Olen 20-vuotias nainen. Elän avopuolisoni kanssa
omassa asunnossa, olen vakituisessa työsuhteessa
ja kaikki on hienosti. Väkisinkin alkaa näihin
aikoihin naisilla varmasti ensimmäisiä kertoja
tulla mieleen vauvat:) Minullakin! Mutta... olen
hyvin tempperamenttinen ja menetän hermoni
monista pikkuasioista ja tulistun
helpolla.Vastuuntuntoinen olen, liiankin ja usein
pikkusiskonikin kohdalla, ollessani hyvin
huolissani joskus hänestä, reagoin purkamalla
huoleni vihastumalla ja saan hänelle pahan
mielen, vaikka vain välitän. Siksipä pelkään
synnytyksen jälkeistä masennusta, koska muutenkin
tulistun ja hermoilen helposti ja pelkään, että
mitä jos vauva vielä saattaa olla huutavaa
sorttia ja hermoni eivät ehkä kestä? On niin
paljon pahoja juttuja näistä? Jos masennun?Jos en
jaksakaan? kun ei koskaan voi etukäteen tietää?
En missään nimessä halua epäonnistua äitinä,
sillä oma äitini on aina ollut esikuvani, harmi
vaan että olen perinyt isäni tulisuuden, enkä
äitini rauhallisuutta ja pitkämielisyyttä:)
omassa asunnossa, olen vakituisessa työsuhteessa
ja kaikki on hienosti. Väkisinkin alkaa näihin
aikoihin naisilla varmasti ensimmäisiä kertoja
tulla mieleen vauvat:) Minullakin! Mutta... olen
hyvin tempperamenttinen ja menetän hermoni
monista pikkuasioista ja tulistun
helpolla.Vastuuntuntoinen olen, liiankin ja usein
pikkusiskonikin kohdalla, ollessani hyvin
huolissani joskus hänestä, reagoin purkamalla
huoleni vihastumalla ja saan hänelle pahan
mielen, vaikka vain välitän. Siksipä pelkään
synnytyksen jälkeistä masennusta, koska muutenkin
tulistun ja hermoilen helposti ja pelkään, että
mitä jos vauva vielä saattaa olla huutavaa
sorttia ja hermoni eivät ehkä kestä? On niin
paljon pahoja juttuja näistä? Jos masennun?Jos en
jaksakaan? kun ei koskaan voi etukäteen tietää?
En missään nimessä halua epäonnistua äitinä,
sillä oma äitini on aina ollut esikuvani, harmi
vaan että olen perinyt isäni tulisuuden, enkä
äitini rauhallisuutta ja pitkämielisyyttä:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olin samanlainen ennen kuin sain ensimmäisen
lapseni.
lapsen synnyttyä kuitenkin muutuin täysin,niin
sanotusti rauhoituin.en saannut kiukun puuskia
enkä syytänyt ongelmia ja pahaa tuulta muihin
ihmisiin.
myös sisarukseni ja muut sukulaiset huomasivat
tapahtuneen muutoksen.
eli minun tapauksessa kaikki kääntyi hyväksi.
ja mitä masennukseen tulee siitä on puhuttu viime
aikoina niin paljon että apua varmasti saa jos
sitä tarvii.
tsemppiä ja hyvää kesää!!!
Mulla oli kanssa sama ongelma jonka kanssa
painin. Ja sain synnytyksen jälkeisen
masennuksen. Mutta syy siihen oli se että minulle
jätettiin laspen hoidon lisäksi myös asunnon
siivous ja pyykin pesu. Eli tein kaiken yksin.
Kukaan ei auttanut ja nyt minulla on kaksi lasta
toinen syntyi maaliskuussa ja olin saada taas
msennuksen mutta se meni ohi ennekuin ehti
alkaakkaan. Joten jos haluat puhua tunteistasi ja
tuntemuskistasi niin kirjoita minulle Mailia.
[email protected]
[email protected]
mua myös pelottaa, et tulee synnytyksen jälkeinen
masennus, koska on taipumusta masennukseen. on
itkutiloja ja sellasta. mua ei kyllä synnytys
pelota. Lapseni laskettuaika on 7.12., mut
on "uhkailtu" et vauva saattaa nähdä päivänvalon
jo parin viikon sisällä... Mut älä turhia
huolehdi, kyllä se siitä, varsinkin jos oireet
huomataan ajoissa ja saat apua siihen. Onnellista
odotusta!