Mulla on 2 kk laskettuun aikaan ja haluaisin
sektion, en uskalla synnyttää. Onko teillä
kokemuksia, miten tällaiseen asiaan suhtaudutaan
sairaalassa? Olen toki menossa synnytystapa-
arvioon ja siellähän se päätös varmaan tehdään.
Oletteko saaneet sektion pelon takia?
sektion, en uskalla synnyttää. Onko teillä
kokemuksia, miten tällaiseen asiaan suhtaudutaan
sairaalassa? Olen toki menossa synnytystapa-
arvioon ja siellähän se päätös varmaan tehdään.
Oletteko saaneet sektion pelon takia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla on muuten sama ongelma, mutta en ole
raskaana. Haluaisin kyllä lapsen, mutta
synnytyksen ajatteleminenkin hirvittää. Olen
kipukammoinen, neulakammoinen, ym... ym...
pelkään epiduraalia ja repeämien ompelua, kaikkea
muuta mahdollista johon voi liittyä kipua
Sektiokin hirvittää! Miten pääsisin kammostani
eroon?
alappa pistää postia mulle. tahtoisin kirjottaa
muutaman sanan kanssas.
[email protected]
Kyllä, sain section synnytyspelosta johtuen.
Tosin kävi ilmi ettei lapsi olisi missään
tapauksessa voinut syntyä normaalisti johtuen
etisesta istukasta ja sikiön poikkitilasta.
Olen synnyttänyt kaksi lasta sektiolla, ja
molempien kertojen jälkeen kadehtinut niitä
naisia jotka ovat saaneet synnyttää normaalisti.
He ovat voineet olla vauvojensa kanssa aivan
alusta alkaen, minä sen sijaan olen maanut sängyn
pohjalla. Haavaa särkee liikkuminen on vaikeaa,
vauvan hoitaminen joskus jopa tuskallista. Jos
tätä helvettiä vapaa ehtoisesti haluat, niin
toivon vilpittömästi että sinulla on todella
hyvät apujoukot jotka auttavat sinua pari viikkoa
synnytyksen jälkeen kun itse vielä toivut.
Naisen kroppa on loppujen lopuksi tehty lasten
synnyttämistä silmälläpitäen ja hyvällä
rentoutusharjoituksella ovat monet pystyneet
huomattavasti vähentämään synnytyksen aikaisia
kipuja jotka usein johtuvat suurimmaksi osaksi
äidin omasta jännittyneisyydestä.
Itse totesin harjoitusten tehon toisen lapseni
synnytyksen yhteydessä, synnytyssaliin
lahdettäessä kätilökin ihmetteli että eikö
supistukset todellakaan tuntuneet missään. Toki
tuntuivat mutta eivät kipuna lähinnä paineena.
Valitettavasti en saanut synnyttää vaan
ponnistuvaiheessa vauvan napanuora kiertyi kaulan
ympärille ja jouduin leikkaussaliin.
Toivon että harkitset leikkausta vakavasti, ei se
ole mikään autuaaksi tekevä asia, päin vastoin.
...vedessä!!Se ei tunu missään miltään!
Suosittelen lämpimästi.
Synnytin 2 ensimmäistä alateitse, kolmannen
keisarileikkauksella. Synnytyksissä aina tuntui,
ettei tästä elävänä selviä, mutta ei varmaan
vauvastakaan kovin mukavalta tunnu. Kun
synnytyksestä elävänä selvittiin, tunne oli
mahtava ja kävelin jo tunnin parin päästä. Ja
hyvältä tuntui edelleen. Suunniteltua (ei pelon
takia) leikkausta odotin jännityksellä, kun
päivänkin tiesi, mutta se sujui kuin tanssi vain.
Alle 1/2 tunnissa kaikki oli puudutuksineen ohi,
tosi iisi homma, siksi tuntuikin jotenkin
epätodellisen helpolta, plops vaan ja vauva on
tässä, ole hyvä. Mutta ne jälkikivut... Kun
puudutuksen vaikutus oli seur. päivänä ohi,
sängyssä kääntymiset ja ylöskohottautumiset
aiheuttivat valtavaa kipua, kyyneleet silmiin. 2
viikkoa söin burana 600 kolmesti päivässä ja
tuskat just just kestettävissä. Vauva oli pakko
pitää vieressä nukkumassa, muuten sen herätessä
miehen olisi aina pitänyt ojentaa syömään tai
koko talo olisi herännyt vaativaan huutoon, ennen
kuin olisin saanut hitaasti väännettyä itseni
pystyasentoon, 2-5 krt/yö. 5 viikkoon en saanut
nostella vauvaa painavampaa. Se aika menikin,
kunnes olin aika entisessä, hyvässä kunnossa,
alatiesynnytyksen jälkeen parissa päivässä. Mutta
oli synnytystapa mikä tahansa, on vauva aina sen
arvoinen. Kivut unohtaa äkkiä, kun pitää kääröä
sylissään. Ei jäänyt ylitsepääsemätöntä kammoa
kummastakaan.JA NÄMÄ OLIVAT VAIN MINUN
KOKEMUKSIANI, jokainen synnytys on omanlaisensa
ja varmasti on aivan päinvastaisiakin kokemuksia.
mulle tehtiin sektio kun oli ongelmi ja toinen
tuli alatietse. vaikka pelkäsin ym. mutta paljon
helpommalla pääsee kun synytää alatietse ei ole
haava särkyjä ym. vuosienkin päästä aina vihloo
joskus ja toinen raskaus oli kivuliaampi haavan
vuoksi
Tyttöni synnytys oli vähän niinkuin
ponnistaisi "sitä isompaa". Kivut olivat niinku
kovat menkkakivut (siis niinkutsutut poltot
tuntui menkoilta). Ihan aluksi tuntui tosi nopea
ja voimakas kipu, mutta synnytys itsessään ei
ollut sellaista. Sain kohdunkaulaan puudutuksen.
Pojan synnytys tuntui lähinnä "painolta", ei
sekään kamalaa ollut. Erilaista, koska kohtu oli
eri asennossa ekan syn. jälkeen. Molemmat lapseni
oli melko isoja, 4,5kg. Virtsarakko jotenkin
repes, ja pitkään oli niinku "kanamuna"
housuissa. Sitten se parani. Ihmeen iisiltä
synnytykset tuntuivat. Tein tyttöä noin 11
tuntia, mutta supistukset eivät tietysti olleet
kokoaikaa. Hyvin kerkesin soittelee mummolle ja
käymään suihkussa. Mukavat jäivät muistot.
Ystäväni sai epiduraalipuudutuksen. Hän ei
lainkaan totenut ponnistustarvetta, eikä
muutenkaan tuntenut mitään. Outoa minusta. Koin
synnytykseni jotenkin ihanan suurena
elämyksenäkin. Älä pelkää, kyllä sinua autetaan,
jos kivut ovat kovat. Kyllä sen kestää.
ymmärrän sen että sinulla on pelko, älä ajattele
mitään koetapa rentoutua mene pikäksesi ja laita
silmäsi kiinni ja rentoudu, ja ajattele tätä en
pelkää synnyttää, koska synnytän oman lapseni ja
näen sen pian. kätilöt ovat sinun ysäviäsi ja he
neuvoja kaikessa sinua. voit olla täysin
turvallisin mielin ystäväiseni.
pitäiskö aloittaa että kerran se kirpasee,mutta
kaikkihan me ollaan yksilöitä.en edes aatellu
sitä että se sattuu tai tiesinhänminä mutta en
ottanut siitä päänvaivaa.mulla oli noin 4vikkoo
laskettuun aikaan ja näin ekan synnytysvideon
itse synnytys ei pelottanu vaan instrumentit jota
siinä esiteltiin.tosi asiassa niitä kyllä ei
käytetty,ainoostaa sitä joka puhkas ne kalvot
että lapsivesi pääs ulos.yleensä sairaala
pelottaa kaikkia,siellähän pistellään ja
sorkitaan.mulla kävi vielä niin mukavasti että
lapsi synty viikkoo ennen laskettuu aikaa,en ollu
vielä "valmis"siinä ois halunnu juosta takasin
himaan ja jatkaaunia.itse synnytys ei satu
ainoostaan supistukset.synnytys on luonnollinen
juttu ja on kai ok että sen "kokee".raskaushan
päättyy synnytykseen!tsemppiä!!
Olen synnyttänyt kaksi kertaa ja molemmat
alakautta. Sillä se on kuitenkin helpompi
synnytys muoto kuin sektio. Sillä sektion sälkeen
joudut olemaan 2kk rauhallisesti sängyn pohjalla
ja parantuminen vie aikaa. Kun taas alateitse
synnyttänyt pääsee saman tien jalkeille ja
parantuminen tapahtuu nopeammin.Joten tässä olisi
näkö kanta alatie synnytyksestä..
itse synnytin lapseni keisarinleikkauksella perätilan vuoksi ja olen miettinyt paljonkin toista lasta jonka haluaisin myös sektiolla synnyttää. itselleni jäi sektiosta HYVÄ kuva, kipulääkkeet auttoi kipuihin joita tottakai tulee koska onhan sinut "aukaistu" ja suljettu ,joka ajatuksena kammottaa kylläkin..:) Itse leikkaus kesti 45 min. ja heräämössä meni tunti ehkä kaksikin, mutta siellä sain heti lapseni rinnalle ja katsella häntä.
Paraneminen vei noin kuukauden, mutta sitä en kyllä muistele negatiivisesti. Lapsi vie kaikki ajatukset kivusta ja särystä, ettei niitä edes kunnolla muista. Sattuihan se välillä, mutta sitä varten on särkylääkkeet (myös imettäville).
Jokainen meistähän on erilainen, ei voi sanoa mikä sopii sulle ja mikä sulle, vaan se on koettava. Itse koin sektion itselleni sopivana ja siis toisenkin tahdon sektiolla synnyttää.
*NeLLy*
Sanoo nainen joka ei ole kokenut sectiota... Ei siinä mee kyllä mitenkään 2 kk et on ns. kunnolla kunnossa. Kaikki riippuu paljolti itsestä ja omasta halusta parantua.
Mut jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Itse olen kokenut kiireellisen section. Että näin!
Älä turhaan pelkää!!Epiduraali auttaa kipuun
hyvin ja sen laittaminen ei satu yhtään!!Itse
synnytin esikois poikaani kaksi päivää oksensin
koko sen ajan ja lopulta menetin verta niin
paljon etten jaksanut kättäni liikuttaa hb oli
vähä yli 60 et mieti siitä!!Kaikki luuli et mul
jäi synnytys pelko mut ei jääny mä haluun viel
monta lasta synnyttää se on jotain niin ihanaa
kun saat lapsen syliin sen kovan työn
jälkeen.Tulee ihan tippa silmä kulmaan vieläkin
kun muistelee 7 kuukautta sitten kun sain lapseni
maailmaan se on jotain SUURTA!!Itse olen vasta 15
vuotta mut tosi onnellinen ku mulla on niin ihana
poika jota rakastan yli kaiken koko maailmassa!!
Äidin onni on jotain niin ihanaa ettei sitä pysty
kuvailemaan!!Onnea sinulle synnytykseen ja
muutenkin tulevaisuuteen!!Selviät mainiosti
synnytyksessä!!
Minä olen kokenut molemmat, keisarinleikkauksen
ja alatiesynnytyksen. En tiedä mikä
keisarinleikkauksessa olisi parempaa kuin
alatiesynnytyksessä. Vaikka alatiesynnytys oli
kivulias niin kaiken kaikkiaan siitä jäi ihanan
positiivinen fiilis, kunnioitus itseäni kohtaan
kasvoi koska selvisin siitä kaikesta (myös minä
olin synnytyspelkoinen)!Vaikka se on erittäin
kivuliasta puuhaa, mitään pelättävää siinä ei
todellakaan ole, niin kuin luulin. Se oli
rehellistä kipua ja kamppailua että saatiin vauva
ulos. Oli ihanaa juoda heti synnytyksen
jälkeen "samppanjaa" ja syödä sämpylä (oli hirveä
nälkä!). Vauvan näkeminen heti synnyttyään oli
ihanaa, ja se miten se osasi juoda maitoa
tissistä heti! Mielestäni alatiesynnytys on
kokemuksena aivan toisenveroinen kuin
keisarinleikkaus. Hyvät naiset, rohkeutta, ette
tule katumaan jos valitsette alatiesynnytyksen!
Miettikääpä esiäitejämme, heillä ei ollut edes
mitään kivunlievitystä!