masennusjakson ja tunnekylmyyden kesto

rakas biboni

Osaako joku teistä auttaa minua???
Rakkaallani on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että tunteita hänellä ei ole ja omasta mielestään hän on huono ihminen.
Minulle kuulemma löytyisi paljon parempia kumppaneita..
Hän haluaa olla omissa oloissaan ja on uppoutunut täysin työhönsä.
Ei vastaa puheluihini eikä tekstareihin ehkä kerran viikossa s-postiin.

11

2157

    Vastaukset

    • Masennuksessa ei ole tunteita? Luulin tuon koskevan vain maniaa. Itselläni on tunteet masennuksessa, mutta ihmiset ovat tietenkin erilaisia. Ja jos on lääkitys, niin se tekee usein tunnekylmäksi. Siksi en lääkkeitä haluakaan. Vaikea tilanne, jos hän ei jaksa olla edes tekemisissä. Ei tuossa kai voi muuta tehdä, kuin odotella masennuksen laantumista tai erota. Täytyy kuitenkin miettiä sitäkin, että kuinka kauan jaksat tuollaista. Oma elämä saattaa valua hukkaan. Jos haluat jatkaa suhteessa, niin älä unohda elää omaa elämääsi.

    • Ihminen kun on oikeen masentunut, niin ei sillä riitä voimia parisuhteeseen. Ei liity varmasti sinuun mitenkään. Anna toiselle aikaa. Toivottavasti hänellä on lääkitys masennukseen kunnossa. Ei varmasti mukava tilanne kenellekkään. Voimia sinulle.

      • kiitoksia!
        molemmille...:)

        Tilanne ei todellakaan ole mukava....ehkäpä vähän epätoivoinen
        sillä näin pitkää masennusjaksoa ei vielä ole ollut meidän suhteen aikana.


    • Sama tilanne täällä päin, alkoi 3 kk sitten tunnekylmyys ja yhtäkkiä potki minut pois. Nyt uusi mies ja avioero hakemus menossa. Enpä taida enään jaksaa yrittää vaikka tuosta tokeneekin, turhan monta kertaa saman käynyt läpi.

      • Kuin myös täällä. Muutamia viikkoja sitten oli kaikki hyvin, olin tärkeä ja sani kuina minua rakastaa. Viikko sen jälkeen hän lietsoi riidan, läksi pois ja oli päivakausia minulle tavoittamattomissa. Ei vastannut yhteydenottoihini, ei käynyt. Sitten menin häne luo yritin saada juttelua aikaiseksi, oli hyvin kylmäkiskoinen, lähes tunteeton. Sanoi minulle että suhteemme on loppu, tämä ei toimi jne. Minä en luovuttanut, olen soittanut, olen käynyt, olen itkenyt ja kerjännyt, tehnyt kaikkea. Minulle ollaan hvyin kylmiä yhä ja yhä vaan että minä olen lopettanut suhteemme. Minä olen vedotunu kaikkeen hyvään ja omiin tunteisiini, sanoo vain että ei ole kyse etteikö minusta välitä, mutta tämä suhde ei toimi. Hyvin kylmää kohtelua. Toisaalta sitten sain kuulla että on viestitellyt ahkerasti ex-vaimonsa kanssa (josta eronnut vaimon uskottomuuden takia jo yli 10 v sitten, toki yhteiset lapset heillä), mutta ei ole kiinnostunut hänestäkään, vaan yhteydenotot tulevat lähinnä exän osalta.
        Minä olen kuin puulla päähän lyöty tämän asian kanssa, rakastan kumppaniani (emme asu yhdessä, mutta hyvin lähellä toisiamme) ja uskon vieläkin että hän palaa luokseni. Mitä tässä voi enään ajatella tai tehdä? Me olemme olleet yhdessä vuosia, eikä tämä ole eka kylmyyskausi, mutta että nyt lähentyy jollakin tasolla ex-vaomiaan. Onkohan tämä nyt oikeasti loppu?
        Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Rakastan sitä kaikkea mitä hyvää miehessäni on yhä valtavan paljon, toki hänen sairaus on taakkana suhteelle ollut.


      • Voimaton kumppani kirjoitti:

        Kuin myös täällä. Muutamia viikkoja sitten oli kaikki hyvin, olin tärkeä ja sani kuina minua rakastaa. Viikko sen jälkeen hän lietsoi riidan, läksi pois ja oli päivakausia minulle tavoittamattomissa. Ei vastannut yhteydenottoihini, ei käynyt. Sitten menin häne luo yritin saada juttelua aikaiseksi, oli hyvin kylmäkiskoinen, lähes tunteeton. Sanoi minulle että suhteemme on loppu, tämä ei toimi jne. Minä en luovuttanut, olen soittanut, olen käynyt, olen itkenyt ja kerjännyt, tehnyt kaikkea. Minulle ollaan hvyin kylmiä yhä ja yhä vaan että minä olen lopettanut suhteemme. Minä olen vedotunu kaikkeen hyvään ja omiin tunteisiini, sanoo vain että ei ole kyse etteikö minusta välitä, mutta tämä suhde ei toimi. Hyvin kylmää kohtelua. Toisaalta sitten sain kuulla että on viestitellyt ahkerasti ex-vaimonsa kanssa (josta eronnut vaimon uskottomuuden takia jo yli 10 v sitten, toki yhteiset lapset heillä), mutta ei ole kiinnostunut hänestäkään, vaan yhteydenotot tulevat lähinnä exän osalta.
        Minä olen kuin puulla päähän lyöty tämän asian kanssa, rakastan kumppaniani (emme asu yhdessä, mutta hyvin lähellä toisiamme) ja uskon vieläkin että hän palaa luokseni. Mitä tässä voi enään ajatella tai tehdä? Me olemme olleet yhdessä vuosia, eikä tämä ole eka kylmyyskausi, mutta että nyt lähentyy jollakin tasolla ex-vaomiaan. Onkohan tämä nyt oikeasti loppu?
        Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Rakastan sitä kaikkea mitä hyvää miehessäni on yhä valtavan paljon, toki hänen sairaus on taakkana suhteelle ollut.

        Kyllä se helpottaa ajan kanssa, itselläni auttanut paljon työt ja pien lapsi vaikka ex-vaimo on yrittänytkin meitä erottaa. Eritoten paras apu oli kuitenkin ystävät ja ex-vaimon psykiatri joka auttoi minut ymmärtämään sairautta paremmin kuin olin ymmärtänyt. Uskon ex-vaimoni tulevan minulle itkemään ja hakemaan lohtua kun romahdus tulee, autankin häntä silloin ja tuen mutta en enään tiedä voinko palata suhteeseen takaisin hänen kanssaan, liika on liikaa vaikka kuinka rakastaa toista ihmistä ja ymmärtää ettei hän sitä tahallaan tee vaan sairaus "pakoittaa" hänet kyseiseen käytökseen.

        Toivon sinulle jaksamista! Toivotan myös jaksamista kaikille muille vastaavassa tilanteessa oleville, kuten sanoinkin jo kyllä se siitä kunhan muistaa pitää hyvät asiat mielessä ja yrittää miettiä muuta kuin sitä tunteetonta kylmää ihmistä.


      • Voimaton kumppani kirjoitti:

        Kuin myös täällä. Muutamia viikkoja sitten oli kaikki hyvin, olin tärkeä ja sani kuina minua rakastaa. Viikko sen jälkeen hän lietsoi riidan, läksi pois ja oli päivakausia minulle tavoittamattomissa. Ei vastannut yhteydenottoihini, ei käynyt. Sitten menin häne luo yritin saada juttelua aikaiseksi, oli hyvin kylmäkiskoinen, lähes tunteeton. Sanoi minulle että suhteemme on loppu, tämä ei toimi jne. Minä en luovuttanut, olen soittanut, olen käynyt, olen itkenyt ja kerjännyt, tehnyt kaikkea. Minulle ollaan hvyin kylmiä yhä ja yhä vaan että minä olen lopettanut suhteemme. Minä olen vedotunu kaikkeen hyvään ja omiin tunteisiini, sanoo vain että ei ole kyse etteikö minusta välitä, mutta tämä suhde ei toimi. Hyvin kylmää kohtelua. Toisaalta sitten sain kuulla että on viestitellyt ahkerasti ex-vaimonsa kanssa (josta eronnut vaimon uskottomuuden takia jo yli 10 v sitten, toki yhteiset lapset heillä), mutta ei ole kiinnostunut hänestäkään, vaan yhteydenotot tulevat lähinnä exän osalta.
        Minä olen kuin puulla päähän lyöty tämän asian kanssa, rakastan kumppaniani (emme asu yhdessä, mutta hyvin lähellä toisiamme) ja uskon vieläkin että hän palaa luokseni. Mitä tässä voi enään ajatella tai tehdä? Me olemme olleet yhdessä vuosia, eikä tämä ole eka kylmyyskausi, mutta että nyt lähentyy jollakin tasolla ex-vaomiaan. Onkohan tämä nyt oikeasti loppu?
        Tunnen itseni hyvin surulliseksi ja voimattomaksi. Rakastan sitä kaikkea mitä hyvää miehessäni on yhä valtavan paljon, toki hänen sairaus on taakkana suhteelle ollut.

        Anteeksi vaan, että sanon nyt suoraan, mutta miksi ihmeessä kerjäät toista takaisin? Jos kumppani puhuu tuollaisia ja haluaa mennä, niin sitten on parempi päästää menemään. Aina ei kannata taistella. Ja kerjääminen on itsensä alentamista. Älä hyvä ihminen tee sitä kenenkään vuoksi. Löydät kyllä itsellesi vielä uuden ja hyvän kumppanin. Ihan turhaa antaa anteeksi jotain itseensä kohdistuvaa tunnekylmyyttä, jos tekstailee eksänsä kanssa ja käyttäytyy tuolleen. Kannattaa muutenkin muistaa se tosi asia, että kaikki nuo asiat eivät välttämättä johdu sairaudesta millään tavalla. Kyse voi olla myöskin siitä, että kumppani ei yksinkertaisesti rakasta enää. Kyllä rakkauskin kuolee toisinaan, tai aika useinkin. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Kaikki eivät vain osaa aina tuoda asiaa ilmi oikealla tavalla.


      • kanttarelli_N73 kirjoitti:

        Anteeksi vaan, että sanon nyt suoraan, mutta miksi ihmeessä kerjäät toista takaisin? Jos kumppani puhuu tuollaisia ja haluaa mennä, niin sitten on parempi päästää menemään. Aina ei kannata taistella. Ja kerjääminen on itsensä alentamista. Älä hyvä ihminen tee sitä kenenkään vuoksi. Löydät kyllä itsellesi vielä uuden ja hyvän kumppanin. Ihan turhaa antaa anteeksi jotain itseensä kohdistuvaa tunnekylmyyttä, jos tekstailee eksänsä kanssa ja käyttäytyy tuolleen. Kannattaa muutenkin muistaa se tosi asia, että kaikki nuo asiat eivät välttämättä johdu sairaudesta millään tavalla. Kyse voi olla myöskin siitä, että kumppani ei yksinkertaisesti rakasta enää. Kyllä rakkauskin kuolee toisinaan, tai aika useinkin. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Kaikki eivät vain osaa aina tuoda asiaa ilmi oikealla tavalla.

        Olen kyllä samaa mieltä kanssasi ja miettinyt tuota ihan samaa. Mutta toisaalta itse vielä rakastan hänät niin paljon, etten olisi tästä suhteesta valmis luopumaan. Ja kaipa sitä vain yrittää siihen todelliseen katkeraan loppuun asti, yrittää ja yrittää.


    • Tiedän tunteen, koska olen kokenut ihan saman. Siksi en haluaisi ketään siihen asemaan. Itsekin yritin loppuun saakka, ja miten kävi. Miehellä oli melkein heti eron jälkeen uusi nainen. Ja hän oli ilmeisesti rakastunut tuohon naiseen jo suhteemme aikana. Minä jäin yksin kuin nalli kalliolle. Ajattelin pitkään, että mania tai masennus oli syynä miehen ihmeelliseen reaktioon, mutta nyt olen varma, ettei hän koskaan minua edes rakastanut. Hän ei vaan kyennyt sitä kunnolla tuomaan esiin. Kyllähän käytös kertoi sen, ettei minua rakastanut varmaan koskaan. Erosta on parisen vuotta, ja edelleen joskus pieni katkeruus käy kylässä. Rakastan häntä edelleen, mutta minkäs teet. Kyllähän se tekee katkeraksi, kun tekee kaikkensa toisen eteen ja mitään ei saa takaisin. Olisi pitänyt itse lähteä vuosia sitten. En vain ollut tarpeeksi vahva.

      Mietin sitäkin pitkään, että pidinkö minä eksästäni liian kovaa kiinni, etten tavallaan päästänyt häntä lähtemään ja siksi tilanne meni tuollaiseksi.

      • Onko hänellä lääkitys ja ottaako lääkkeitä säännöllisesti. Niiden tarkoitus on tasoittaa tunnevaihteluja.


    • En osaa neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta kun on tuollaisia ongelmia on vaikea suunnitella elämää yhdessä. Siitä seuraa niin paljon ongelmia ja vie myös voimia, kysy itseltäsi, oletko valmis siihen. Ehkä olen väärässä, mutta tekstin perusteella vaikuttaa siltä että et halua jatkaa sitä suhdetta mutta haluat, tai tarvitset palautetta muilta, aina välillä tarvitaan kyllä. Jos et ole valmis siihen, niin et ole. Jotkut asiat ovat binäärisiä, eli joko tai, tsemppiä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut