisia ja haluaa mennä, niin sitten on parempi päästää menemään. Aina ei kannata taistella. Ja kerjääminen on itsensä alentamista. Älä hyvä ihminen tee sitä kenenkään vuoksi. Löydät kyllä itsellesi vielä uuden ja hyvän kumppanin. Ihan turhaa antaa anteeksi jotain itseensä kohdistuvaa tunnekylmyyttä, jos tekstailee eksänsä kanssa ja käyttäytyy tuolleen. Kannattaa muutenkin muistaa se tosi asia, että kaikki nuo asiat eivät välttämättä johdu sairaudesta millään tavalla. Kyse voi olla myöskin siitä, että kumppani ei yksinkertaisesti rakasta enää. Kyllä rakkauskin kuolee toisinaan, tai aika useinkin. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Kaikki eivät vain osaa aina tuoda asiaa ilmi oikealla tavalla.
- Voimaton kumppani
kanttarelli_N73 kirjoitti:
Anteeksi vaan, että sanon nyt suoraan, mutta miksi ihmeessä kerjäät toista takaisin? Jos kumppani puhuu tuollaisia ja haluaa mennä, niin sitten on parempi päästää menemään. Aina ei kannata taistella. Ja kerjääminen on itsensä alentamista. Älä hyvä ihminen tee sitä kenenkään vuoksi. Löydät kyllä itsellesi vielä uuden ja hyvän kumppanin. Ihan turhaa antaa anteeksi jotain itseensä kohdistuvaa tunnekylmyyttä, jos tekstailee eksänsä kanssa ja käyttäytyy tuolleen. Kannattaa muutenkin muistaa se tosi asia, että kaikki nuo asiat eivät välttämättä johdu sairaudesta millään tavalla. Kyse voi olla myöskin siitä, että kumppani ei yksinkertaisesti rakasta enää. Kyllä rakkauskin kuolee toisinaan, tai aika useinkin. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Kaikki eivät vain osaa aina tuoda asiaa ilmi oikealla tavalla.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi ja miettinyt tuota ihan samaa. Mutta toisaalta itse vielä rakastan hänät niin paljon, etten olisi tästä suhteesta valmis luopumaan. Ja kaipa sitä vain yrittää siihen todelliseen katkeraan loppuun asti, yrittää ja yrittää.
- kanttarelli_N73
Tiedän tunteen, koska olen kokenut ihan saman. Siksi en haluaisi ketään siihen asemaan. Itsekin yritin loppuun saakka, ja miten kävi. Miehellä oli melkein heti eron jälkeen uusi nainen. Ja hän oli ilmeisesti rakastunut tuohon naiseen jo suhteemme aikana. Minä jäin yksin kuin nalli kalliolle. Ajattelin pitkään, että mania tai masennus oli syynä miehen ihmeelliseen reaktioon, mutta nyt olen varma, ettei hän koskaan minua edes rakastanut. Hän ei vaan kyennyt sitä kunnolla tuomaan esiin. Kyllähän käytös kertoi sen, ettei minua rakastanut varmaan koskaan. Erosta on parisen vuotta, ja edelleen joskus pieni katkeruus käy kylässä. Rakastan häntä edelleen, mutta minkäs teet. Kyllähän se tekee katkeraksi, kun tekee kaikkensa toisen eteen ja mitään ei saa takaisin. Olisi pitänyt itse lähteä vuosia sitten. En vain ollut tarpeeksi vahva.
Mietin sitäkin pitkään, että pidinkö minä eksästäni liian kovaa kiinni, etten tavallaan päästänyt häntä lähtemään ja siksi tilanne meni tuollaiseksi.- Anonyymi
Onko hänellä lääkitys ja ottaako lääkkeitä säännöllisesti. Niiden tarkoitus on tasoittaa tunnevaihteluja.
En osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta kun on tuollaisia ongelmia on vaikea suunnitella elämää yhdessä. Siitä seuraa niin paljon ongelmia ja vie myös voimia, kysy itseltäsi, oletko valmis siihen. Ehkä olen väärässä, mutta tekstin perusteella vaikuttaa siltä että et halua jatkaa sitä suhdetta mutta haluat, tai tarvitset palautetta muilta, aina välillä tarvitaan kyllä. Jos et ole valmis siihen, niin et ole. Jotkut asiat ovat binäärisiä, eli joko tai, tsemppiä.
- Anonyymi
Samaistun häneen, tavallaan tuossa vaiheessa "ei kiinnosta" eli hänen aivonsa ovat tilassa ettei hän tunne ketään kohtaan oikeen mitään muuta kuin ärtymystä, minulla on samanlaisia tunteita..asia siis saattaa olla näin vaikka hän rakastaisi sinua. Hän haluaa vaan olla omassa rauhassaan, tämä kannattaa ymmärtää. Isäni on bipo ja exäni. Samankaltaisuutta, uskon että minulla saattaa olla lievänä ja jos on mökötysvaihe, se sitten vaan on. Siinä vaiheessa ärsyttää KAIKKI ihmiset.. Mm. Työkaverit voivat olla todella rasittavia. Erityisesti silti läheiset ja saattaa olla äreä sekä ottaa monet asiat tunteisiin. Bipolaariset silti ovat syvällisiä ja heillä on tunteet, eivät ole mitään "vammaisia" sitten kuitenkaan. Mietin todellakin millainen ammatti ja työ minulle sopisi, sillä en pidä ruuhkasta ja melusta. Oma soppi olisi hyvä, kuten ei liikaa työkavereita. Työni hoidan kunnialla ja olen ahkera kyllä.
- Anonyymi
Olen miettinyt miten kaksisuuntaiset tekee niitä nopeita uuden kumppanin valloituksia.Taas uusi .
- Anonyymi
Minulla on ihan vitun hyvä itsetunto.
- Anonyymi
Kielenkäyttö ei kyllä ole hyvä, jos itsetuntosi olisikin. Tyhmää tuo tuollainen kielenkäyttö.
- Anonyymi
Masennus.
Seuraava kysymys. - Anonyymi
Sanoisin näin, että kun olet laittanut tuohon tekstiisi niin hienosti sanan "Rakkaallani", niin aidosti hänestä välität. Hienoa!
Itse olen sairastanut samaa yli 30 vuotta ja olen avioliitossa ollut 10 vuotta. Minulla on vakituinen työ, poika, upeita ystäviä jne.kaikkien vaikeuksien jälkeen ja ne eivät lopu, kun tunnistan tämän sairauden oireita. Tauti on kuitenkin tuonut esim.hyvän ihmistuntemuksen.
Et kerro tuossa, milloin hän on sairastunut, eli onko hän vasta opettelemassa elämään diagnoosinsa kanssa. Jos näin on, niin taudin "omaksuminen" vaatii aikaa. Tärkeintä on hyväksyä itsessään tämä sairaus. Ei niin, että toitottelee sitä ympäriinsä, kuten valitettavasti julkkikset tekevät ja "käärivät" rahaa.
Vaan, koska siitä ei parane, niin on opittava elämään sen kanssa. Se ei ole helppoa ja juuri tuo tunteiden väljähtäminen voi johtua esim. Ketipinorista, tai muusta lääkityksestä, josta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
Tue Rakastasi, se sairaus ei saa pilata hänen/teidän elämää. Kerro hänelle, että puhuminen on erittäin tärkeää, yhdistettynä lääkitykseen ja psykoterapiaan. Hänen kannattaa etsiä oikeata tietoa sairaudestaan, mennä vertaistukiryhmiin jne.
Rakkautta teille molemmille. Meitä on monta samassa veneessä!
PS.minäkin olen mielestäni huono ihminen, kukapa ei joskus.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781214- 881137
- 1391046
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580995Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1987Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902- 20890
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9734Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8680