hei kaikki!
olen 17 vuotias ja olen raskaana aijon pitää
lapsen,mutta en tiedä miten kertoa äidilleni
siitä..voisko teistä joku kokenenut vähän helpata!
olen 17 vuotias ja olen raskaana aijon pitää
lapsen,mutta en tiedä miten kertoa äidilleni
siitä..voisko teistä joku kokenenut vähän helpata!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä tokaisin äidilleni, että sinusta on tulossa
isoäiti ja alku järkytyksen jälkeen rupesimme
keskustelemaan asiasta. Hyvin hän suhtautui,
vaikka minua pelotti hirveästi sitä kertoa ja
siirsin asian paljastamista odotellen sopivaa
ajankohtaa.
Kun olet kerta päättänyt pitää lapsen niin kerro
vaan mahdollisimman pian. On itselläsikin helpompi
olla kun et tunne "salailevasi" mitään
Äiti! Susta tulee mummo, eikös olekin ihanaa...
Mahtava juttuhan uuden ihmisen syntymä on, ja
äitisikin on ehkä helpompi suhtautua siihen niin,
jos itse annat heti ymmärtää että sinusta tämä on
hienoa ja et edes harkitse aborttia.
Onnea!!!
Minä meinasin hetken salailla (olin 18-vuotias),
mutta loppujen lopuksi en pystynyt, kun olin
niin innoissani. Tyrkkäsin äidille ultrakuvan
eteen ja sanoin että tuossa on mun vauva :)
Mulla raskaus selvisi aika "myöhäisillä"
viikoilla (vasta kun toiset menkat jäi pois,
ekat tuli "normaalisti" ja testi näytti negaa
vaikka olin raskaana), ja kun ehkäisyneuvolassa
kävin "hakemassa pillereitä" ja pohtimassa
omituisen oloni syytä, tein raskaustestin ja
käytiin heti tk:n puolella kivan tädin kanssa
tiirailemassa mitä siellä massussa on. Ja sain
sen ihanan kuvan viikoilla 9 :) Oi niitä
aikoja.. Äidilläni oli hieman sulattelemista,
mutta kun hän itse sai isosiskoni 17-vuotiaana,
niin ei vastaankaan pistänyt :) Aika äkkiä
innostui ja alkoi ostella vauvan vaatteita.
Mä rupesin kertomaan pikkuhiljaa kertomaan
äidille kun itekkin rupesin epäilemään..äitiä
jännitti yhtä paljon kun muakin..sitten tein
testin ja varmistui että olen raskaana!Äiti oli
aivan yhtä innoissaan kun minä ja miehenikin!
Minulla onkin mielestäni maailman paras
äiti..Olin 18 kun rupesin odottamaan nyt olen 19.
rohkeesti vaan kertomaan kyllä se siitä!Joskushan
sun pitää kuitenkin se kertoa!
Mä rupesin pikkuhiljaa kertomaan äidille kun
itekkin rupesin epäilemään..äitiä jännitti yhtä
paljon kun muakin..sitten tein testin ja
varmistui että olen raskaana!Äiti oli aivan yhtä
innoissaan kun minä ja miehenikin!Minulla onkin
mielestäni maailman paras äiti..Olin 18 kun
rupesin odottamaan nyt olen 19.
rohkeesti vaan kertomaan kyllä se siitä!Joskushan
sun pitää kuitenkin se kertoa!
takia kun tiesin hänen ottavan sen raskaasti,
enkä halunnut olla epäreilu kertomalla äidille
huomattavasti aikaisemmin) Kerroin asian
kesämökin saunassa kun äiti ihmetteli hieman
turvoksissa olevaa mahaani ääneen.. Kerroin
asiasta aika varovasti.. Äitini suhtautui
todella hyvin ja sanoi heti että iloinen asiahan
se lapsi aina on vaikka olenkin aika nuori.
Äitini on saanut siskoni saman ikäisenä kuin
minä saan lapseni joten senkin takia hän ymmärsi
sen todella hyvin!=) Kerro vaan rohkeasti.Voit
jopa yllättyä reaktiosta. Totta kai se on
varmasti äidillesi yllätys mutta kunhan hän
toipuu alkushokista niin eiköhän hänkin iloitse
pian kanssasi asiasta. Suosittelen kuitenkin
kertomaan asian varovasti ja
hienovaraisesti.Liika kovaan ääneen,huulet
korvissa kailottaminen ei välttämättä ole heti
alussa paras vaihtoehto. Äitisi tuskin
kuitenkaan osaa vielä ennalta odottaa tätä
uutistasi raskaudestasi jo nyt..?
pilaa vaan omas ja sen pennun isän elämä
pitämällä se lapsi. Mä en vittu tajuu mikä trendi
tää on hankkii ittekkin vielä lapsi ollessaan
pentuja. Onhan sitä varmaan kiva näytellä
kavereille.
joo sulla näköjäänki rassaa nyt AIKA LIEVÄSTIKKI
joku asia..me ollaan lapsen isänkanssa puhuttu
asiasta..isä on 20 vuotta ollaan kihloissa ja
kumpiki rakstaa toisiaan..ja toisekseenkiISÄ ON
YHTÄ onnellinen kun minäki ja kumpiki haluaa
tämän tulevan pienen ihanan beibin!
luuletsä todellakin että lapsi tehään vaan et"hei
kamut ,kattokaas mullapa on kakara..ootteko vähä
kateellisia"..sulla ilmeisestikin on päässä
jotai´n vikaa,vaan ootsä muuten vaa joka
perkeleen asiaan noin negatiivinen!!!!!!!???????
ei nyt millään pahalla,mutta ethän se ees niinku
antanu neuvoo tähän mun kysymykseen,niin ei tarvi
myös kirjotella tollasta ennenku tunnet ihmisen
muutenkun viestejän perusteella(niin ja tietty
tolla sun aivokopallas)mua niin ottaa aivoon
tollaset niinku sinä!!!
On ihanaa että otat positiivisesti vauvan
syntymän. Ja se että isä on täysillä mukana...
Kuitenkin pieni varoituksen sana (asiallisesti)..
olen katsonut vierestä useamman nuoren tytön (15-
19 vuotiaan) elämää jotka ovat saaneet lapsensa
alle 20 ikäisenä (en kuitenkaan sano tuota 20
ikää sillä että kaikki sen iän ylittäneetkään
olisivat valmiita lapseen). Poikkeuksetta nämä
nuoret äidit ovat jossain elämänsä vaiheessa
(vuosi-5 vuotta) lapsen saannin jälkeen olleet
sitä mieltä että lapsi tuli liian varhain heidän
elämäänsä. Vaikka tukea olisikin tullut kotoa ja
lähipiiriltä.
Kun nuoret vanhemmat huomaavat mitä menettävät
(vaikka lapsi tuokin paljon elämään) esim. kun
kaverit saavat mennä ja tulla niinkuin haluavat
eikä tarvitse huolehtia lapsenhoidosta, he
haluavat kokea "menetettyä" nuoruuttaan jopa
lapsen kustannuksella ja monet pitäisivät
parempana sitä että lapsi olisi tullut vasta
hieman vanhempana. Monesti myös lapsen
isä "kyllästyy" tällaiseen elämään ja isänhän on
tunnetusti "helpompi" jättää nuori lapsi ja sen
äiti kuin äidin jättää lapsi.
Uusi elämä on aina ihana ja kamala vastuu.
Toivoisinkin siis että menisit keskustelemaan
tulevan isän kanssa niin että keskustelussa on
mukana joku ammatti-ihminen joka osaa katsoa
asioita puolueettomasti ja joka osaa antaa teille
neuvoja nyt ja sen jälkeen kun vauva on syntynyt.
Onnea jatkossa sinulle, vauvalle, sekä isälle!
Pyydä vanhempasi pöydän ääreen (vain te 3), aloita kertominen sanoilla, ottakaa rauhallisesti en halua mitään perheriitaa asiasta...tai jotain tuonne päin. Tilanteen mukaan. Jutelkaa rauhassa asiasta ja yleensä niin käy että asiat järjestyvät kuin itsestään. Pakoon ei kannate yrittää, puhumalla asiat on aina selvitetty. Onnea matkaan!