Jännittää hieman, tulemmekohan kuinka hyvin toimeen saman katon alla. Koskaan ei ole mitään riitoja ollut, anoppi ei ole toisten asioihin sekaantuvaa lajia.
Enää hän ei pärjää itsekseen maalla mökissään, ei halua kuitenkaan vielä vanhustentaloonkaan. Lupasimme että voi muuttaa tänne meille ainakin toistaiseksi.
Osaatteko antaa vinkkejä joilla vältetään karikkoja?
Enää hän ei pärjää itsekseen maalla mökissään, ei halua kuitenkaan vielä vanhustentaloonkaan. Lupasimme että voi muuttaa tänne meille ainakin toistaiseksi.
Osaatteko antaa vinkkejä joilla vältetään karikkoja?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aika on anopillekin kuolta, varsinkin kun olet hänet kutsunut.
Itku ei ole koskaan pahasta.
H.
Saat olla ihan varma että jännittää se vähän anoppiakin. Tai ehkä enemmän kuin sinua koska nyt joutuu "vieraalle maaperälle" vaikka on tähän asti pystynyt omat asiansa hoitamaan.
Kun aikanaan katselin läheltä vastaavaa tapausta niin jäi mieleen tunne että tulivat toimeen siksi kun pitivät suunsa kiinni vaikka ilmeisesti toisen tekemisissä molemmat huomasivat sanomisen aihetta. Ei ole hyvä noin, ajattelin.
Ymmärtävää ystävällisyyttä puolin ja toisin. Ei missään tapauksessa puhumattomuutta. Kyllä se hyvin menee.
Lääkäri oli hyppiä seinille aikoinaan, kun emme suostuneet ottamaan anoppia luoksemme asumaan.
Hän oli jo pitkälle dementoitunut, ja meidän oli käytävä ansiotöissä.
Varmasti teillä hyvin lutviutuu asiat, mitä anopistasi kerroit, luonteenlaadustaan.
LÄÄKÄRI?!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mitäs se lääkärille kuuluu, hemmetti soikoon!!!!! Teilläkin on oma elämä, jokaisen hyvä elämä ja eläminen on tärkeetä!
Antoi kyllä tulla melkoisen saarnan, kun kerroimme, ettemme voi ollaa tupakoivaa ja muistamatonta kuolemansairasta vastuullemme.
Kuinka kuolemansairas voi poltella?
On se rankkaa jos pitää ennen töihin lähtöö laittaa siellä mummo kuntoon ja palatessa taas alkaa hoivata. Mutta kai siellä joku on koko aijan jos kuolemansairas on.
Mutta ei se lääkärille kiuuulu
Ei minun tietääkseni Suomessa kotiin kustanneta yhteiskunnan puolesta kokopäiväistä hoitajaa?
Hyvin poltteli, se varmaan oli yksi syy sairauteenkin.
Vanhalta ihmiseltä on vaikea poistaa addiktiota.
Niin, miksi lääkäri kettuili meille, kun emme katsoneet
olevamme asiaan kykeneviä?
Mitä muutenkaan jonkun kotisairaanhoidon nopea käynti päivittäin olisi
tehnyt asiaa paremmaksi? Kun sairaalassakin kanssapotilaat tulivat
meille kauhistelemaan hänen henkistä tilaansa.
Mikä oli todella, todella surullista.
Olin minukkana 5 vuotta anopin huushollissa, ja mie ainakin tahoin viiden vuoden jälkeen siitä "liitosta" pois. oli ahistavaa orjailla ja jännittää joka asiassa vieraassa kodissa.
En tiedä kuinka se toisinpäin onnistuisi, ehkä jos tilaa on paljon ettei tarvia kokoaikaa olla samoissa tiloissa..
Mutta toivotan onnea; onhan se humaani liike ottaa vanhus kotiinsa.
Kuljettelin tässä yksi päivä vanhaa äitiäni lääkärissa jne.., tuli mieleen että kyllä se vanha ihminen on avuton jos lapset tai muu suku halua auttaa, vanhusta voi verrata lapseen, hän tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa.
Lapsi kuitenkin aikuistuu ja viisastuu, oppii uutta.
Vanhuksella pakkaa olemaan toisin päin.
Niinhän se on, mutta toisaalta liikekin hidastuu, päinvastoin kuin lapsella.., tietysti on vanhuksia joilla on jalkoja ilman päätä, mutta he oikein kuulu kotihoitoon..
Sitäpä juuri, niin kuin sanot,useimmilla joko tai.
Ei ehtinyt muuttaa meille mutta toimeen oltais tultu,ilman epäilyjä.
Jos joku ei sinun kanssasi tule toimeen, on hänessä syy.
Olet sen verran joviaali, mitä sinua lukenut olen.
Jos sanoa saa.
En mä mikkä joviaali ol mä ole pyknikko.
Minoon pessi-missi, josta kärsin kovasti.
Salasissa unelmissani mä oon sellisti ja sä olisit lusianeito.
Älä huoli, moon milli-ville / tai nuuka- iita. Ihan samoin koen, vaan mihinkäs sitä tavoistaan ? Se on oltava just eikä melkein, kauhulla ootan aikaa ( jos elän) ja joutuisin apuja tarviimaan, hutaisut ei minulle kelpaa :))
Onhan minulla pitläaikainen työrupeama juurikin vanhusten kanssa kun ei meinannut mikään mennä kohilleen. Siinä ei kuumakallena voinut edetä, mut sehän olikin leipää ja särvintä joka laittoi nielemään :))
Onko sellisti, jos asuu sellissä? Onko Lucia-neito tuikku murheeseen?
Sovitte vaan etukäteen asiat mihin ette halua toistenne puuttuvan. Meillä Anoppi asui muutamaankin otteeseen lasten vielä kotona ollessa. Sovimme ettei puutu lasten kasvatukseen eikä huushollin pitoon ellei etukäteen olla sovittu. Ihan mukavasti meni, enemmän hänestä taisi olla apua kuin vaivaa.
Eipä se ehkä onnistu! Minä en aikuisena pystynyt asumaan edes äidin luona. Aina oli jotain, josta oltiin pikkuisen eri mieltä. Asuin sitten myöhemmin 300 km:n päässä ja kävin lomalla äidin luona. 3 päivää meni hyvin, mutta jos olin viikonkin, alkoi tulla sanaharkkaa. Olimme molemmat niin itsepäisiä. Nyt äiti on jo kuollut, ei voi käydä enää lomalla siellä.
Saatathan sinä tulla ihan hyvin toimeen anoppisi kanssa, se riippuu vähän luonteesta. Eikä se ole sellaista kun olisi ihan omassa kodissa!