Tietoinen syöminen ammentaa buddhalaisuudesta

kolme vaivaista rusinaa pitkään kestä,
heitän ne huivin ja jatkan matkaa!

Mistä tuo on lainattu?

Liirum laarumia. Jääköön nyt tuo trendi, pärjään oikein hyvin muutenkin.
Aikaa on mietiskellä, funtsia ja ajatella. Mielenrauhaakin on kotitarpeiksi.
Ja ruoka se on tärkeää ja hyvin valikoitua, huolellisesti valmistettua ja hyvin pureskeltuna elimistön ravinnoksi nautinnolla ja hartaasti saatettua.
Luterilaisuuskin on ihan ok. hyviä elämänohjeita saa siitäkin. En pidä tavallisten elämään liittyvien asioiden monimutkaistamisesta minkäänlaisten filosofioiden avulla, vähiten itämaisten. On tullut lueskeltua kaikenlaista: Gandhia ja Dalai Lamaa ihan tietoa kartuttaakseni.
Nyt mentävä makkariin, kello on jo klocka.

Kaikissa uskonnoissa lähestymme Jumalaa kuin eri puolilta vuorta eri kieliä puhuen, toinen toisiamme tukien. On vain yksi Jumala, hyvyys, rakkaus.

Mielenrauhaa saavat monet ystäväni joogasta, se on hyvää sekä keholle että psyykelle.

Kuvat ja tekijä mukaan

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/7556-tietoinen-syominen-ammentaa-buddhalaisuudesta

Kuva tuohon artikkeliin on kai lainattu toisaalta.

Mitään ''uskonsotaa'' = ''ristiretkeä'' tästä ei ollut tarkoitus aloittaa, ihan vain s y ö m i s e s t ä oli kysymys.

Se kiire, mitä meillä on koko elämämme ajan ollut,
on aiheuttanut kiireellä hotkimisen.
On hyvä pysähtyä nyt, kun meillä on siihen aikaa.
Tai ainakin pitäisi olla.
''Eläkeläisten kiireet'' lienevät pelkkää huumoria?

Ekumenia on nykyisin uskonnon puolella monien
ymmärtämä ja oikeaksi havaitsema liike.

Minulla on katolinen miniä, eikä sen rakkaampaa miniää
voisi minulla olla.
Muistakaa: "...suurin on rakkaus!"

se onkin, tuo syöminen. Kauniisti katettu pöytä ja rauhallinen, nautinnollinen syöminen, kehoitetaan " keskittymään siihen mitä syöt ja miten syöt, maistelemaan ruokaa, pureskelemaan huolellisesti, olemaan kiirehtimättä ja tunnustelemaan suussa ruuan rakennetta. "

Siinäpä ohjeita!

Aira Samulin kertoi kerran kuinka hänen isänsä opetti häntä pureskelemaan joka suupalan viisikymmentä kertaa ennenkuin sen nielee. Sitä sopii kokeilla. Auttaisiko tuo laihtumaan ja estäisi ylensyöntiä.
Jos ruokansa hotkii, elimistö ei ehdi tajuamaan saaneensa jo riittävästi ravintoa, vaan singlaali tulee vasta äärimmilleen täydestä mahalaukusta.

Lainaus seur.linkistä:
"Syöty ruoka aikaansaa kylläisyyttä kahden päämekanismin avulla: mekaanisen stimulaation ja peptidien erittymisen kautta. Mekaaninen ärsytys on yksinään liian heikko aikaansaamaan kylläisyyden tuntemusta, ja siksi tarvitaan myös peptidivälitteisiä vaikutuksia."

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98330

Minulle ei kolmen rusinan puputtelu ole ollenkaan sovelias nautinto.
Minun pitää saada asiat tehtyä turhaa kiirettä pitämättä, mutta silti aikaa tuhlaamatta.
Buddhalaisuudessa tuntuuu aikaa olevan rajattomasti itsensä sisään käpertymiselle.

Eläkeläiset suistuvat siihen liiankin helposti. Jäädään kotiin, ei sukuloida, ei käydä missään harrastuksessa tuttuja tapaamassa. Paneudutaan "Kauniisiin ja rohkeisiin" kotisohvalla.
Pitäisiköhän sitä ruveta nimittämään "meditoimiseksi", kuulostaa hienommalta kuin sohvaperuna.
Pois voileivät ja iltahörpyt ja tilalle kolme rusinaa. :)

Oli iso askel ilmoittautua reikikurssille. Sitä ennen olin tutustunut Lena Johanssonin kirjaan Reiki tie terveyteen. Kävin kuitenkin 1.tason kurssin.
Muutaman kuukauden kuluttua myös kurssin 2.

Hankin hoitopöydän reikiharjoituksia varten. Olen kokeillut itseharjoitettua joogaakin, mutta selkärankani on niin hutera, että pitkällään suoritettava reikiharjoitus on ehkä parempi.
Myös henkisesti kehittäviä nämä harrastukset ovat. Samalla kehokin saa harjoituksista kehon liikeratojen toimivuutta yllä.

harrastaisin, on vain arvokasta ja kaukana, joten on jäänyt vähemmälle.
Kotona istun räätälinistunnassa ja lasken 40 verkkaisesti.
Voimistelen kaikia reiden lihaksia 106 kertaa joka päivä. Se on pysäyttänyt polvi- ja lonkkasäryt.

Nykyaika on todella ihmeellistä. Jokainen ihminen haluaa nostaa itsensä vähintääksi jumalaksi.
Kaikki pitää olla yksilöllistä, ruokailustakin tehtäneen jokin rukous.

Minusta maailmaakatava ajatus slow food-ruokailuhetki on hyvä.
Koko perheen pitäisi kokoontua ainakin kerran päivässä ajattomaan ruokailuhetkeen.
Aikaan, jolloin asioista voitaisiin jutella, aikaan, jolloin kellään ei olisi kiire.

No, se taitaa olla ihanne, ihanne, johon voisimme pyrkiä.

yleensäkin on noussut yllättävän paljon määräämään ihmisten elämää. Pitää pystyä ohjaamaan itse elämäänsä.