Kertokaa ihmiset millä jaksaa jos on ollut
vauvakuume jo useamman vuoden, mutta puoliso ei
ole vielä valmis? Olemme seurustelleet useamman
vuoden ja toki ymmärrän, että hän ei ole siihen
valmis, mutta millä jaksaa itse eteen päin, kun
asi pyörii aina mielessä...millä unohtaa?
vauvakuume jo useamman vuoden, mutta puoliso ei
ole vielä valmis? Olemme seurustelleet useamman
vuoden ja toki ymmärrän, että hän ei ole siihen
valmis, mutta millä jaksaa itse eteen päin, kun
asi pyörii aina mielessä...millä unohtaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Me ollaan oltu yhdessä jo n. 10 vuotta ja
keväällä iski tosi paha vauvakuume...Miekkoseni
veljen vaimo sai eilen pienen tytön ja mä en osaa
olla siitä onnellinen, vaikka pääsin kummiksikin.
Tosi pahalta tuntuu, vaikka pitäisi olla
onnellinen heidän puolestaan. Mä en vaan osaa
esittää mitään muuta kuin miltä musta tuntuu ja
pelkäänkin että joku tänään huomasikin mun
käytöksessä jotain outoa kun käytiin uutta
tulokasta katsomassa..Tuntuu että olen tosi paha
ihminen, kun en voi iloita toisten
puolesta...Miekkoseni ei vielä halua, sanoo koko
ajan että ihan pian, mut aika menee eteenpäin
eikä mitään tapahdu. Ja mä niin hirveästi
haluisin sen jo NYT! Sitähän voi joutua
yrittämäänkin ties kuinka kauan....
Kuulostaa niin kovin tutulta. Olen tällä hetkellä
seitsemän lapsen täti ja lisää on tiedossa tällä
hetkellä ainakin kaksi...toisella laskettuaika jo
mennyt "umpeen"...On niin surullista katsoa
vierestä, kun muut ovat onnellisia...olenhan
minäkin onnellinen, mutta se tärkein kuitenkin
minusta puuttuu...olen aina halunnut lapset
nuorena...en kolmekymppisenä...kohtalotovereita
siis "surullinen"... Pelkään painostavani miestä,
kun puhun asiasta jatkuvasti...en vain voi pitää
kaikkea sisällä tai sekoan! Häitäkin haluaisin
tanssia ensi kesänä, mutta miehen mielestä niiden
suunnitteluun ei ole vielä kiire vaikka
pitäisimmekin häät ensi kesänä...olen eri mieltä!
Tiedän että tämä vaihtoehto teilataan alta
aikayksikön, mutta minäkin olin mieheni kanssa
melkein 10 vuotta eikä hän halunnut lasta. Jätin
pillerit pois ja tulin raskaaksi. Hän sai valita
pitääkö minut ja lapsen vai jatkaako elämäänsä
yksin. Hän valitsi meidät. Nyt hän on mitä
ihanimman pienen miehen onnellinen isä, pikkumies
on isänsä silmäterä. Tiedän tehneeni oikein
vaikka teinkin väärin. Mutta kuitenkin annoin
miehelleni tämän ihanan mahdollisuuden tulla
isäksi.
Sama juttu meilläkin. Useampi vuosi ollaan jo
seurusteltu, ja minulla olisi hirveä vauvakuume.
Mies ei vielä vain ole valmis, haluaisi ensin
saada raha-asiat kuntoon. Hyvä ehkä niin, olemme
vielä sen verran nuoriakin ettei vauvalla vielä
mitään kiirettä olisi, mutta kun kuume iski niin
se iski :)
ja sanoi etten jaksa odotaa sen aikataulua, että
haluan hänen kanssa lapsen jos mies ei tule
vastaan on pakko mietiä muita vaihtoehtoja.
onhan maailma täynnä miehiä. mulla puhe autto
nyt odotan millon on aika jätää pillerit pois.
kuitenkin viimeistää keväällä. mulla on enestään
jo 2 mutta haluan kolmanen ja mies ystävä tietää
ei lasteni isä
Sama on tilanne. Meillä tosin on jo yksi lapsi ja
toisen hannkimisesta puhuttiin aikanaan, että
sitten kun ensimmäinen menee kouluun. No, nyt
esikoinen on esikoulussa ja ensisyksynä on sitten
sen koulun aika. Ei mies sitten enää haluakaan
lapsia!
Ja ensimmäisen meillä halusi mies ja minä vähän
annoin periksi. Olen aina sanonut, etten halua
enää lapsia sen jälkeen kun täytän 30 v ja
siihenkin on enää 1½ vuotta.
Yhtenä verukkeena mies piti lapsen hankinnan
lykkäämiselle sitä, ettei minulla ollut
vakinaista työpaikkaa. Nyt on sekin, mutta aina
löytyy uusi selitys.
Pitäisi esim. ensin saada isompi asunto. Olemme
jo säästäneet sopimamme summan (tästäkin aikanaan
puhuttiin, sovittiin summa joka ensin säästetään
ja sitten ostetaan asunto. Nyt mies vetoaa
siinäkin erilaisiin verukkeisiin, hinnat
korkeita, ei huvita lähteä katselemaankaan,
mahdutaanhan me tähänkin...) mutta asuntoa ei ole
hankittu. Sitten pitäisi vaihtaa auto...
Alkaa jo tuntua toivottomalta. Mies on muuten
loistoyksilö ja hyvä isä ensimmäiselle
lapsellemme, mutta toiseen lapseen en ole häntä
millään saanut suostuteltua.
Minulla on 4 vuotias lapsi ja haluaisin vielä
toisen... Mies ei halua, ei ole kuulemma valmis?!?
Olen jo 36 vuotias joten aikaa minulla ei enää
paljon ole. Millä miehen saisi ymmärtämään, mihin
hän toisen "pakottaa"? Pakottaa siis tyytymään
yhteen lapseen. Tässä iässä sitä ei enää lähdetä
noin vain uutta miestä etsimään, varsinkin kun
saman miehen kanssa on oltu 15 vuotta. (oli
miehen ehdotus!)Miehen mielestä minä olen häntä
pakottamassa... eli puhuttu on ja paljon, mitä
siis vielä tehtävissä? Tyytyäkö ainokaiseen ja
olla katkera lopun elämän?
Ymmärrän tilanteesi todella hyvin, onhan omani
vastaava. Eihän meilläkään enää lapsista
toisilleen leikkikavereiksi olisi, mutta
ajattelin, että sitten aikuisena oma sisko tai
veli olisi kuitenkin jonkilainen turva.
Minulla vauvakuumetta lisää vielä sekin, että
veljelläni on pieni (6kk) poika ja miehenikin
veljellä on pikkuinen.
Monet itkut olen tämän asian kanssa itkenyt ja
varmasti tulen vielä itkemäänkin. Miehen vaihtoa
en silti ole edes harkinnut ja mielestäni salaa
raskaaksi hankkiutuminen (=lopettaa pillerit
kertomatta toiselle) on mielestäni jo petos.
Kyllä näin isoissa asioissa päätöksen pitäisi
olla yhteinen. Jos jollakin on ideoita niin
kertokaa ihmeessä!
Luulin olevani asian kanssa yksin, mutta
kohtalotovereita tuntuu olevan useampi. On
hirveää, kun ympärillä tuntuu olevan vain
lapsiperheitä ja odottavia äitejä ja joka päivä
toivoo, että puoliso olisi vaihtanut
mielipidettään, mutta ei sittenkään ja taas saa
itkeä itsensä uneen illalla, kun asiasta on
puhuttu...Kuinkahan kauan tätä sitten kestää?
Koska mies yleensä mahtaa olla
valmis...Montaakaan vuotta en enää suostu
odottamaan!
Yleensä mies ei ole koskaan valmis isäksi, jos
sitä häneltä kysytään. Eräs vanhempi nainen sanoi
minulle kerran, että nainenhan lasten lukumäärän
päättää eikä mies! Se tuntui olevan hänelle ihan
selvä asia, hänellä on itsellään kolme poikaa.
Rohkeutta naiset, muistakaa että kerran täällä
vain eletään, tehkää unelmistanne totta älkääkä
itkekö itseänne iltaisin uneen!
No toi on kyllä aika hälyyttävää, että tehdään
lapsia puolison tietämättä....ja "kokeillaan"
uudella ihmisellä; lapsella että jääköhän se mies
siihen tän petoksen jälkeen. Mun mielestä aika
tyhmää...
Itselläni sen verran kokemusta
tollaisista "naisista" ja "äideistä" että
puistattaa. Eikö lapsi tarvitse myös isän? Ja
nainen sen päättää että onko sillä isä vai ei.
Aika sairasta.
Niin, minulla kokeiltiin...tuli "nainen"
raskaaksi, ja nyt ei lapsi nää isäänsä ikinä.
Toivottavasti on sille lapselle sen
arvoista...äidillehän kaikki on sen arvoista, kun
lapsesta puhutaan...