Porno on ollut minulle enemmän tai vähemmän viihdyke kaikessa epäeettisyydessään.
Aluksi inhosin ja pelkäsin koko tavaraan sekaantumista, mutta erottuani suhteesta häivytin pahaa oloa masturboimalla kausittain enemmän.
Selitin itselleni että porno oli lähinnä naisen korvike ja keskityinkin pääasiassa lesbopornoon/heteropornon naisiin. Lopettaisin kunhan tapaisin sen oikean.
Nykyään minulla on maailman ihanin tyttöystävä ja aloitettuamme seurustelun, jäikin kuin jäikin katselu lähes olemattomiin.
Kuitenkin, muutettuani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, on paha tapa jälleen lähtenyt käsistä. Olen muutenkin seksin kannalta aktiivisempi verrattuna tyttöystävääni, vaikka olemme verraten nuoria. Näemme viikonloppuisin, mikä on osittain erittäin stressaavaa ja haittaa seksielämää. Lupasin itselleni että saatuani naiseni kanssa viimein upeita hetkiä naiseni kanssa, lopettaisin.
Nyt olen kuitenkin lyhyella lomalla, vailla stressiä ja takana paljon ihanaa koskettelua ja nautintoa. Asumme kuitenkin yhä erillään ja olen löytänyt itseni edelleen videoiden äärestä jos minut jätetään täysin yksin.
Olen kokeillut pornolukkoa, mutta tämä haittaa liikaa muuta surffailua ja joudun sulkemaan sitä surffailuni aikana monia kertoja. ( huolimatta ns. white listista jonka pitäisi sallia neutraalit sivut kuten youtube)
Eniten kuitenkin olen huolestunut siitä että toisinaan tulen helpommin hetero- kuin lesbopornolle, nimenomaan niille joissa esiintyy erityisen rumia ja karvaisia alistavia miehiä. Kyseessä on siis todellisuus jota normaalielämässä inhoan eniten. Olen aina kokenut olevani täysin lesbo ja rakastan tyttöystävääni erittäin paljon.
Pelkään vain että jonain päivänä menetän mielenkiintoni naisiin ja alan oikeasti haluta jotain yhtä oksettavaa kuin ne videoiden miehet, heti orgasmin saavutettuani inhoan sekä itseäni että katsomaani materiaalia erittäin paljon. On kuin hitaasti sumennetut valot olisi taas napsautettu kirkkaiksi. Tyttöystäväni ei ansaitse tälläistä, mutten kykene vielä kertomaan tästä sairaudesta. Katson pornoa muutaman kerran viikossa, mikä minusta itsestäni tuntuu näin onnellisessa suhteessa liialta.
Miehet eivät ole ainoita tämän ongelman kanssa.
Omia kokemuksia pornosta lesbosuhteessa?
Aluksi inhosin ja pelkäsin koko tavaraan sekaantumista, mutta erottuani suhteesta häivytin pahaa oloa masturboimalla kausittain enemmän.
Selitin itselleni että porno oli lähinnä naisen korvike ja keskityinkin pääasiassa lesbopornoon/heteropornon naisiin. Lopettaisin kunhan tapaisin sen oikean.
Nykyään minulla on maailman ihanin tyttöystävä ja aloitettuamme seurustelun, jäikin kuin jäikin katselu lähes olemattomiin.
Kuitenkin, muutettuani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, on paha tapa jälleen lähtenyt käsistä. Olen muutenkin seksin kannalta aktiivisempi verrattuna tyttöystävääni, vaikka olemme verraten nuoria. Näemme viikonloppuisin, mikä on osittain erittäin stressaavaa ja haittaa seksielämää. Lupasin itselleni että saatuani naiseni kanssa viimein upeita hetkiä naiseni kanssa, lopettaisin.
Nyt olen kuitenkin lyhyella lomalla, vailla stressiä ja takana paljon ihanaa koskettelua ja nautintoa. Asumme kuitenkin yhä erillään ja olen löytänyt itseni edelleen videoiden äärestä jos minut jätetään täysin yksin.
Olen kokeillut pornolukkoa, mutta tämä haittaa liikaa muuta surffailua ja joudun sulkemaan sitä surffailuni aikana monia kertoja. ( huolimatta ns. white listista jonka pitäisi sallia neutraalit sivut kuten youtube)
Eniten kuitenkin olen huolestunut siitä että toisinaan tulen helpommin hetero- kuin lesbopornolle, nimenomaan niille joissa esiintyy erityisen rumia ja karvaisia alistavia miehiä. Kyseessä on siis todellisuus jota normaalielämässä inhoan eniten. Olen aina kokenut olevani täysin lesbo ja rakastan tyttöystävääni erittäin paljon.
Pelkään vain että jonain päivänä menetän mielenkiintoni naisiin ja alan oikeasti haluta jotain yhtä oksettavaa kuin ne videoiden miehet, heti orgasmin saavutettuani inhoan sekä itseäni että katsomaani materiaalia erittäin paljon. On kuin hitaasti sumennetut valot olisi taas napsautettu kirkkaiksi. Tyttöystäväni ei ansaitse tälläistä, mutten kykene vielä kertomaan tästä sairaudesta. Katson pornoa muutaman kerran viikossa, mikä minusta itsestäni tuntuu näin onnellisessa suhteessa liialta.
Miehet eivät ole ainoita tämän ongelman kanssa.
Omia kokemuksia pornosta lesbosuhteessa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nuorempana tuli pornoa katsottua enemmän, nykyään se on jäänyt, mutta edelleen silloin tällöin katselen. Katselin suhteessa ollessani ja katselimme yhdessä tyttöystäväni kanssa.
Eniten pidän heteropornosta, jossa alistetaan naisia. Se on aivan päinvastaista kuin se mistä oikeasti pidän. Onko tämä ongelma? Ei, se on vain seksuaalisuuteni yksi puoli. Fantasiat ovat fantasioita, ne eivät kerro mitään siitä mitä oikeasti on. Ajattelen että tämä mieltymykseni tekee minusta vain moniulotteisemman ihmisen, eikä siinä ole mitään vaarallista.
Toki kaikki käyttäytyminen, joka tuntuu itsestä häiritsevältä ja ahdistavalta on haitallista ja vaatii pohdintaa. Mieti MIKSI sinua ahdistaa? Ovatko syyt sinusta riippumattomia, esim. yleinen kielteinen suhtaautuminen pornoon vai tulevatko ne sinusta itsestäsi.
Minusta pornon katsominen pari kertaa viikossa ei ole sairaus. Jos sinua pohdituttaa kuluttamasi pornon eettisyys, voit kokeilla esim. queerporno ja feministiporno saitteja, joilla pornon luomuus on taattu. Toinen vaihtoehto on verbaalinen porno, siinä ei ainakaan kenellekään käy pahasti ja villeimmätkin jutut onnistuvat. Monesti kirjallinen porno on jopa kiihottavampaa kuin visuaalinen.
Kannattaa varoa tällasten aiheiden kirjottelu palstalle, koska palstan hiekkapi**u tulee satavarmasti kertomaan tännekin, että olet rillipäinennörttiteinipoikamiesrunkkaripervo jne.
Itse olen suhteessani myös se aktiivisempi osapuoli seksin saralla, kun taas naiseni ei seksiä niin paljon kaipaa. Hänen ajoittainen haluttomuutensa on toki hieman laannuttanut omiakin halujani, mutta silloin tällöin tulee kieltämättä katsottua pornoa ja melkoisen samat fiilikset jää minullekin jälkeenpäin. En tosin voi verrata itseäni sinuun, koska en koe olevani riippuvainen kyseisestä asiasta..
Ehkä tuossa sun tilanteessa kannattaisi etunenässä puhua oman tyttöystävän kanssa asiasta. Itse näkisin ainakin sen parhaiten avaavan solmuja ja pääsemään riippuvuudesta yli, kun on joku joka tietää asiasta ja toivon mukaan osaa myös tukea ja auttaa.
Ja seksikin on paljon ihanempaa, kun mielessä ei pyöri pornoteollisuuden kumiset naiset ja testosteronia uhkuvat adonikset, saati sitten ne kaikki tekniset suoritukset sun muut mielikuvat, joita ko asia antaa.
Tänne on näemmä vastattu vallan nopeasti yli aloittaneen odotusten.
Olen kokeillut monenlaista, niin kirjallista kuin miedompaakin ns. L-koodi-pornoa, osa on laadukkaampaa ja osa ei. On hieman surullista että asiallinen lesboporno on niin harvassa, tai sitten omaan nirson maun.
On myös aikoja jolloin en koe olevani niin riippuvainen, varsinkaan oltuani tekemisissä ainoastaan queer-pornon parissa. Koen siis ongelmaksi enemmän alastomien miesten katselun, kuin pornon itsessään.
Olen myös huomannut että usein naisten vaatetus voi olla oleellisempaa, kuin itse akti tai muun ryhmän sukupuolijakauma.
Joskus suhteemme alkuvaiheessa mainitsin naiselleni pornosta, mutta hätäisesti kuitenkin annoin ymmärtää, ettei minulla ollut minkäänlaisia tarpeita katsella näin onnellisessa parisuhteessa. Tämä eräänlainen lupaus pitikin aikansa, kunnes huonona hetkenä vanha tapa otti jälleen vallan ja jäin koukkuun.
Pari kertaa viikossa on siis hahmottamani keskiarvo, toisinaan voin katsoa useamman kerran useampana päivänä, ja joinain viikkoina en lähes ollenkaan.
Kiitos kuitenkin paljon jo nyt keskusteluun osallistuneille, tuntuu hyvältä puhua aiheesta ja kokea ettei ole tälläisen asian kanssa yksin.
Katson sillon kun tekee mieli katsoa, en näe siinä ongelmaa. Enkä näe tarvetta luvata tyttöystävälle etten katselisi, eihän se mitenkään ole yhteisestä seksielämästä pois. Jos tyttöystävä on paikalla kun oon kiihottunut, niin kyllä mä teen jotain ihan muuta kuin meen koneelle katsomaan pornoa.. ;)
Mun mielestä valtavirta"lesbo"porno ei yleensä ole mitenkään kovin kiihottavaa. Siitä puuttuu fiilis ja tyttöjen voihkiminen kuulostaa niin suorittamiselta, ettei sitä kestä kauaa kuunnella tai katsella. Tuntuu että heteropornossa ne näyttelijät on vähän enemmän ite messissä, vai onko tää vaan mun kuvittelua?
Mulle on pornossa tärkeetä se ilmapiiri, hahmot ja dialogi (!). Kyllä, dialogi - pelkkä mekaaninen nuoleminen ja paneminen on suunnilleen yhtä varma turn on ku uutiset tai salkkarit. Sellanen pätkä kuin Hot India Nights (muistaakseni..) on ainakin mun mielestä tosi laadukasta lesbopornoa.
Välillä mua häiritsee se, että katson aika usein myös heteropornoa. Tuntuu siltä, että pettäisi oman suuntautumisensa, koska tunnen kuitenkin olevani lesbo. Heterous tai biseksuaalisuus tuntuu mulle itselleni oikeassa elämässä totaalisen väärältä ja jotenkin jopa likaiselta - jostain syystä silti pelkääni joskus ihastuvani mieheen. Siinä ois kyllä identiteettikriisin paikka.
..........ja taas viedään...... _D
Mie ainakin katson (hetero)pornoa aina silloin tällöin, kun haluan pitää omaa kivaa.. Lesboporno on ällöttävää koska se on niin teennäistä, ja kahden miehen väliset kahnailut ei voisi vähempää kiinnostaa, koska aijatuskin ruskeasta reiästä kuvottaa..
Toisinaan tulee kanssa petturiolo, mutta minkäs teet. En kuitenkaan koskaan alkaisi säätämään miehen kanssa, joten siksi en koe pornon katsomista uhaksi suuntautumiselleni, se nyt on vain harmiton tapa saada se tietty fiilis päälle.
Mä tunnen olevani totaalisen outo, kun en tykkää pornosta ollenkaan. Tuntuu että kaikki "kuluttaa" sitä paitsi minä. Ei vaan tunnu kivalta. Jotain estoja kai.
Mä en kauheasti katso tai lue pornoa, mutta pelaan pari kolme kertaa viikossa eroge-genren pelejä. Muutenkin japanilainen anime- ja mangaviihde tarjoaa hyvän vaihtoehdon, jos haluaa eettisempää pornoa, koska nehän on piirretty. Animepornossa ainoastaan ääninäyttelijät ovat aitoja ja heidän ei ole tarvinnut edes riisuutua äänitystä varten.
Ei siinä ole mitään pahaa, jos pitää miehistä.
Kannattaa kokeilla, näin tekee enemmistö naisista.
Porno on siitä kivaa, että miehiä voi katsella, niitä ei todellakaan tarvitse mennä kokeilemaan. Yleensä jaksan kiinnostua miehistä yhden pornovideon keston ajan.
siitä vaan ... viimeks kun oli yksinäistä ja pornotti niin menin saiteille ja sitten pikakelauksella katsoin että jes ! tätäpä vaikka . ja sit tajusin että sen mimmin ilme olikin ihan muuta kuin huumoria ja sattui niin perkeleesti .
en ikinä enää surffaile missään muualla kuin omien ihanien ihnisten kanssa .
jumalauta - en syö lihaa, ei oo jäkaappia eikä minkäänlaista tarvetta enä pornoon .
oon vieläkin puistatuksissa kun ajattelen !
Muitakin vaihtoehtoja on, esim. f/f fanfic, joka on paikoitellen aika laadukasta. Jättää mielikuvitukselle sopivasti tilaa eikä ole niin limaista ja epärealistista kuin porno.
Naakka, puit tunteeni uudelleen sanoiksi.
Heteroporno on lesbojen keskuudessa näemmä yllättävän yleistä.
Itse pelkään toisinaan hirveästi mieltyväni jonain päivänä miehiin, sillä ensimmäinen tyttöystäväni jätti minut vuosien seurustelun jälkeen ymmärrettyään, ettei ollutkaan naisiin päin enää ollenkaan ( ei kuulosta edes todelliselta, mutta näin pääsi käymään)
Parin kuukauden jälkeen hänellä oli jo uusi mies kihloineen.
Koko tapahtuma tuntui niin sairaalta kaiken yhdessä koetun jälkeen, että mieluummin riistäisin itseltäni hengen kuin tuottaisin saman nykyiselle ihanalle naiselleni.
Pelkäsin ja vihasin miehiä ja biseksuaaleja vuoden päivät, kunnes vaihdoin paikkakuntaa ja hautasin sotakirveeni. Nykyisin ei siis mitään suoranaista vihaa miehiä tai miehiin mieltyviä vastaan, oma identiteettini ei vain enää kestäisi sellaista vaihdosta.
Todella kypsää ajattelua.
Tosi hyvin olet pystynyt käsittelemään aiheen. Nämä elämän karikot kyllä kasvattavat. Siis tämä rakkaus on vain niin voimakas tunne, että saman tunneskaalan käyvät monet heterosuhteessakin lävitse.
Vihaa tai pettymystä ei kannata jättää itseensä vaan purkaa se vaikka salilla.
Oletko ajatellut, että kun pelkäät mieltyväsi joinain päivänä miehiin, että tämä ajatus ja pelko käyttäytyy hieman eri tavalla riippuen missä paikassa asiaa mietit.
Saattaa kuulostaa ihmeelliseltä, mutta metsässä ajatellessasi asiaa ajattelet sitä eritavoin kuin vaikkapa kahvilassa.
En ota kantaa kummankaan vaihtoehdon suhteen, mutta tällä voi ikäänkuin testauttaa omaa tunneskaalaa, ja löytää uusia lähestymistapoja asiaan.
Vanha maisteri, tekstissäsi on kyllä perää.
Olen huomannut että erityisen stressin ja paineen alla ajaudun yhä voimakkaammin pornon äärelle sekä koen yhä voimakkaampaa ns. tunnekrapulaa asiasta. Tälläinen aiheuttaa helposti kierteen jossa ahdistus ajaa pornoon ja porno ajaa ahdistukseen.
Olen pohtinut näitä asioita lomalla liikkuessani vapaammin, mikä on myös helpottanut tulkintaani asioista. Myös tyttöystäväni kanssa vietetty aika nyt vapaalla on vakuuttanut minua yhä enemmän siitä, ettei mikään ole yhtä kiihottavaa kuin naisen kosketus ja syli.
Olen alkanut nähdä pornon tapana karata toiseen todellisuuteen joka ei muistuta omaani lainkaan, saatan esimerkiksi fantasioida raskaudesta ja raiskauksesta vaikka todellisuudessa en ole ollenkaan ydinperheihminen enkä voisi kuvitellakaan itseäni vanhempana.
Olen siis todennut että minulla on ns. pimeitä ja valoisia fantasioita.
Pimeissä kaikki tapahtuu ns oman minäni ulkopuolella ja omakuvani saattaa muuttua rajusti, valoisissa fantasioissa olen lähempänä todellista minääni ja niihin liittyvät fetissit ovat sitä luokkaa että voisin jakaa niistä useamman julkisestikin.
Valoisissa esiintyy myös yksinomaan naisia jotka muistuttavat tyttöystävääni ulkoisesti hyvin paljon.
Ihminen pyrkii stressaantuneena toimimaan useimmiten sen tavan mukaan, mihinkä on tottunut. Nyt tapauksessasi korvaat pornolla stressin aiheuttamia tuntemuksia. Kuten itse sanoit porno muodostaa eräänlaisen negativiisen kehikon, joka toistuessaan saa aikaan mainitsemasi tunnekrapulan. Jos elämässäsi tulee vastoinkäymisiä, on todennäköistä että voimakas negatiinen kehä syvenee.
Olisi itsetutkiskelun kannalta suotavaa, jos pystyisit vaikka stressin iskiessä kanavoimaan tunteesi säännönmukaisesti vaikkapa harrastusurheiluun, uintiin tai muuhun, jossa kokisit itsesi vireäksi. Tämä toimisi eräänalaisena vakuutuksena, jolloin voit kohdata tulevaisuuden haasteita paremmin. ( Monet syövät stressiin suklaata, joten tulee tästäkin krapula, en voi suositella ;) )
On selvää, että lesbona joudut käsittelemään ja elämään tunteidesi kanssa enemmän tai vähemmän heterokeskeisessä maailmassa. Jos saat harrastuksen kautta ikäänkuin luonnollisen kosketuspinnan vaikkapa miehiin ja spontaanilla tavalla, voi tämä parantaa paitsi suhdettasi puolisoosi, mutta myös selkeyttää pimeiden fantaisioden käsittelyä.
Edelleenkään en ota kantaa kumpaakaan suuntaan, koska rakkaus on sinänsä arvokasta.
En ajattelisi liikoja sitä, että voiko heteroporno muuttaa katsojansa heteroksi. Vaikka pornoa ei katsoisikaan, niin muuta heteroviihdettä ja heterouden romantisointia ei pääse pakoon. Oletan että esim. tavallisen romanttisen elokuvan katsominen ei kuitenkaan saa aikaan samanlaista syyllisyyden tunnetta?
Katson pornoa säännöllisen epäsäännöllisesti, muuta (eroottistakin) viihdettä kuluu enemmän. Omassa kaveripiirissä asia ei ole tabu, johtuisiko siitä että naispuolisista kavereista moni harrastaa eroottista fiktiota ja miespuolisista - no, on miehiä. Mutta en seurustele, niin en mitään omakohtaisia neuvoja osaa antaa. Kieltämättä asia on mietityttänyt että jos joskus löytäisin tyttöystävän, joka ei sitten ymmärtäisikään...
Itse koen että hetero-/homopornon katsominen paremminkin vahvistaa sitä identiteettiä että tykkään tytöistä, koska en oikeastaan tunne tarvetta kokea sitä mitä katson. Eivätkä homoeroottiset fantasiat ole ainakaan vielä muuttaneet minua homomieheksi. ;)
20 6, olen hieman pohtinut kanssasi samaa näkökulmaa.
Itse kulutan homoeroottista materiaalia harvemmin, lähinnä paremman taustatarinan ja intohimoisemman sitoutumisen takia.
Olen alkanut pitää fantasioitani vain fantasioina ja kas kummaa myös aiemmin mainitsemani kierre ja siihen liittyvä itseä häirinnyt käytös on laantunut.
Olen myös pohtinut josko koko tapahtumassa oli kyse ennemmänkin kielletyn ja ns. moraalittoman käytöksen huumasta.
Toki voi olla että tuleva stressi voi ajaa minut jälleen samaan kierteeseen, mutta osaan toivottavasti suhtautua asiaan nyt paremmin.
Tästä esimerkkinä se että katsoessani nuorempana vain naisten välistä suutelua, kiihotuin tästä valtavasti, sillä koin asian olevan vielä osittain kielletty ollessani kaapissa.
Katson ehkä pari kertaa kuukaudessa jonkin pornoleffan jo ihan siitä syystä, koska olen utelias, seksuaalisesti aktiivinen sekä taiteilijasielu. Olen runolintu. Tosin lesboporno on mielestäni todella teennäistä. Niitä pätkiä on erittäin harvassa jotka ovat oikeasti hyviä ja joissa näkyy, että molemmat osapuolet nauttivat siitä. Jostain syystä kahden miehen väliset eroottiset hetket koskettavat mua enemmän, koska he eivät ainakaan teeskentele tunteitaan. En myöskään näe mitään pahaa miksei ihminen saisi katsoa erotiikkaa myös elokuvan muodossa. Pari kaveriani kieltävät erotiikan katselun ja pitivät mua täysin hulluna, kun kävin katsomassa Logomossa Tom Of Finland -näyttelyn ja pidin sitä erinomaisena. Ehkä sitten olen vaan tämmöinen outolintu hamaan loppuun asti. :) Tosin kyllä mä ennemmin tyttöystävän haluaisin jonka kanssa viettää helliä hetkiä tai ihan vaan olla lähekkäin. Väliäkö sillä on mistä kukin tykkää. Kyllä me kaikki tänne maailmaan mahdutaan, katsotaan me pornoa tai ei. ;)
Ja miten niin miesten välisessä homopornossa miehet eivät muka teeskentele tunteitaan ? Hekin tekevät vain työtään, ei siinä mistään tunteista ole kysymys. Miehen peniksen saa seisomaan ihan lääkkeillä, stimuloivilla apuvälineillä sekä ihan puhtaasta fyysisestä ärsytyksestä, ei siinä sen kummemmista tunteista ole kysymys. Tietysti sitä onnistuneempaa pornoa, mitä paremmin saatu näyttämään aidolta ja näytelty hyvin.
pelkään mieltyväni ?
eikse nyt oo ihan elämää, että #mieltyy# ihmiseen eikä sukupuoleen ?