Indigoista

Indigon indigoäiti kirjoitti:

Mikä on indigolapsi? Ja miksi kutsumme heitä indigo-nimellä?
Ensin määritelmä:

Indigolapsi on lapsi, jolla on uudenlaisia psyykkisiä ominaisuuksia ja käyttäytymispiirteitä, joita ei yleensä ole dokumentoitu aikaisemmin. Tässä käyttäytymisessä on yhteisiä erikoisia tekijöitä, joiden perusteella näiden lasten kanssa vuorovaikutuksessa olevat (erityisesti vanhemmat) muuttavat näiden kohtelua ja kasvatusta tasapainon saavuttamiseksi. On mahdollista, että näiden uusien käyttäytymismuotojen huomiotta jättäminen aiheuttaa tasapainottomuutta ja turhautumista lapsen tai nuoren elämässä. Tämän luvun aiheena on tunnistaa ja kuvailla indigolapsen ominaisuuksia.

Indigoja näyttää olevan useita tyyppejä ja kuvailemme heitä myöhemmin tässä luvussa, mutta seuraavassa luettelossa voimme antaa muutamia yleisimpiä käyttäytymispiirteitä. Sopivatko nämä johonkin tuntemaanne lapseen?

Tässä on kymmenen yleisintä indigolasten piirrettä:

1. He tulevat maailmaan ikään kuin kuninkaallisina (ja käyttäytyvät usein sen mukaisesti).

2. Heistä tuntuu, että he "ovat täällä ansiosta" ja ovat hämmästyneitä, kun muut eivät tunne samoin.

3. Itsensä arvostaminen ei ole tärkeä asia. He kertovat usein vanhemmille "keitä he ovat".

4. Heillä on vaikeuksia ehdottomina annettujen käskyjen suhteen (määrääminen ilman selitystä tai vaihtoehtoa).

5. He eivät yksinkertaisesti halua tehdä tiettyjä asioita, esimerkiksi jonottaminen on heille vaikeaa.

6. He turhautuvat rituaalinomaisiin systeemeihin, jotka eivät vaadi luovaa ajattelua.

7. He keksivät usein parempia toimintatapoja niin kotona kuin koulussa, mikä saa heidät vaikuttamaan "järjestelmän murtajilta" (järjestelmään sopeutumattomilta).

8. He vaikuttavat asosiaalisilta, elleivät he ole relevantissa seurassa. Ellei heidän ympärillään ole muita vastaavaa tietoisuutta omaavia, he kääntyvät usein sisäänpäin ja heistä tuntuu, että muut eivät ymmärrä heitä. Koulu on heille usein tavattoman vaikeaa sosiaalisesti.

9. He eivät suostu "syyllisyys"-kuriin ("Odota, kunnes isäsi tulee kotiin ja näkee, mitä olet tehnyt.").

10. He eivät ujostele ilmoittaa, mitä he tarvitsevat.

----------------------------------------------


Eri asiantuntijoiden (lääkäreitä, kasvattajia, psykologeja) teksteihin perustuvan teoksen Indigolapset, lähtökohtana on Nancy Ann Tappen teoria, jonka hän kehitti vuonna 1982 kirjassaan Understanding Your Life Through Color.


Tappen teoria jakaa käyttäytymismuodot väriryhmiin. Indigo (tummansininen) kuvaa uutta lapsityyppiä, tietokoneajan lapsia, jotka ovat enemmän järki- kuin tunneihmisiä. He ovat psykologisilta ominaisuuksiltaan epätavallisia, aiemmin nähdystä poikkeavia.

Kirjoittajien mukaan olemme todistamassa kenties jännittävintä ja erikoislaatuisinta ihmisen perusluonteen muutosta aikoihin. Carroll Lee ja Jan Tober kertovat kuinka heidän korviinsa on kantautunut yhä enemmän viestejä uudenlaisista lapsista, joiden kanssa vanhemmat kokevat vuorovaikutuksen ongelmalliseksi – ilmeisesti aivan eri tavalla kuin mistä tähänastisilla sukupolvilla on kokemusta. Monet näistä lapsista on diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriöisiksi ja/tai yliaktiivisiksi, joskaan kaikilla indigoilla ei ole tarkkaavaisuus- tai yliaktiivisuushäiriöitä eivätkä kaikki em. diagnoosin saaneet ole indigoja. Kirjoittajien mukaan indigolapsi-ilmiö on kansainvälinen, kulttuurirajat ylittävä. Se on jäänyt huomiotta, sillä uudenlaisen inhimillisen tietoisuuden saapuminen planeetallemme ja sen ilmentyminen lapsissamme ei sovi vanhoilliseen ajatteluun ja käytössä oleviin psykologisiin paradigmoihin. Heidän mukaansa indigolapsien olemassaolo täytyy tiedostaa, sillä nämä lapset tarvitsevat erilaista suhtautumista vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Indigolasten kasvatusta täytyy muokata, jotta he saavuttaisivat tasapainon ja sopusoinnun elämässään ja välttäisivät turhautumista. Mikäli Darwinin evoluutioteoriaan on uskomista, ei ajatus ihmisten tai muiden elävien olentojen tietoisuuden kehittymisestä ajan myötä ole lainkaan mahdoton.

Tappen mukaan indigolapset edustavat siltaa kolmannesta neljänteen ulottuvuuteen. Neljännessä ulottuvuudessa ihmiset toteuttavat arvoja, joista tällä hetkellä enimmäkseen vain puhutaan: rakkaus, rehellisyys, rauha, onni jne. Neljännessä ulottuvuudessa ihmiset alkavat tajuta sodan tarpeettomuuden.


Tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriö on kiistanalainen diagnoosi, jolla tohtori Peter R. Breggin mukaan ole juuri lainkaan tieteellistä tai lääketieteellistä perustaa. Hän kehottaakin aikuisia hylkäämään moisen diagnoosin ja tarkastelemaan lastensa elinympäristöä. Lapsemme eivät ole sairaita eivätkä vajavaisia, vaan täysin kykeneviä parantamaan käyttäytymistään kunhan tarjoamme heille paremman elinympäristön.

Tällä hetkellä, ainakin Yhdysvalloissa, kasvavaa määrää yliaktiivisiksi ja/tai tarkkaavaisuushäiriöisiksi diagnosoituja lapsia hoidetaan esimerkiksi Ritalin-nimisellä lääkkeellä, joka on amfetamiinijohdannainen. Indigo-ilmiön puolestapuhujat ehdottavat hoidoiksi lääkkeiden sijaan luonnontuotteita, kuten Klamath-järven sinivihreän levän ja erinäisten supervitamiinien syömistä, magneettihoitoja, biopalautetta ja neuroterapiaa.

Asiantuntijoista tohtori Peter R. Bregg tuntuu olevan oikeilla jäljillä ehdottaessaan, että jättäisimme lastemme leimaamisen yliaktiivisiksi, tarkkaavaisuushäiriöisiksi - tai indigolapsiksi - ja keskittyisimme sen sijaan luomaan lapsillemme mahdollisimman rakastavan ja turvallisen, yksilöllisyyttä suosivan elinympäristön. Tähän tuntuu muillakin asiantuntijoilla olevan annettavaa: he puhuvat rakkauden, ajan ja leikin tärkeydestä ja antavat varsin järkeviltä tuntuvia käytännön kasvatusvinkkejä indigolastenkin vanhemmille.
-------------------------------------------------


Minulla ja lapsellani on Ritalin-lääkitys; emme jaksa elää ilman lääkitystä (joka tekee meistä muotteihin sopivia) itsenämme maailmassa, ympäristössä johon emme sopeudu, tai meidän kannaltamme ympäristössä, joka ei sopeudu meihin, joka ei pysty suhtautumaan poikkeavuuksiin - erilaisuuteen - luontevasti.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä