Äiti, luota mieheesi. Anna hänelle vastuuta
lapsen hoidosta. Älä ole neuvomassa. Lähde pois
kotoa ja jätä isä selviytymään vauvan kanssa.
Niin uskomatonta kuin se onkin, miehen lievä
pakottaminen vauvan hoitoon lähtemälle itse pois
kotoa aluksi pariksi tunniksi ja vieroitetun
lapsen ollessa kyseessä, pariksi päiväksi, on
tehokas keino a) vahvistaa isän ja lapsen
suhdetta, b) saada isä käsittämään äidin tekemän
työn määrä ja vaativuus, c)parantaa parisuhdetta.
Ainoa huono puoli on, että äiti huomaa, ettei
olekaan täysin korvaamaton lapselle. Pikkuhiljaa
poissaoloista oppii jopa nauttimaan, vaikka
aluksi siihen onkin pakotettava itsensä.
Isän "käsittely" on syytä uusia heti, kun hän
alkaa unohtaa kotitöiden vaativuuden.
Äidit, muistakaa myös arvostaa miehenne tekemää
palkkatyötä, myös ääneen. Tämäkin toimii
molempiin suuntiin.
lapsen hoidosta. Älä ole neuvomassa. Lähde pois
kotoa ja jätä isä selviytymään vauvan kanssa.
Niin uskomatonta kuin se onkin, miehen lievä
pakottaminen vauvan hoitoon lähtemälle itse pois
kotoa aluksi pariksi tunniksi ja vieroitetun
lapsen ollessa kyseessä, pariksi päiväksi, on
tehokas keino a) vahvistaa isän ja lapsen
suhdetta, b) saada isä käsittämään äidin tekemän
työn määrä ja vaativuus, c)parantaa parisuhdetta.
Ainoa huono puoli on, että äiti huomaa, ettei
olekaan täysin korvaamaton lapselle. Pikkuhiljaa
poissaoloista oppii jopa nauttimaan, vaikka
aluksi siihen onkin pakotettava itsensä.
Isän "käsittely" on syytä uusia heti, kun hän
alkaa unohtaa kotitöiden vaativuuden.
Äidit, muistakaa myös arvostaa miehenne tekemää
palkkatyötä, myös ääneen. Tämäkin toimii
molempiin suuntiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyviä ohjeita kyllä, meillä tuo pelasi aika itsestään. Aina on ollut että kodin töistä tasan puolet teen minä, ja puolet vaimo (tänään oli vaimon vuoro mennä hiomaan autosta ruosteita, appiukko opettaa). Sama on ollut lapsen kanssa, joka toinen vaippa on minun vaihdettava ja joka toinen vaimon. Töitä voi vaihtaa toisiin töihin jos molemmille käy :)
Mutta jotenkin automaattisesti kyllä itekkin olen alusta saakka ajatellut, että jos vaimo pärjää lapsen kanssa niin kyllä minäkin!
Että tässä oikeastaan vinkki miehille: Kun vaimo tuntuu väsyneeltä eikä jaksa oikein mistään innostua, laita vaimo sukulaisten luokse yöksi että se saa nukuttua katkottoman yön. On taas uusi nainen talossa vähän aikaa, eikä iteltäkään vaadi paljoa.
Tämä nyt lähinnä alle vuoden ikäisten lasten kanssa, mutta auttaa varmaan myöhemminkin. Kyllä sillä tuttelilla nyt yhden yön aina pärjää pienempikin lapsi.
Ja on se minusta älyttömän kivaa ettei aina tyttö (1v8kk) huuda äiti äiti, vaan yhtä usein ishi issi tai iti iti :)
Itse "opetin" mieheni pärjäämään tyttäremme
kanssa poistumalla pariksi tunniksi aerobiciin.
Huomasin kotona ollessani touhuavani vauvan
kanssa isän katsoessa vieressä. Tai kun isä
touhusi vauvan kanssa, minä annoin vieressä
ohjeita. Joten katsoin parhaaksi poistua pariksi
tunniksi kerran tai kaksi viikossa. Välillä kyllä
iskä soitti kännykkään, et meneekö vielä kauan,
tää huutaa. Mutta aika pian hän oppi miten lapsen
saa rauhoittumaan, ilman äidin syliä tai tissiä.
Ja nyt kun tyttäremme täyttää pian kaksi vuotta,
niin hän tykkää yhtä paljon touhuta äidin kuin
isänkin kanssa. Molemmilla on hiukan eri jutut,
esim. äidin kanssa tiskataan ja askarrellaan,
iskän kanssa tutkitaan luontoa ja riehutaan. Ja
homma toimii !!
Ja meistä äideistähän tämä on aika paljon kiinni.
Pitää uskaltaa luottaa lapsen isään. Se voi
vaikuttaa aluksi aika tumpelolta, mutta sekin on
ihan kehityskelpoinen yksilö. Niinkuin me
äiditki !!
Lämmintä kesää kaikille !!
T:Äiskä 25v.
...miehen pitää saada olla lapsenhoitjana niin
kuin vaimonkin. Meidän poika on ainakin todella
innoissaan isin kanssa peuhaamisesta. Aamulla
varsinkin kun otan pojan sängystä meidän sänkyyn,
kiipeää poika heti isin pään päälle jaa huutaa
baba (isi on ulkomaalainen). Itse olen
kolmivuorotyössä ja isä on kotona, joten isä on
oppinut hyvin ja on korvaamaton. Kun tulen töistä
kotiin niin poika joko nukkuu hyviä unia tai
tulee ovella vastaan ja nauraa.
Isät ovat ihan yhtä hyviä vanhempia kuin äiditkin!
Pakko huomauttaa, ettei meillä ole miestä
pakotettu mihinkään, eikä jätetty vauvan kanssa
yksin. Minä jopa imetän edelleen vaikka poika on
jo yli 1v. Silti isä-poika suhde on todella hyvä
ja tiivis.
Toinen asia; en missään vaiheessa pakottanut
itseäni pois pojan (pienen vauvan) luota. Oikea
aika siihen tuli ihan itsestään, ja juuri tällä
hetkellä poika on ulkona kumminsa kanssa. Tiedän
hänen nauttivan ajasta, koska minä EN JÄTTÄNYT
häntä, vaan hän itse meni käymään ulkona. Ja minä
saan nauttia hetken hiljaisuudesta, ja todella
pystyn nauttimaan siitä koska tiedän pojankin
nauttivan.
Miehelle voi myös kertoa puhumalla millaista
kotona oleminen on. Osaammehan me puhua, miksi
siis emme puhuisi. Mielestäni on aika
kyseenalaista pakottaa ketään yhtään mihinkään
vain antaakseen opetuksen. Tietenkin jos
puhuminen ei tuota mitään tulosta, keino ehkä
tepsii, mutta syyttä suotta miestä ei
pitäisi "kouluttaa" yhtään miksikään. Ajattele
jos sinun miehesi pistäisi sinut tekemään omat
työnsä? Jos sinulla ei olisi hajuakaan miten se
tehdään? Vertaus on sikäli aika huono, että
miehesi kyllä varmasti osaa hoitaa vauvaa, mutta
kuitenkin. Pakottaminen ei ole ikinä hyväksi.
Kyseessähän on vähän sama tilanne, kuin "Heitä se
tenava järveen niin oppii pakosta uimaan". Enkä
voi tämmösistä ihmisistä sanoa kuin että täysin
idiootteja jotka saisivat itse hypätä järveen.
Olet takertunut yhteen sanaan: pakko. Älä takerru
tuohon sanaan. Lue viestiini sisältyvä ajatus.
Sinä: Miehelle voi myös kertoa puhumalla
millaista
kotona oleminen on. Osaammehan me puhua, miksi
siis emme puhuisi.
Minä: Olen samaa mieltä. Kukaan ei ole ehdottanut
puhumattomuutta. Puhumista voidaan myös miehen
mukaan kutsua: mäkättämiseksi, jäkättämiseksi,
nalkuttamiseksi, moittimiseksi jne, vaikka itse
puheen sisältö ja puhujan ääni olisivat kuinka
tarkkaan harkittuja. Toisaalta, vuoristorata-
ajelustakin voi puhua, mutta on aivan toinen asia
kokea se itse!
Sinä: Mielestäni on aika
kyseenalaista pakottaa ketään yhtään mihinkään
vain antaakseen opetuksen. Tietenkin jos
puhuminen ei tuota mitään tulosta, keino ehkä
tepsii, mutta syyttä suotta miestä ei
pitäisi "kouluttaa" yhtään miksikään.
Minä: Kuulostaa aivan joltain rangaistukselta.
Luuletko tosiaan, että mies kokee rangaistuksena
sen, että äiti jättää lapsensa hänelle hoitoon
muutamaksi tunniksi? Että hän ei koe riemua ja
onnistumisen tunnetta kyetessään huolehtimaan
vauvasta? Että hän ei saa lisää itseluottamusta
ja koe lastaan läheisemmäksi tällaisen yhteisen
kokemuksen jälkeen?
Sinä: Ajattele jos sinun miehesi pistäisi sinut
tekemään omat työnsä? Jos sinulla ei olisi
hajuakaan miten se tehdään? Vertaus on sikäli
aika huono, että miehesi kyllä varmasti osaa
hoitaa vauvaa, mutta kuitenkin.
Minä: Niinpä, lapsenkin voi hoitaa hyvin niin
monella tavalla. Jollei isän anna itsekseen
opetella omaa tapaansa, ei se ehkä löydykään
koskaan. Annetaan isille tekemisen riemu ilman
valvovaa silmäämme!
Sinä: Pakottaminen ei ole ikinä hyväksi.
Minä: Viittaan pakkomielteeseesi pakko-sanasta ja
totean vain, että tekoja tulee tarkastella niiden
tulosten valossa. Jos teon tulokset ovat
positiiviset, ei pieni vastentahtoisuus ja
epävarmuus uuden tehtävän aloittamisessa ole
mikään katastrofi. Katastrofi on se, että isään
ei luoteta niin paljon, että uskallettaisiin
jättää pieni vauva hänelle hoitoon.
Sinä: Kyseessähän on vähän sama tilanne,
kuin "Heitä se
tenava järveen niin oppii pakosta uimaan". Enkä
voi tämmösistä ihmisistä sanoa kuin että täysin
idiootteja jotka saisivat itse hypätä järveen.
Minä: Kyllä, kyseessä on vähän, erittäin vähän
samankaltainen tilanne, jopa sen verran vähän,
että katsoisin vertauksen olevan aivan asiaton
tässä yhteydessä.
Mites jätät pienen avuttoman vauvan isänsä kanssa
kotiin kun tämä ei hoida lasta. Ruokaa antaa
pullosta, jos kerkiää, muttei vaihda vaippoja ja
jos vauva itkee niin se laittaa sen omaan sänkyyn
huutamaan. Kerran olin poissa n. 3 tuntia ja kun
tulin kotiin niin mieheni oli sammunut sohvalle
ja tyttö huusi kurkku suorana sängyssä nälkäänsä!
Jätä siinä lapsi sitten tollaselle. Eipä sulla
kovin hyviä neuvoja ole.