Minustako kummi?

valitsisin sen perusteella millainen ihminen on
ja tietenkin kummin tehtävä on myös kristillinen
kasvatus, ja välittää lapsesta, ei vain lahjoilla.

Omalla kohdalla kummien valinta meni seuraavasti.
Ensinnäkin halusin pariskunnan, siis sekä
kummitädin, että kummisedän. Ensimmäiseksi
mieleeni tuli hyvät ystäväni, jotka ovet olleet
yhdessä vuosia ja häitä valmistellaan. Nämä
henkilöt ovat olleet tukenani ja apunani jo monen
vuoden ajan sitä tarvitessani. Luotan heihin ja
tiedän ettei ystävyytemme ole katoavaista. Tämä
pariskunta on mitä ihanin - ystävinä, kummeina.
Kolmas kummi lapselleni on myös hyvä ystäväni,
jonka olen tuntenut 15 vuotta. Samat
luotettavuuden ja ikuisen ystävyyden kriteerit
pätevät häneen.
Monet haluavat kummin myös suvusta. Silloin on
ainakin yleensä varmaa, ettei yhtydenpito
kummilapseen lopu, vaikka mitä tapahtuisi.

Meidän pojalle alettiin heti alusta asti miettiä
kummeja. Heitä pyydettiinkin kun olin vielä
raskaana, ja valinta oli seuraavanlainen. Lapsen
isän täti, toinen täti ja tämän mies, sekä minun
erittäin hyvä ja läheinen ystävä.
Valitsin kummit sillä perusteella, miten he ovat
läheisiä minulle, lapselle ja lapsen isälle, sekä
sillä miten voisin heidän kuvitella olevan mukana
lapsen elämässä. Tosin meidän kummivalinta ei
oikein osunut kohdalle, ero tuli ja poika on
minulla, pojan isän puoleiset kummit eivät ole
pitäneet minkäänlaista yhteyttä, aika ikävää,
mutta onneksi tämä yksi kummitäti soittelee
viikottain ja kyselee pojan ja minun kuulumisia.

Minusta tuli kummi arvaamattani! En olut
kovinkaan läheinen serkkuni kanssa kun hän vielä
raskaana olessaan pyysi minua kummiksi! Yhteyttä
emme olleet keskenämme pitäneet enää niin
tiukasti kuin lapsuusvuosina! En tiedä mikä hänet
sai valitsemaan juuri minut kumminksi!