Lintsaan lukiosta vaikka en halua

Sanoisin vielä että uskon kärsiväni lievästä masennuksesta. Haluan vain kauas pois tästä lukiosta ja tilanteesta.

Mulla on vähän sama. Oon aina lintsanu aina kun oon pystyny ja nyt abivuonna oon käyny tosi vähä tunneilla... Tykkään kyllä koulusta, mutta en jaksa tehdä mitään sen eteen tai kuitenkaan käydä siellä. Välillä saan lähdettyy kouluun vaan siten jos joku on kotona tai jos on jotain tärkeetä koulussa. Toivottavastipääset pois tosta kierteestä!

Miten joku lukio voi sallia tollasen mahdottoman lintsausmäärän? Meillä on ainakin tietty raja tuntimääränä, jonka voi olla pois ilman perusteltua syytä. Ihan hyvä, että on raja, koska muutoin tuntuisi epäreilummalta.

Kyllä meillä ainakin täysikäiset voi itse selittää poissaolon ja useestihan sitä ollaan kipeenä, työhaastattelussa, lääkärissä tai mitä ikinä keksiikään... Jos ei muuta keksi niin on se sitten "henkilökohtainen syy".

Mä en nyt täysin tajua että mikä sulla on tossa ongelmana. Jos koulu menee hyvin, niin mitä väliä sillä on että onko koulussa vai ei? Olen koko lukioaikani lintsannut enemmän tai vähemmän, tuo 45 oppituntia saattoi tulla yhdessä jaksossakin. En myöskään ikinä ole tehnyt läksyjäni lukiossa, mutta ihan oikeasti, mitä helvetin väliä?

Menen yliopistoon opiskelemaan, siellä ei katsota keskiarvosanaa sisäänpääsyssä, pelkät kirjoitukset ja pääsykokeet vaikuttavat. On totta, että nyt ennen kirjoituksia joudun ahkeroimaan huolella, sillä en ole ennen sitä tehnyt, mutta se on mun valintani.

Myös kaikkiin kokeisiin lukemisessa mulla kävi sama juttu kuin sullakin, jätin aina viimeiseen iltaan. Mutta kun saa aineissa mitä osaa silti hyvät numerot, niin sitten kirjoittaa ne, niin lukiosta pääsee oikeasti ihan helvetin vähällä työllä läpi. Keskimäärin kävin ehkä 10h viikossa koulua enkä tehnyt ikinä läksyjäni. Tuli juteltua tästä mun koulunkäyntifilosofiasta niin ryhmänohjaajan kuin rehtorinkin kanssa, mutta kun keskiarvo on silti yli 8 ja ne tahtoo musta eroon niin mikäs siinä. Nyt oon kirjoittanu jo enkusta L, pitkästä ruotsistakin pääsin läpi ja kyllä matematiikasta ja fysiikasta pitäis saada helposti ainakin E jos vähän niistä asioista tajuaa. Myönnän, että tää lukuloma on mulle aika tajutonta pänttäämistä, mutta tää on vaan 1 kuukaus.

Älä ota niin paljon paineita, mutta ainahan voit ajatella että kuinka paljon helpompaa sulla tulee olemaan tulevaisuudessa jos jaksat siellä tunneilla käydä. Älä ainakaan kokeista ota mitään paineita, ei niillä numeroilla ole mitään väliä, muista kuitenkin sitte vähän keskittyä niihin aineisiin mitä tuut sitten tulevaisuudessakin opiskelemaan, kun tuskin sä opiskelua vielä lukioon lopetat.

Pitää vielä sanoa, että itselläkin tuntui olevan masennusta ja stressasin kun rupesin ekan vuoden puolvälissä lintsaamaan enkä silti lukenut kotona. Sitten huomasin, että koulussa käymättäkin ja lukemattakin keskiarvo pysyi yli 8 (tosin entinen yli 9) ja päätin ettei mua vaan kiinnosta ja luen sitten myöhemmin, sitten nautin elämästä ja nyt tää lukuloma on helvettiä mutta silti ei vituta.

Edelliselle kirjottajalle: joko sä olet todella älykäs tai minä todella tyhmä. Koska toi ei onnistuis multa alkuunkaan :B Siis se, että lintsaa eikä tee läksyjä ja silti saa hyviä numeroita. No, elämä on epäreilua välillä....

Kyllä on nyt turhaa egoilua ilmassa. Todellisuudessa kukaan keskiverto ihminen ei menesty ylioppilaskirjoituksista hyvillä arvosanoilla tekemättä niiden eteen TODELLA PALJON töitä. Toisekeen, mun on hyvin vaikea uskoa, että täällä Suomi24 kaltaisella foorumilla liikkuis tämmösiä älykköjö. Suosittelisin nyt käyttämään sitä kriittistä tiedonarviointikykyä, mitä lukiossa on opetettu. Kaikki mitä internettiin on kirjoitettu ei ole totta.

Joka tapauksessa, tsemiä kaikille kevään kirjoittajille : ) Ahkera työ palkitaan! Muistakaa, että menestyminen on itsestä kiinni, ei tuurista tai lahjoista, toisin kuin jotkut antavat ymmärtää :)

Kielissä L saaminen on suhteellisen helppoa ilman suurempaa työtä, ne voi saada ilman käytännössä mitään opiskelua.

Mistä tahansa aineesta voi "suhteellisen helposti" saada laudaatturin ilman suurempia töitä, jos kyseinen oppiaine esiintyy vahvasti yksilön arjessa. Esimerkiksi pelejen myönteinen vaikutus kielelliseen kehitykseen on todistettu usean objektiivisen tutkimuksen kautta. Sen sijaan merkittävien arvosanojen saanti ilman minkäänlaista harjoitusta (myös verkkopeleissä kommunikointi toisen pelaajan kanssa vieraalla kielellä on vieraan kielen harjoittelua) on höpöhöpöpuhetta. Kaikki eivät tahdo ymmärtää, että oppiaineen harjoittelu ei tapahdu vain koulun sisällä, vaan sitä voi esiintyä myös arkisessa ympäristössä (esim. vaihto-oppilaiden kanssa kommunikoiminen, luonto-ohjelmien seuraaminen televisiosta...) Joten lopettaisitteko näiden "Eximian ja Laudaatturin saa hyvin helposti" -viestejen kirjoittelun, sillä ne voi OIKEASTI joitakin ihmisiä masentaa.

Hei,

Itselläni oli samanlainen tilanne lukiossa. Sanon vain vinkiksi kaksi asiaa, jotka olis auttanu mua sillon jos olisi tullut ajatelleeksi:

1. Pelkällä lukiopaperilla ei tee mitään, varsinkaan huonolla todistuksella. Lukio on välivaihe korkeakouluun tai muihin jatkokoulutuksiin. Seuraavaan kouluun voi olla hyvin vaikea päästä kehnolla todistuksella, niin kuin olen itse todeistanut moneen kertaan. Ei kannata hukata tätä mahdollisuutta vaikuttaa tulevaisuuteesi.

2. Palkitse itseäsi kun onnistut, kun saat niitä alotuksia aikaseksi ja vietyä eteenpäin. Käy vaikka elokuvissa, keikoilla, pelaa suosikki peliäsi, varaa itsellesi matka Motivoi itseäsi, ajattelemalla eritavalla. Tämä on välivaihe kohti valitsemaasi päämäärää.

Ei kaiken tarvitse pyöriä koulun ympärillä, harrasta vastapainoksi jotain itsellesi mukavaa, esim. taiteita,valokuvausta, musiikkia, liikuntaa/urheilua, kokkailua.


Onnea ja jaksamista!!

"Joten lopettaisitteko näiden "Eximian ja Laudaatturin saa hyvin helposti" -viestejen kirjoittelun, sillä ne voi OIKEASTI joitakin ihmisiä masentaa. "

Toi on totta. Kun taas se, että L:n tai E:n saisi kovin helposti, ei ole. Tietysti nerojakin löytyy, mutta he lienevät melko harvassa kuitenkin.

"Kyllä on nyt turhaa egoilua ilmassa. Todellisuudessa kukaan keskiverto ihminen ei menesty ylioppilaskirjoituksista hyvillä arvosanoilla tekemättä niiden eteen TODELLA PALJON töitä."

Miten mä sain E:n historiasta kahden - kolmen päivän lukemisella (ykkös- ja kolmoskurssin kirjat)? Olen kyllä ihan keskivertoihminen :D ja KUUNTELIN tunneilla.

Ja nyt aion yrittää samaa mantsasta, tai oikeastaan tavotteena on L. Maalaisjärkeä ja uskoa itseen ja omaan tekemiseen vaan kehiin niin kyllä se siitä.

Olin samanlainen. Jos nyt olisin lukiossa, tekisin muutaman asian toisin:
- en stressaisi liikaa varsinkaan aineista, jotka eivät ole itselleni tärkeitä
- kävisin tunneilla, vaikka tuntisin itseni surkeaksi enkä mielestäni osaisi mitään
- ottaisin tavoitteeksi a) kurssin suorittamisen niin ettei se kaadu poissaoloihin ja b) hoitaisin kokeet rennolla otteella läpi (arvosana 5 riittää, ja jos ei mene läpi niin sitten uusitaan - siihen ei kuole)
- hoitaisin lukion 3 vuodessa läpi (4 vuotta meni, kun jouduin uusimaan ihan yhdentekeviä kursseja)

Kannattaa valkata mahdollisimman nopeasti aineet, jotka ovat tärkeitä/jotka aikoo kirjoittaa ja keskittää voimansa vain niihin. Neljä ainetta riittää eikä niistäkään kaikkien tarvitse olla yhtä tärkeitä.

Vaikka itse olin kamala lintsari, en ollut välinpitämätön koulun suhteen. Oikeastaan päinvastoin eli tein siitä vähän liian ison numeron. Saatoin jättää menemättä kokeeseen vain siksi, että pelkäsin epäonnistumista niin paljon. Lukemisen aloittaminen oli vaikeaa, kun tuntui siltä, ettei kuitenkaan ole tarpeeksi hyvä. Kannattaa kehittää itsetuntoaan niin, että hyväksyy myös sen, että joskus saa mokata eikä kaikessa tarvitse saada aikaan parasta. Tämä ei ole laiskuutta vaan asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista.

Itellä sama homma. Pahentunut vaan lukion jälkeen yliopistossa. Varsinkaan silloin jos ei ole tehnyt harkkatehtäviä tai kerrannut luentoja ei edes kehtaa lähteä yliopistolle. Perseellehän se menee kaikki sitte. Läsnäolopakolliset meinaa kaatua jo kuukauden sisällä poissaolojen takia. Ongelma on kun ei jaksa keskittyä koulutehtävien tekemiseen. Tuntuu liian työläältä ja vasta pitkän ajan ja työmäärän kuluttua tulevat tulokset eivät motivoi yhtään. Ei millään jaksa keskittyä monen kuukauden kursseihin ja turhaannun aina viimeistään puolessa välissä.

Väitän pitäväni koulunkäynnistä ja ala on mielenkiintoinen, mutta minkäs teet.

Jos ongelmia on lukiossa niin pidäpä varasi sillä ne ovat moninkertaiset yliopistossa ja korkeakouluissa.

Kannattaisi miettiä ihan ensiksi, miksi siellä koulussa on. Ei ole mikään pakko opiskella lukiossa, jos ei halua. Amiksilla on helpompaa.

Lukion jälkeen, jos et ryhdistäydy, niin ongelmat vain pahenevat. Kursseista ei enää pääsekkään läpi tekemättä mitään, ja kun kursseista ei pääse läpi, ei tule opintopisteitä, eikä saa kelalta rahaa.

vanha viestiketju tai ei, on helpottavaa kuulla etten ole ainoa jolla tämä ongelma on ollut