Tietoinen syöminen ammentaa buddhalaisuudesta
Pirjo Almusa26.02.2012 11:59
Uusi nouseva ruokatrendi kehottaa syömään tietoisesti. Oppaissa kehotetaan keskittymään siihen mitä syöt ja miten syöt, maistelemaan ruokaa, pureskelemaan huolellisesti, olemaan kiirehtimättä ja tunnustelemaan suussa ruuan rakennetta. Aiheesta järjestetään kursseja ja julkaistaan kirjoja, jotka myyvät Suomessakin kohtuullisen hyvin.
Länsimaissa suuren suosion saavuttanut tietoinen syöminen on osa 70-luvulla kehitettyä, buddhalaiseen meditaatioon pohjautuvaa mindfulness-tekniikkaa. Sitä sovelletaan nyt mitä erilaisimmissa yhteyksissä kivunlievityksestä masennuksen hoitoon ja yleiseen elämänhallintaan.
- Tämä on vähän samanlainen ilmiö kuin jooga, nykyisinhän on saunajoogaa ja äijäjoogaa ja vaikka mitä, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola. Alun perin on kyse buddhalaisesta tietoisuusharjoituksesta, joka on kiinteä osa valaistumiseen johtavaa tietä.
- Länsimaissa siitä on tullut katsomuksellisesti neutraali menetelmä, jonka hyödyistä on jonkin verran tieteellistä näyttöäkin, toteaa Ketola. Ja kun mindfulness-tekniikoihin liittyy positiivisia mielleyhtymiä ja terveyttä ylläpitävä ulottuvuus, sitä sovelletaan mitä erilaisimpiin aihepiireihin, miksei siis syömiseenkin.
Buddhalaisessa traditiossa mietiskely voi liittyä esimerkiksi hengitykseen, istumiseen tai kävelyyn. Samalla tavalla mietiskelyn opettajat rohkaisevat oppilaitaan laajentamaan tietoisuuttaan keskittymällä siihen mitä syövät. Tavallinen harjoitus on vaikkapa saada kolme rusinaa ja käyttää 20 minuuttia niiden katsomiseen, mietiskelyyn ja pureksimiseen.
- Tällä hetkellä ruoka on niin monella tavalla tärkeä, ettei ole ihme että huomio kiinnittyy siihen miten syödään, arvelee Kimmo Ketola. Toisaalta kyselyjen mukaan pari prosenttia suomalaisistakin meditoi päivittäin, joten sekin selittää tätä trendiä.
Pirjo Almusa26.02.2012 11:59
Uusi nouseva ruokatrendi kehottaa syömään tietoisesti. Oppaissa kehotetaan keskittymään siihen mitä syöt ja miten syöt, maistelemaan ruokaa, pureskelemaan huolellisesti, olemaan kiirehtimättä ja tunnustelemaan suussa ruuan rakennetta. Aiheesta järjestetään kursseja ja julkaistaan kirjoja, jotka myyvät Suomessakin kohtuullisen hyvin.
Länsimaissa suuren suosion saavuttanut tietoinen syöminen on osa 70-luvulla kehitettyä, buddhalaiseen meditaatioon pohjautuvaa mindfulness-tekniikkaa. Sitä sovelletaan nyt mitä erilaisimmissa yhteyksissä kivunlievityksestä masennuksen hoitoon ja yleiseen elämänhallintaan.
- Tämä on vähän samanlainen ilmiö kuin jooga, nykyisinhän on saunajoogaa ja äijäjoogaa ja vaikka mitä, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola. Alun perin on kyse buddhalaisesta tietoisuusharjoituksesta, joka on kiinteä osa valaistumiseen johtavaa tietä.
- Länsimaissa siitä on tullut katsomuksellisesti neutraali menetelmä, jonka hyödyistä on jonkin verran tieteellistä näyttöäkin, toteaa Ketola. Ja kun mindfulness-tekniikoihin liittyy positiivisia mielleyhtymiä ja terveyttä ylläpitävä ulottuvuus, sitä sovelletaan mitä erilaisimpiin aihepiireihin, miksei siis syömiseenkin.
Buddhalaisessa traditiossa mietiskely voi liittyä esimerkiksi hengitykseen, istumiseen tai kävelyyn. Samalla tavalla mietiskelyn opettajat rohkaisevat oppilaitaan laajentamaan tietoisuuttaan keskittymällä siihen mitä syövät. Tavallinen harjoitus on vaikkapa saada kolme rusinaa ja käyttää 20 minuuttia niiden katsomiseen, mietiskelyyn ja pureksimiseen.
- Tällä hetkellä ruoka on niin monella tavalla tärkeä, ettei ole ihme että huomio kiinnittyy siihen miten syödään, arvelee Kimmo Ketola. Toisaalta kyselyjen mukaan pari prosenttia suomalaisistakin meditoi päivittäin, joten sekin selittää tätä trendiä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kolme vaivaista rusinaa pitkään kestä,
heitän ne huivin ja jatkan matkaa!
'huiviin heitto' oli aloittajan oma kommentti avaukseensa.
tu, mutta eipä ihan tainnut onnistua menemään jakeluun. :)
Mistä tuo on lainattu?
Liirum laarumia. Jääköön nyt tuo trendi, pärjään oikein hyvin muutenkin.
Aikaa on mietiskellä, funtsia ja ajatella. Mielenrauhaakin on kotitarpeiksi.
Ja ruoka se on tärkeää ja hyvin valikoitua, huolellisesti valmistettua ja hyvin pureskeltuna elimistön ravinnoksi nautinnolla ja hartaasti saatettua.
Luterilaisuuskin on ihan ok. hyviä elämänohjeita saa siitäkin. En pidä tavallisten elämään liittyvien asioiden monimutkaistamisesta minkäänlaisten filosofioiden avulla, vähiten itämaisten. On tullut lueskeltua kaikenlaista: Gandhia ja Dalai Lamaa ihan tietoa kartuttaakseni.
Nyt mentävä makkariin, kello on jo klocka.
Kaikissa uskonnoissa lähestymme Jumalaa kuin eri puolilta vuorta eri kieliä puhuen, toinen toisiamme tukien. On vain yksi Jumala, hyvyys, rakkaus.
Mielenrauhaa saavat monet ystäväni joogasta, se on hyvää sekä keholle että psyykelle.
Mielenrauha on varmaan sama kuin jumala, jonka apuun monet luottavat.
Eikö rauha, hyvä elämä ja siitä nauttiminen, ja siihen tyytyminen ole jokaisen toive ilman mitään uskontoakin?
Moni on joutunut taistelemaan ja ponnistelemaan hyvän elämänsä eteen. Kukapa häntä olisi auttanut, jollei olisi itse itseensä uskonut ja pyrkinyt päämäärään omilla taidoillaan ja kyvyillään.
olen kasvanut kotona Jumalan olemassaoloon ja varjelukseen, koulu ja pyhäkoulu varmemmiksi vakuuksiksi vielä.
Silti Luojan läsnäolon kokeminen esim. luonnonkauneuden edessä on kokemus, joka saa uskomaan häneen. Lapsen syntymä, lapsenlapsen kirkassilmäinen katse...KYLLÄ, Luoja on olemassa!
Sen opetuksen sain myöskin jo kotona, että Luoja ei laiskoja auta!
Kuvat ja tekijä mukaan
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/7556-tietoinen-syominen-ammentaa-buddhalaisuudesta
Kuva tuohon artikkeliin on kai lainattu toisaalta.
Mitään ''uskonsotaa'' = ''ristiretkeä'' tästä ei ollut tarkoitus aloittaa, ihan vain s y ö m i s e s t ä oli kysymys.
Se kiire, mitä meillä on koko elämämme ajan ollut,
on aiheuttanut kiireellä hotkimisen.
On hyvä pysähtyä nyt, kun meillä on siihen aikaa.
Tai ainakin pitäisi olla.
''Eläkeläisten kiireet'' lienevät pelkkää huumoria?
Ekumenia on nykyisin uskonnon puolella monien
ymmärtämä ja oikeaksi havaitsema liike.
Minulla on katolinen miniä, eikä sen rakkaampaa miniää
voisi minulla olla.
Muistakaa: "...suurin on rakkaus!"
se onkin, tuo syöminen. Kauniisti katettu pöytä ja rauhallinen, nautinnollinen syöminen, kehoitetaan " keskittymään siihen mitä syöt ja miten syöt, maistelemaan ruokaa, pureskelemaan huolellisesti, olemaan kiirehtimättä ja tunnustelemaan suussa ruuan rakennetta. "
Siinäpä ohjeita!
Aira Samulin kertoi kerran kuinka hänen isänsä opetti häntä pureskelemaan joka suupalan viisikymmentä kertaa ennenkuin sen nielee. Sitä sopii kokeilla. Auttaisiko tuo laihtumaan ja estäisi ylensyöntiä.
Jos ruokansa hotkii, elimistö ei ehdi tajuamaan saaneensa jo riittävästi ravintoa, vaan singlaali tulee vasta äärimmilleen täydestä mahalaukusta.
Lainaus seur.linkistä:
"Syöty ruoka aikaansaa kylläisyyttä kahden päämekanismin avulla: mekaanisen stimulaation ja peptidien erittymisen kautta. Mekaaninen ärsytys on yksinään liian heikko aikaansaamaan kylläisyyden tuntemusta, ja siksi tarvitaan myös peptidivälitteisiä vaikutuksia."
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98330
aikani kuluksi korjaan tuon kirjoitusvirheen singlaali po. signaali.
Minulle ei kolmen rusinan puputtelu ole ollenkaan sovelias nautinto.
Minun pitää saada asiat tehtyä turhaa kiirettä pitämättä, mutta silti aikaa tuhlaamatta.
Buddhalaisuudessa tuntuuu aikaa olevan rajattomasti itsensä sisään käpertymiselle.
Eläkeläiset suistuvat siihen liiankin helposti. Jäädään kotiin, ei sukuloida, ei käydä missään harrastuksessa tuttuja tapaamassa. Paneudutaan "Kauniisiin ja rohkeisiin" kotisohvalla.
Pitäisiköhän sitä ruveta nimittämään "meditoimiseksi", kuulostaa hienommalta kuin sohvaperuna.
Pois voileivät ja iltahörpyt ja tilalle kolme rusinaa. :)
aina osoittautunut negatiiviseksi, hyppää hänestä yli aivan rauhallisesti, turhia aikaa häneen haasaamatta.
Itse pidän jooga-ryhmäämme yhtenä parhaista harrastuksistani.
Oli iso askel ilmoittautua reikikurssille. Sitä ennen olin tutustunut Lena Johanssonin kirjaan Reiki tie terveyteen. Kävin kuitenkin 1.tason kurssin.
Muutaman kuukauden kuluttua myös kurssin 2.
Hankin hoitopöydän reikiharjoituksia varten. Olen kokeillut itseharjoitettua joogaakin, mutta selkärankani on niin hutera, että pitkällään suoritettava reikiharjoitus on ehkä parempi.
Myös henkisesti kehittäviä nämä harrastukset ovat. Samalla kehokin saa harjoituksista kehon liikeratojen toimivuutta yllä.
harrastaisin, on vain arvokasta ja kaukana, joten on jäänyt vähemmälle.
Kotona istun räätälinistunnassa ja lasken 40 verkkaisesti.
Voimistelen kaikia reiden lihaksia 106 kertaa joka päivä. Se on pysäyttänyt polvi- ja lonkkasäryt.
Nykyaika on todella ihmeellistä. Jokainen ihminen haluaa nostaa itsensä vähintääksi jumalaksi.
Kaikki pitää olla yksilöllistä, ruokailustakin tehtäneen jokin rukous.
Minusta maailmaakatava ajatus slow food-ruokailuhetki on hyvä.
Koko perheen pitäisi kokoontua ainakin kerran päivässä ajattomaan ruokailuhetkeen.
Aikaan, jolloin asioista voitaisiin jutella, aikaan, jolloin kellään ei olisi kiire.
No, se taitaa olla ihanne, ihanne, johon voisimme pyrkiä.
On se kumma, kun vielä 1970-80-luvuilla ihmiset istuivat perheenä aterialle kerran päivässä töistä ja koulusta palattuaan. Se oli itsestään selvää, ja kotiin pyrittiin tulemaan aina ruoka-aikaan mennessä.
Siinä sitten juteltiin päivän tapahtumat ja syötiin kiireettä.
Tv pantiin kiinni siksi aikaa.
Niin tehtiin joka huushollissa.
Nyt ei keritä kotiin samoihin aikoihin, eikä edes yritetä. Syödään töissä ja koulussa, ja arkisin jokainen paiskaa mikroon jotain purtavaa, kun kotiutuu, ja aterioi tv:n edessä.
Viikonloppuinakin voi olla niin kiire harrastuksiin, että pitää syödä jossakin kuppilassa. Jos hyviin käy, koko perhe menee yhdessä "ulos" syömään, koska eivät ehdi tehdä ruokaa hellan ääressä.
Maailma muuttuu. Ehkä tämäkin on ihan hyvä järjestely.
yleensäkin on noussut yllättävän paljon määräämään ihmisten elämää. Pitää pystyä ohjaamaan itse elämäänsä.