Eroahdistus

Älä käytä ainakaan koiraa ulkona juuri ennen lähtöäsi. Koira saa siitä adrenaliinipiikin, joka aiheuttaa vielä enemmän ahdistusta. Vaan käytä mieluiten noin tunti ennen. Palatessasi tule rauhallisesti takaisin samoin kuin lähtiessäsi. Älä pidä tuloasi tai lähtöäsi suurena asiana. Koiran eroahdistusoireilu voi alkaa juuri jonkun tulehduksen aikaan, kipu aiheuttaa sen että koirasi haluaisi olla jatkuvasti luonasi. Suosittelen koiran väsyttämistä ennen lähtöä, niin että se nukkuu makeasti sillä aikaa kun olet poissa.

Tarkista että lelut, jotka jätät ovat Kong tms. laatua jotka ovat täysin varmoja. Äläkä jätä luita, jotka ovat liian pieniä tai joissa on solmuja päissä tai "luunauhoja" (esim. kengät ja muut sellaiset koirien rakastamat luut). Halvat, varsinkin vinkulelut, saattavat aiheuttaa koirallesi hengenvaaran mikäli niistä lähtee osia irti. Luista voi lähteä solmut tai nauhat irti ja koirasi saattaa tukehtua niihin.

Eli ainoastaan täysin varmoja leluja, jotka tarkastat aamulla ennen lähtöä ja muutama suora täysikokoinen luu. Sitten sinun seurassasi koirasi voi jäystää pienempiä ja erilaisempia luita sekä leikkiä hiukan halvemmilla leluilla. :-)

Kannattaa alkaa opettaa koiraa niin että lähdet aluksi hetkeksi pois ja kun koira lopettaa valittamisen astut heti sisään antaen sille herkkupalan. Pidennät tätä aikaa sitten aina kerrallaan.

Ja ennen kaikkea väsytä koirasi *älyllisesti* ennen lähtöä, eli tee sen kanssa aarteenetsintäleikkejä joissa se joutuu käyttämään hoksottimiansa, kouluta sitten koiraa pienissä pätkissä.. Ja yksi paras tapa minusta väsyttää koira on käyttää sitä lenkillä, tämän jälkeen tehdä viikottaiset turkinhoito, silmänpuhdistus, korvanpuhdistus, kynsienleikkuu yms. operaatiot ja pestä koko koira. Sen jälkeen ei kyllä koira, ainakaan pentu, jaksa enää paljoa seurustella enää ihmistenkään kanssa vaan yleensä menee vuoteelleen nukkumaan kiltisti. :D

Toisaalta toiset kouluttajat sanovat että tällöin koirasi odottaa sinulta enemmän huomiota jatkossakin, mutta riippuu koirasta kumpiko tehoaa koiraan enemmän. Parasta kuitenkin tuon huomionantamisen jälkeen pitää pieni jäähdyttelytauko jossa olet kyllä koiran lähellä, mutta annat sen puuhailla omiansa ja teet jotakin yksinäistä (esim. tiskausta) puuhaa.

Tässä vielä vinkkejä:

http://koti.mbnet.fi/~piskit/ero.html

http://www.barryklubi.com/artikkeleita/ahdistaako_ero.h tml

http://www.kumikana.org/koulutus/haukkuminen.htm

http://www.doggiedoor.com/sepanx.shtml

http://www.puplife.com/dogcaretips/separationanxiety.ht ml

http://www.usask.ca/wcvm/herdmed/applied-ethology/behav iourproblems/anxiety.html

http://www.hsus.org/ace/15891

http://www.inch.com/~dogs/separationanxiety.html


Kirjastosta voi lainata myös lukuisia kirjoja asiasta, joten vilkaise niitä. Samoin erilaisilta koirakouluttajilta ja terapeuteilta löytyy kursseja koirien eroahdistuksesta ja heiltä saat tarpeen tullen myös yksilöllistä apua. :-)

http://www.terrieri.net/modules.php?name=Reviews

http://www.kumikana.org/koulutus/kirjat.htm

Itselläni oli karkeakarvainen kettuterrieri uros jonka eroahdistus alkoi todella pahana erottuani miehestäni ja muutettuani koirieni kanssa kerrostaloon.
Aikaisemmin asuttiin rivitalossa ja silloinkin oli pientä räksytystä kun lähdettiin joka kuitenkin loppui nopeasti.
Kerrostalossa alkoi sitten kunnon haukkumunen (alkoi samantien kun astuin kynnyksen yli ja jatkui vähintään kolme tuntia taukoamatta). Koira alkoi myös tehdä tarpeensa lattialle, joka ikinen kerta kun jätin sen kotiin.
Seurana sillä oli toinen koirani, vanhempi suursnautseri narttu.
Kaikkea yritettiin: ensimmäisenä hankin sitruunapannan joka auttoi kun olin kotona, mutta yksin jäätyään haukkui pannan tyhjäksi saman tien. Sitten eläinlääkärin tarkastukseen ja samalla keskusteltiin koiraterapeutin kanssa. Lääkitys päälle ja koiraterapeutti kotiin käymään, aloitettiin koulutus. Samaan aikaan jätettiin sitruunapanta pois, turha pitää jos ei ole mitään apua -stressaa koiraa vaan enemmän. Seinässä "haihdutin" (DAP) joka levittää ilmaan rauhoittavaa hormonia.
Tätä jatkui puoli vuotta, ikkunat peitettynä puoleen väliin kontaktimuovilla ettei koira näe ulos, koti tehty mahdollisimman turvallisen tuntuiseksi. Jatkuvaa koulutusta (rentouttamisharjoituksia) ja jatkuvaa stressiä töihin lähdöstä kuullen joka ikinen aamu itse vielä ulko ovesta päästyänikin koiran huudon ja tietäen että muutama naapuri sekä kerrosta alempana että ylempänä tekee vuorotyötä ja nukkuu kyseiseen aikaan. Töihin lähdin joka aamu klo 7.15 ja koira huusi suoraa huutoa ainakin kymmeneen asti.

Näin siis se puoli vuotta jonka naapurit kumma kyllä sietivät -johtuen siitä että laitoin jokaiselle lapun jossa kerroin tilanteen ja korostin sitä että teen kaiken mahdollisen korjatakseni asian. Viimein jollakin oli mennyt hermot ja sain varoituksen.
Siinä vaiheessa keinot olivat jo vähissä ja aikaa ei enää jäljellä.
Jouduin tekemään ratkaisun, koira muutti entisen mieheni luo omakotitaloon.
Nykyisin voi jo suhteellisen hyvin, entiseni on ollut työttömänä joten koira ei ole joutunut olemaan itsekseen pitkiä aikoja. Saa nähdä miten käy kun mies palaa työelämään...

Tällainen tarina meillä, toivottavasti teillä ei mene yhtä pitkälle. Pitkä kirjoitus tuli mutta toivottavasti sait jonkinlaisen kuvan siitä mitä on tehtävissä. Monille riittää paljon vähempikin =)