Kyllä on ihanaa olla keikkalainen hoitoalalla, kun vastaanotto on mitä on, esim. pari viikkoa sitten olin käytännössä ensimmäistä kertaa eräällä vuodeosastolla sijaistamassa (viimeeksi siellä ollut kai vuosi sitten, asukkaat pikkaisen vaihtuneet tai ainakin kunnoltaan muuttuneet) ja mukavaa todellakin kun osaston oma väki aamukahvin jälkeen teki tehtävänjaon "mennään me sinne jos te meette tonne" ja huomasin sitten että "jaa... muut läks ja tähän jäin yksin, mihinköhän mä sit meen..." jotenkin noloa lähtee toisten perään asukaslista kädessä kärkkymään että mistä voisin aloitella...
Ja nyt sitten tulin aamuvuoron jälkeen tekemään yövuoroa toiselle osastolle kun ei ketään muutakaan löytynyt yöhön ja vaikka olen pari kertaa täällä aamussa ollut niin toki osasto on kuitenkin vähän vieras, iltavuorolaiselta kyselin ketä yöllä kuivitetaan ja kun sanottiin että toiselta osastolta tulee toinen yökkö kuivitusavuksi ja mä vuorostani meen sinne auttamaan, niin kävin jo illalla kyselemässä aikatauluja ja heitin että "sinä varmaan tiedätkin ketä mun osastolta tehdään sit parina". Vakiyökkö oli just sen näköinen että "taas joku sijainen" ja kuinkas ollakaan, huokali ja pyöritteli silmiään ja teki likuhihnatyötä kun olin siellä auttamassa ja täällä mun osastolla seisoi kuin tatti ja odotti että minä sanoisin minne mennään. Kun sanoin että niin sori kun en oikein tiedä ketä tässä on kuiviteltu yhdessä niin vastasi vaan että onhan sulla asukaslista, lukeehan siinä (tarkistin jälkeenpäin, ei muuten lue)... tulipas oikein tervetullut olo taas, sijainen näköjään välttämätön paha ja rasite, mitenköhän nääkin työt sujuis jollei ketään tuliskaan sijaistamaan.
Onneksi ei sentään kaikki ole ihan yhtä pässejä, jotkut osaa ottaa sen muutaman minuutin aikaa ja kertoa uudelle sijaiselle vähän minkälainen kukin asukas on ja missä järjestyksessä on järkevää tehdä työt ja kysellä vielä työpäivän kuluessakin että onhan kaikki ok, ruusu näille ihanille hoitajille @-->>
Ja nyt sitten tulin aamuvuoron jälkeen tekemään yövuoroa toiselle osastolle kun ei ketään muutakaan löytynyt yöhön ja vaikka olen pari kertaa täällä aamussa ollut niin toki osasto on kuitenkin vähän vieras, iltavuorolaiselta kyselin ketä yöllä kuivitetaan ja kun sanottiin että toiselta osastolta tulee toinen yökkö kuivitusavuksi ja mä vuorostani meen sinne auttamaan, niin kävin jo illalla kyselemässä aikatauluja ja heitin että "sinä varmaan tiedätkin ketä mun osastolta tehdään sit parina". Vakiyökkö oli just sen näköinen että "taas joku sijainen" ja kuinkas ollakaan, huokali ja pyöritteli silmiään ja teki likuhihnatyötä kun olin siellä auttamassa ja täällä mun osastolla seisoi kuin tatti ja odotti että minä sanoisin minne mennään. Kun sanoin että niin sori kun en oikein tiedä ketä tässä on kuiviteltu yhdessä niin vastasi vaan että onhan sulla asukaslista, lukeehan siinä (tarkistin jälkeenpäin, ei muuten lue)... tulipas oikein tervetullut olo taas, sijainen näköjään välttämätön paha ja rasite, mitenköhän nääkin työt sujuis jollei ketään tuliskaan sijaistamaan.
Onneksi ei sentään kaikki ole ihan yhtä pässejä, jotkut osaa ottaa sen muutaman minuutin aikaa ja kertoa uudelle sijaiselle vähän minkälainen kukin asukas on ja missä järjestyksessä on järkevää tehdä työt ja kysellä vielä työpäivän kuluessakin että onhan kaikki ok, ruusu näille ihanille hoitajille @-->>
Vastaukset 1
Vanhimmat
No älä välitä, kierrä vaan jatkossa kaukaa nämä paikat. Kaipa siellä jossain vaiheessa herätään siihen, että keikkalaisia ei vaan saa. Toivottavasti älyävät syyn.
Itse ainakin keikkaillessani tein oharit; huonoa kohtelua ei tarvitse sietää.