Olen ollut kuukauden työharjoittelussa päiväkodissa ja myös aikaisemmin olen ollut päiväkodissa harjoittelussa, nyt päätin kokeilla uudestaan vielä, koska aikaisemmin on tullut tehtyä niin paljon vääriä ammatin valintoja.
Tähän mennessä olen saanut jo postiivista palautetta ahkeruudestani ja et oon niin luonteva lasten kanssa ja ettei musta uskoisi, että olen vasta 17 ja harjottelija kun oon jotenkin niin sellanen puhelias ku yleensä harjottelijat on kuulemma niin ujoja, ainakin heillä ollut. No, miksi kirjotin tänne on yksi "hidaste" tässä.
Olen todellisuudessa ujo eli kammon esiintymistä ison yleisön edessä tai muutenkin tulen kovin hiljaiseksi, kun on paljon ihmisiä. Mietin, onko tämä este unelmilleni? Tällä hetkellä suunnitelmassa siis on, että olen tämän harjoittelun loppuun, ja sen jälkeen alkaisi oppisopimus, jolloin valmistuisin lähihoitajaksi. Olen kuitenkin myös miettinyt pidemmälle tulevaisuuttani. Kuten jo otsikossa mainitsinkin, haluaisin opiskella myöhemmin sosionomiksi ja haluaisin lastentarhaopettajan pätevyyden. Nyt kuitenkin asia joka tätä "jarruttaa" on tämä esiintymiskammoni ison yleisön edessä ja isolla yleisöllä en tarkoita lapsia.. Harjoitteluni aikana on ollut muskareita ja muita tapahtumia, joissa lastentarhaopettajat ovat esiintyneet koko päiväkodille esim rooliasuissa, en ikinä pystyisi ajattelemaan itseäni siinä :/
Mitä mieltä siis olette, onko tämä este alalle? Tarvitseeko lastentarhaopettajien olla esiintymishaluisia? Koen kyllä pystyväni ihan pitämään tuokioita lapsille, mutta varsinainen esiintyminen on asia eri........
Kaipaan ASIALLISIA kommentteja, suuret kiitokset jotka viitsivät nähdä vaivaa! :-)
Ps. Olisi kiva jos kertoisitte TARKEMMIN lastentarhaopettajan työtehtävistä!
Tähän mennessä olen saanut jo postiivista palautetta ahkeruudestani ja et oon niin luonteva lasten kanssa ja ettei musta uskoisi, että olen vasta 17 ja harjottelija kun oon jotenkin niin sellanen puhelias ku yleensä harjottelijat on kuulemma niin ujoja, ainakin heillä ollut. No, miksi kirjotin tänne on yksi "hidaste" tässä.
Olen todellisuudessa ujo eli kammon esiintymistä ison yleisön edessä tai muutenkin tulen kovin hiljaiseksi, kun on paljon ihmisiä. Mietin, onko tämä este unelmilleni? Tällä hetkellä suunnitelmassa siis on, että olen tämän harjoittelun loppuun, ja sen jälkeen alkaisi oppisopimus, jolloin valmistuisin lähihoitajaksi. Olen kuitenkin myös miettinyt pidemmälle tulevaisuuttani. Kuten jo otsikossa mainitsinkin, haluaisin opiskella myöhemmin sosionomiksi ja haluaisin lastentarhaopettajan pätevyyden. Nyt kuitenkin asia joka tätä "jarruttaa" on tämä esiintymiskammoni ison yleisön edessä ja isolla yleisöllä en tarkoita lapsia.. Harjoitteluni aikana on ollut muskareita ja muita tapahtumia, joissa lastentarhaopettajat ovat esiintyneet koko päiväkodille esim rooliasuissa, en ikinä pystyisi ajattelemaan itseäni siinä :/
Mitä mieltä siis olette, onko tämä este alalle? Tarvitseeko lastentarhaopettajien olla esiintymishaluisia? Koen kyllä pystyväni ihan pitämään tuokioita lapsille, mutta varsinainen esiintyminen on asia eri........
Kaipaan ASIALLISIA kommentteja, suuret kiitokset jotka viitsivät nähdä vaivaa! :-)
Ps. Olisi kiva jos kertoisitte TARKEMMIN lastentarhaopettajan työtehtävistä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moips!
Ei ole! Itse olen myös lastentarhaopettaja, tosin opiskelin kasvatustieteitä yliopistossa, MUTTA joukossamme on myös hiljaisia lastentarhaopettajia, ja he ovat pärjänneet loistavasti. He ovat siinä mukana, missä mekin. Eivät kuitenkaan osallistu juuri mainitsemiisi muskareihin tai muihin isoihin tapahtumiin ainakaan esiintymällä! :-) eli ole huoleti, ja uskon sinunkin jännityksesi lähtevän ajan mittaan, kun tarpeeksi aikaa kuluu ja olet tällä alalla ollut jonkun aikaa! Häntä pystyyn, Jasmin! :-)
Heippa,
haluaisin muistuttaa sinua vielä siitä, että olet vasta 17-vuotias. Tulevien opintojesi kautta hankit ammatillista varmuutta toimia tulevissa työtehtävissä, joten uskon että tällä hetkellä kammoamasi tilanteet tulevat olemaan paljon helpompia lähihoitaja- ja sosionomiopintojen jälkeen.
Itse opiskelen sosionomiksi ja olen (jo) 24-vuotias. Lukioaikana olin hyvin epävarma itsestäni, enkä muutenkaan ole se joukon puheliain, sillä olen enemmänkin tarkkailijaluonne. En koe tätä rasitteeksi, vaan osaksi minua.
Sosiaali- ja kasvatusalalla tarvitaan erilaisia ihmisiä, sillä harvemmin kukaan työskentelee yksin. Työyhteisön jäsenet saavatkin olla erilaisia, eikä sen pitäisi vaikuttaa siihen, kuinka hvyiä työntekijöitä he ovat. Useinhan ihmisillä saattaa olla hieman erilainen työpaikalla, kuin hän on muissa yhteyksissä. On myös tärkeää muistaa, että asiakkaitakin on joka lähtöön...
On hienoa että tiedostat kehittymisen tarpeesi, jotta voit tietoisesti kehittää itseäsi. Suosittelenkin sinulle pikku hiljaa rajojesi rikkomista ja uskoa itseesi.
Onnea jatkoon!