Raiskaus

En ikinä olisi uskonut että mulle kävisi näin. Tästä on nyt 2 viikkoa aikaa.
Olin ystävälläni illanistujaisissa, porukkaa oli paljon ja viina virtasi. Kuitenkin vain muutama ystäväni hyvä ystävä jäi paikanpäälle nukkumaan. Menin nukkumaan vierashuoneeseen, jonne tuli yksi poika jota olen joskus porukassa nähnyt aiemminkin mutta en häntä sen paremmin tunne. Tuli siis sen takia, koska kaikki nukkumapaikat olivat täynnä ja ihan kaverifiiliksillä siinä nukuttiin. Nukahdin nopeasti, oli tullut "muutama" siinä illalla otettua. Pojan kanssa ei ollut illan aikana käynyt mitään flirttiä tai muuta.
Heräsin kun poika laittoi housuja takaisin jalkaani. Kun hän huomasi, että heräsin, hän vain tuijotti minua silmiin pelästyneenä ja sanoi vain "mitään ei tapahtunut" ja käskin hänen lähteä pois. Hän meni alakertaan istumaan keittiöön ja alkoi itkemään. Alkujärkytyksen jälkeen menin hänen perässään ja tivasin että mitä oli tapahtunut. Hän ei ensin meinannut kertoa mutta uhkasin herättäväni kaikki ystäväni ja kertovani tapahtuneen jolloin hän sanoi että oli pannut minua -ilman kumia- kun luuli että olin ollut mukana. Sanoi lopettaneensa kesken kaiken kun huomasi etten reagoi mihinkään.
Aluksi mietin että olen varmaan kännissä aloittanut jotain touhuja hänen kanssaan joten aloin typeränä rauhoittamaan häntä ja unohtamaan asian. Nyt kun mietin niin kyllähän mä oikeasti muistaisin jos olisin jotain tehnyt. Hän vain näytti niin syyttömältä ja jotenkin en halunnut enkä halua vieläkään uskoa totuutta. Hän pyysi anteeksi ja sanoi että häpeää ja pyysi etten kertoisi asiasta muille. Sanoin etten kerro. En pojan takia, vaan sen takia että en kehtaa. Ajattelen, että jos nostaisin asiasta haloon niin syy olisi kuitenkin jollain tapaa minun omani.
Kerroin kaveripojalleni joka ei kyseiseen porukkaan kuulu, ja hän oli järkyttynyt ja vihainen. Jotenkin silti tuntuu, että minä itse vain paisuttelen asiaa eikä se ole oikeasti niin paha? En tiedä mitä pitäisi ajatella ja mitä tehdä.
Tuntuu niin pahalta. Tuntuu niin likaiselta, halvalta ja typerältä.

En halua puhua asiasta kellekään kun kuvittelen jotenkin että ei asia ole niin vakava, tai ei muut pidä sitä niin tärkeänä. Syyllistän itseäni, pitäishän tollaset tilanteet itse osata jollain tapaa välttää.

Poika yritti pyytää minua kanssaan kahville juttelemaan, mutta en pysty. En edes usko, että hän pitää asiaa oikeasti niin vakavana, on tullut puhumaan normaalisti ja kysellyt kuulumisia. Sanoin suoraan että en halua olla ihmisen kanssa joka ei kunnioita minua. Hän vastasi että korvaa tapahtuneen kyllä. Korvaa? Miten hän korvaa sen tunteen mikä mulla on nyt koko ajan kun tunnen itteni niin halvaks ja tuntuu että kaikki tuijottaa ja tietää että toi on se typerä muija, joka vaan huomiohuoraa.

Minulla on ollut juttua yhden jätkän kanssa, mutta en ole kertonut hänelle tapahtuneesta. Jotenkin kuvittelen, että olen pettänyt häntä tuona yönä vaikka tiedän etten itse ole valintaa tehnyt. En silti vain pysty, tunnen itseni niin säälittäväksi tämän takia. En ole nähnyt kavereita nyt tapahtuman jälkeen, koska pelkään että ne näkee musta heti millasen likasen ihmisen kanssa ne on ja että niitä kuvottaa. En tiedä miksi teen tästä näin suuren jutun.