adoptiovanhemmat!

tyhmän näköstä ku kahel valkoihosella on musta lapsi

Voin kuule kertoa ihan omasta kokemuksestani että kun sen pienen kääön saa syliin ja ymmärtää että tässä sylissä on nyt sinun oma,kauan kaipaama lapsesi,niin kyllä voin sanoa että se tunne on niin ihana!!Ainaki meillä kävi niin että saimme kauan kaipaamamme lapsen,kun hän oli 4kk vanha,ihan kotimaisen adoption kautta. niin kyllä sitä on ihan alusta asti pitäny omana lapsenaan!! ja paperit vaan todistavat vielä että tosiaan on oma lapsi vaikka ei biologisesti olekkaan.
Biovanhemmista ajattelen,että välillä on tehtävä vaikeita ratkasuja ja he ovat saaneet aikaan elävän pienen lapsen,jota nyt vaan ei jostakin syystä itse voi pitää-- vaan antaa lapsen adoptoitavaksi ja nyt he tietävät että kaikki on lapsella hyvin ja hän voi hyvin..se riittää heille! :)

kauanko odotitte lasta? meillä vasta neuvonta menossa ja tuntuu että ikuisuus ennenkuin sen oman lapsen saa... Ei olla päätetty vielä maata.

Kyllä adopiovanhemmat omistavat alapsensa (poikkeuksia on), se asia on heille kerrottu jo neuvonnan aikana.
Se side nähdään, kun lapsi on aikuinen.

Niisku72 ---- Odotimme lastamme vähä reilun viiden vuoden ajan!!
Kärsivällisyyttä vaan teille odotukseen,kyllä se palkitaan sitte ruhtinaalisesti ajallaan!! :)

Me saimme lapsemme aikanaan 2kuisena. Pari ensimmäistä kuukautta vauva tuntui "vain" hoitolapselta, mutta sitten vain yhtenä yönä huomasin, että se tunne oli poissa. Kyllä siihen tutustumiseen ja niihin tunteisiin menee aikaa ja niille tarvitsee antaa se aika. Se side syntyy vähitellen.

Ja sivusta seuranneelle sanoisin, että kukaan meistä ei omista lapsiaan, ei adoptio- eikä biovanhemmat, kyllä ne lapset ovat meillä lainassa vaan.

Itse toivon jonain päivänä tapaavani lapseni biologisen äidin. Ajattelen häntä usein, missään nimessä en luuserina vaan rohkeana ihmisenä, joka uskalsi tehdä niin kuin parhaaksi näki.

Kyllä lapsi tuntui heti omalta. Ensin näin pelan toimistolla hänestä valokuvia ja jo siellä lapsi näytti omaltani. Ja kun vihdoin sain hänet syliin, niin oli tunne, että näinhän tämän kuuluu olla, meidän perhe on nyt tässä. Rakkaus vaan kasvaa ajan myötä.

Toisaalta en ihmettele vaikka jostain ei heti lapsi omalta tuntuisi, sillä me olemme erilaisia. Eihän aina biolapsenkaan saatuaan kiinnytä heti vaan jotkut vanhemmat kertovat, että on mennyt kauankin aikaa, ennenkuin täysi kiintymys on syntynyt.